Maanantaina 9.1. se siis vihdoinkin tapahtui. Toinen lapsemme, poika tämäkin, putkahti maailmaan.
Synnytys lähti liikkeelle lauantai-iltana n. kello 21, kun lapsivedet menivät. Vähän aikaa ihmeteltiin, soitettiin Petterin vanhemmat paikalle Neon hoitohommiin. Ja supistusten yöllä tiivistyessä menimme Kättärille. Siellä todettiin tilanteen kohdunsuulla olevan täysin epäkypsä ja lähetettiin isä kotiin nukkumaan ja minut sairaalaan sisään.
Yövuorossa ollut lääkäri oli jo sitä mieltä, että tehdään sektio heti sunnuntaina, kun synnytys ei näytä tälläkään kertaa etenevän. Päivävuoron lääkäri olikin sitten ihan eri mieltä ja totesi, että kun ei kerran kiirettä ole niin tätä ei päivystysleikkauksena tehdä, vaan vasta maanantaiaamuna, jos mitään ei ole sitä ennen tapahtunut. Siinä vaiheessa otti päähän ja lujaa, ei voinut käsittää lääkärien erilaista linjaa.
Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni kohtuullisesti, alkuyön sai särky- ja nukahtamislääkkeillä nukuttua, mutta sitten supistukset valvottivat klo 02 eteenpäin. Aamulla todettiin, että ei kohdunsuulla ole mitään tapahtunut ja alettiin tosissaan valmistautua leikkaukseen.
Suurkiitokset anestesialääkärille, joka hoiti puudutuksen. Ymmärsi huoleni edellisestä synnytyksestä ja kävi rauhallisesti ja ymmärtäen prosessin läpi. Helpotus olikin suuri, kun leikkaus meni nyt hyvin. Toinen poikamme siis syntyi maanantaina kello 8.41. Pituutta tulokkaalla oli 52 cm ja painoa 4510 grammaa. Ei ihan pikkujässikkä siis.
Jossain vaiheessa raskautta tuntui, että hulluhan sitä on kun tähän itsensä pistää, mutta kyllä se vauva kuitenkin tuntuu hyvältä asialta - ja vaivan arvoiselta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti