Ajatukset mahassa

Vuosi vaihtui ja samaan aikaan meidän perheessä starttasi viimeinen malttamattoman odottamisen jakso. Laskettuaika häämöttää vajaan viikon päässä ja mielessä kummittelee koko ajan lukuisat kysymykset: mitä jos synnytys käynnistyisi nyt, entä jos se tapahtuu, kun olen kaupassa, saatikka silloin kun suuntaan leikkipuistoon…

Olen monta kertaa yllättänyt itseni siinä, miten saatankaan olla näin pihalla. Kun minulle soitettiin kokousasioissa, tunsin kun suuri pyörä raksutti päässäni, mistä nyt puhutaan häh? Onni kuitenkin on, että hetken raksutuksen jälkeen, sain ajatukseni kasaan ja asia tuli hoidettua. Haaste vain tuntuu olevan se, miten saada ajatukset siirrettyä mahasta muihin asioihin.

Lapsettomia, saatikka sinkkuja, minun on varoitettava. Sillä tällä hetkellä huomaan, että olen siinä tilanteessa, että puhuminen muusta kuin lastenhoitojärjestelyistä, vaippaostoksista ja mukavista hetkistä leikkipuistosta, ei tunnu onnistuvan sitten millään. Lisäksi olen tulossa addiktiksi nettisurfailuun. Jatkuva hyppääminen mitä eriskummallisimmilla synnytyssivuilla sekä tiedon analysointi - netissä kun julkaistaan kaikenlaista fiktiota faktana. Tämä huvi on nyt viimeisenä viikkona (ehkäpä ellei mene synnytys yliaikaiseksi) kuulunut lähes joka päivään. Uutena ajankohtaisena lukemisena olen löytänyt mielenkiintoiset tarinat siitä, kuinka synnytys voi mennä tai olla menemättä. Hoitajana en kyllä suosittelisi kenenkään viimeisillään raskaana olevan toimimaan näin, mutta, mutta itse on niin kiva leikkiä lääkäriä ja hankkia tietoa.

Kokonaisuudessa elämä on juuri nyt piinaavaa odotusta, jossa malttamattomuus vaivaa pahemman kerran. Saisimmepa jo nähdä sen pienen sisälläni potkivan ihmisen – uuden perheen jäsenemme. Tottahan se on, että hauskojen asioiden tapahtumisen odottelussa kärsimättömyys pääsee valloilleen, mutta eikös se niin ollut, että hyvää kannattaa odottaa. ;)