Hyvinvoinnin turvaaminen on intohimoni

Päässäni pyörivät pienet ja isot asiat. Välillä pohdin teiden kuntoa ja kehä I:sen aamuruuhkaa, kun toisinaan mietin isoja periaatteita tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, itsenäisyyttä. Mietin hyvinvointiyhteiskuntamme uhkakuvia ja mahdollisuuksia. Kilpailua ja yhteistyötä. Kaikissa asioissa on puolensa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Peilaan asioita omaan elämänkokemukseeni. Työkokemuksesta pinnalla on se, kuinka ihmisiä kohdellaan ja voidaan kohdella, ovat he sitten puheessa ja työsuhteen muodon mukaan asukkaita, asiakkaita, lapsia, vanhempia tai potilaita. Kysymys on aina monimutkainen, kun pitää huomioidan ollaanko avo- vai laitostyössä.

Tarvitsen herkkää ihmisen kuulemisen kykyä ja luottamuksen osoituksia, kuitenkin tiedostaen, ettei toinen ehkä toimi oikeudenmukaisesti ja reilusti, jolloin tehtäväkseni jää huomata, ettei sopimuksista pidetä kiinni ja nostaa ikävä todellisuus puheen aiheeksi. Samaa kykyä tarvitsen politiikassa. Tiedän, että monilla ihmisillä on omia intressejä, vaikkeivat he sitä minulle kerokkaan.

Tarvitsen kykyä kuunnella ihmistä ja kykyä ymmärtää. Vastapainoksi tarvitsen itsetuntemusta ja kykyä tietää, oman taustani. Tarvitsen tiedon, miksi olen politiikassa ja miksi en ole. Tarvitsen tiedon, milloin haluan tehdä politiikkaa ja milloin en. Haluan kasvaa politiikassa ja olenkin jo kasvanut.

Olen tullut politiikkaan lähihoitajana, joka halusi vaikuttaa vanhuspuolen asioihin. Mennä sinne, missä työtäni ja asiakkaitani koskevat välillä käsittämättömät päätökset tehdään. Opiskelin sosionomin tutkinnon ja työskentelin erilaisissa työtehtävissä ihmisen hyvinvoinnin puolustamiseksi. Toimin erilaisten ihmisten tukijana, lasten ja perheiden, toisenasteen opiskelijoiden, vanhusten, mielenterveyskuntoutujien, psyykkisesti sairaiden vanhusten ja nyt päihdeperheiden.

Elämänmatkan varrella itselleni syntyi kaksi poikaa, jotka ovat vain vahvistaneet tarvettani osallistua ja vaikuttaa. Haluan turvata lapsieni elämän kaikin keinoin, joita minulla on käytettävissä ja uskoin, että hyvinvoinva yhteiskunta on parasta, mitä voimme tarjota lapsillemme.

Haluan puhua avoimesti vaikeistakin asiosita. En halua leikkiä kaikkitietävää, koska en sitä ole. Haluan olla ihminen, kuten kaikki, joiden kanssa tai parissa olen työskennellyt, vaikkakin ymmärrän nykyään jonkin verran kilpailuttamisesta ja Helsingin budjetti käytännöistä. Minulle ensiarvoisen tärkeää on se, että ihmisten hyvinvoinnista pidetään huolta ja teen tätä työtä joka tapauksessa.

Jos jostakin syystä ovi Helsingin kaupungin valtuustoon ei aukea, en ole luovuttajatyyppi. Aion toimia joka tapauksessa ihmisen ja hänen hyvinvointinsa puolesta, ainakin työelämässä ja järjestöissä.

Vaalikuvat

Tänään sain vaalikuvani... -Ole hyvä.

Vaikuttamisen halua

Vaalien lähestyessä mietin, miksi minä olen ehdolla valtuustoon? Mitä minulla on annettavaa ja minkä vuoksi lupauduin ehdokkaakmsi? Samalla lenkkipolulla, punttisalilla ja monissa muissa paikoissa tulee vastatuksi omiin kysymyksiin itselle. Se ei kuitenkaan riitä, vaan haluan vastata myös kaikille niille, jotka miettivät miksi minä olen mukana politiikassa.

Minulle ehdokkaaksi lähteminen oli luonnollinen jatkumo vaikuttamistyössä. Olen toiminut ja toimin jatkossakin edistäen minulle tärkeitä asioita niin työssäni lähihoitajana ja sosionomina kuin politiikkona kunnassa ja järjestöissä. Lisäksi olen ollut ehdolla kaksissa eduskuntavaaleissa ja haaveilen, työstä joskus tulevaisuudessa Arkadianmäellä.

Minun arvoissani Ihminen tulee AINA ensin. Koen, että päätöksenteossa tulee sijoittaa ihmiseen, sillä se on aina pitkällä tähtäimellä tuottavin ratkaisu. Se tarkoittaa, että vanhoille on varattava parempaa, pienten tultava ensin ja työelämän oltava reilua. Laadukasta hoitoa ja hyvinvoivia hoitajia tarvitaan niin ikäihmisille kuin lapsillekin.

Pohdin hyvää kuntaa ja kuinka hyvässä kunnassa, muistetaan ihminen. Kunnassa asuu erilaisia ihmisiä, nuoria ja vanhoja, terveitä ja sairaita. Kunnan on huolehdittava kaikista, tasa-arvoisesti, ihmillisesti ja oikeudenmukaisesti. Raha ei saa ratkaista sitä, millaista palvelua ihminen saa. Vaikeatkin asiat ovat kohdattava ja päätökset perusteltava. Vaikeneminen ei ole kultaa.

Ikärakenteemme muuttuu ja tilanteita on ennakoitava. Palvelut on turvattava kaikille niitä todellisesti tarvitseville. Uudenlaisen yhteisöllisyyden luominen on välttämätöntä hyvinvointipolitiikkaa. Läsnäoloa ei voi korvata rahalla.

Tarvitaan kunnallisesti tuotettuja palveluita, tarvitaan Hyvinvointia helsinkiläisille ja ennen kaikkea helsinkiläistä ei saa jättää yksin. Haluan olla mukana varmistamassa, että Helsinki on kiva kotikaupunki jatkossakin niin itselleni kuin läheisillenikin.

Vaalit lähestyvät

Seuraava tukiryhmäni pidetään 23.9.2008 klo 17.00 osoitteessa Kaarlenkatu 3-5. Tervetuloa! Kiitos viime tukiryhmässä oleelle innostuneelle ja innostavalle poppoolle. Olipa hyvät keskustelut ja samalla linjalla jatketaan.

Puhutaan IHMISESTÄ ja HYVINVOINNISTA sekä KILPAILUSTA ja REILUUDESTA. Lisäksi organisoidaan tulevaa vaalitaistoa. Nähdään!

Unelmatalkoot

Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen haastaa kaikki suomalaiset mukaan unelmatalkoisiin. Aluksi ajatus unelmatalkoista pysähdytti minut miettimään. Ovatko talkoot tarpeelliset ja onko unelmien avulla rakennettu politiikka oikeasti kestävää. Toisaalta ajattelin, että unelmat jos mitkä saavat elämän maistumaan hyvältä.

Tarvitaan pieniä ja suuria unelmia. Tarvitaan unelmia, joita ei ikinä saavuteta ja tarvitaan pieniä unelmia, jotka toteutuvat. Itse asiassa unelmatalkoot on huippuhieno juttu. Kun kokoamme suomalaisia unelmia,
voimme aidosti pohtia mitkä kuuluu toteutettavien unelmien sarjaan ja mitkä niihin tulevaisuudenkin unelmiin.

Politiikassa asiat eivät muutu hetkessä. Tarvitaan pitkäjänteistä ja johdonmukaista työtä. Tarvitaan käsitystä siitä, millaista on suomalaisten mielestä hyvä elämä ja hyvä arki. Tarvitaan käsitystä siitä, mikä on nyt
akuuttia ja mitkä tulevaisuudessa. Nyt on unelmien keruun aika ja siten myös unelmatalkoiden aika.

Puolueessani, Sdp:ssä, haluamme kuulla kaiken ikäisiä ihmisiä. Erilaisia ihmisiä erilaisilla elämän kokemuksilla. Tämä on myös ainoa tapa, jolla voimme ymmärtää vaikeita elämäntilanteita ja etsiä ratkaisuja
yhteiskuntamme epäkohtiin.

Kirjoita sinäkin unelmistasi meille.

Tervetuloa

Seuraava tukiryhmäni pidetään 9.9.2008 klo 17.00 osoitteessa Kaarlenkatu 3-5. Tervetuloa!

Haastavan hauska syksy

Vaikka kaipaan valoa, nautiin syksyn raikkaasta hengitysilmasta. Etenkin tänä syksynä saanen nauttia kauniista luonnon väriloisteesta. Elämä etenee ja tilanteet muuttuvat, selkiytyvät.
Aloitin vakituisessa työsuhteessa päihdeperhetyössä. Tietäen, että työpäivät kestävät klo 8.00-16.00 ja viikonloput voin viettää läheisteni parissa. Samalla edessä on ehkä minulle henkilökohtaisesti merkityksisimmät vaalit.

Sdp:n pitäisi kääntää kannatusluvut nousuun ja minulta odotetaan kunnon tulosta eli valtuutetun paikkaa. Uskonkin, että se on nyt mahdollista, kunhan vaan tukijoukkoni kanssa olemme järkeviä ja säilytämme loistavan joukkuehengen.

Aika on rajallista, mutta niin kuin yleensäkin, jaoittelen sen tarkoin mielessäni. Kun olen töissä, keskityn töihin. Kun olen kotona, keskityn kotiin ja kun pojat on isällään keskityn vaaleihin. Joitakin pieniä asioita voin tehdä limittäin, mutta kellon kanssa en ala kilpaa juoksemaan.
Hauskaa tulee olemaan ja riittämättömyyden tunnetta joudun varmasti sietämään, vaikkakin en aio antaa sille valtaa. Aijon nauttia jokaisesta hauskasta hetkestä ja nauraa oikein kunnolla, aidosti vatsanpohjasta.

Mukavan haastavaa vaalisyksyä.

Poliitikko ja ihminen

Jos asiat ja niihin vaikuttaminen todella kiinnostavat, politiikka tempaa mukaansa. On monenmoisia tapoja olla mukana. Politiikkaan halutaan tavallisia ihmisiä, mutta kuitenkin politiikoilta odotetaan enemmän. Osa vastuusta tulee tietenkin politiikan tehtävistä riippuen, mutta osa on ihan syvältä.

Oman minän on pysyttävä kasassa niin politiikkona kuin ihmisenäkin. "Älä ota sitä niin vakavasti" tai "unohda ne tunteet" kuuluu vihatuimmat sanonnat listan top teniin, vaikka lipsauttelenkin niitä välillä itsekin. Tosin sellaisia me ihmiset olemme – Epätäydellisiä. Tosin tällaisia lauseita päästellessä kyse saattaa oikeasti olla jonkun ihmisen näkökulmasta todella merkittävästä asiasta.

Monissa asioissa vastuuntunteva ihminen ottaa asian vakavasti. Politiikka tarjoaa mahdollisuuden jatkuvaan itsetutkiskeluun. Samalla on tunnistettava, mitkä asiat ovat vain heittoja ja mitkä faktoja. Kun mietin itseäni, voin reilusti sanoa, että en vastaa kaikenlaisia odotuksia, joita politiikkoihin liitetään. Esimerkiksi, kun tukiryhmäni kasvaa, koen samaan aikaan onnistuvani ja saavani haasteen olla luottamuksen arvoinen. Samoin, kun saan krittiikkiä, fiilis kärsii hetkellisesti. Tosin kritiikin käsittelyn jälkeen saatan nousta asiani puolesta entistäkin tarmokkaampana.

Asioita ei voi pyöritellä loputtomiin, koska vaikka joku luottaa minuun, en voi luvata toimivani kaikissa tilanteissa niin kuin hän olettaa. Seison sanojeni takana, mutta monet oletukset eivät liity alkuunkaan siihen, mitä minä olen sanonut tai tehnyt. Toisaalla minut tunnetaan kovana asioita väkisin eteenpäin runttaavana ihmisenä, kun toisaalla olen rento ja diplomaattinen rauhanrakentaja. Samoin kuin elämässä yleensäkin tilanteet ratkaisevat, kuinka asiat niissä etenevät parhaalla tavalla ja loppujen lopuksi minä ihmisenä ratkaisen oman tyylini.

Monesti mietin epätäydellisyyttäni. Kun puhun itselleni tärkeistä asioista, tiedän etten ole joka asian huippuekspertti, mutta tuleehan puhuttua. Samoin niissä asioissa, jotka koen tuntevani, on vielä paljon nähtävää. Minulla on mielipiteitä ja pystyn viemään asiat päätökseen, vaikkakin olen valmis kuulemaan erilaisia näkemyksiä. Keskustelu ja uudet näkökulmat herättävät aina uusia askelia ja joskus joutuu jopa muuttamaan mieltä, kääntämään takkinsa.

Jo ensimmäisten eduskuntavaalien kynnyksellä mietimme minulle slogania: " Ole oma itsesi –Minäkin olen.". Tätä slogania ei ole käytetty, mutta edelleen se on yksi johtolauseeni ihmisenä, politikkona, äitinä, hoitajana jne. Toivattavasti se näkyy myös toiminnassani.

Kultaa

Paluu työelämään on virkistänyt muistiani ja pysähdyttänyt kelailemaan elämää. Lastentarhanopena kuuli, ja pääsi tavallaan näkemään, erilaisten lapsiperheiden arkea. Keikkaillessa työtä katseli pintapuolisesti, mutta näki monia erilaisia työtapoja ja hoitolaitoksia. Viime kuukaudet psykiatrisesti sairaiden vanhusten parissa, ovat tarjonneet toisenlaisen näkökulman vanhusten ja heidän läheistensä arkeen.

Joka paikassa roolini on erilainen, kuin siviilissä kavereiden kanssa. Olen ollut tavallani tukena erilaisissa elämän tilanteissa, erilaisissa kurveissa. Olen jutellut lähes tuntemattomien ihmisten kanssa niin intiimeistä asioista, joista ei normaalisti ole korrektia puhua. Monet tabut eivät ole työssäni ollut tabuja, vaan arjen puheenaiheita. Tietenkin oikea aika ja paikka hienotunteisesti valiten.

Työkavereidenkin kanssa olemme saattaneet syödessä puhua mätäpaiseista ja kakan kiinteydestä. Mielessä on näinä hetkinä käynyt se, kuinka hoitotyön todellisuus on omanlaisensa. Asioista on puhuttava oikeilla nimillä ja silloin, kun aikaa on. Tiedon on nimittäin kuljettava. Monet asiat, kuten muun muassa sukupuolielimet, ummetus, kuolema ovat hoitotyön arkisia puheenaiheita.

On tilanteita, kun joutuu välittämään ikävän tiedon ja omaa sydäntä särkee. Samoin on tilanteita, kun joutuu keskelle perheen konfliktitilannetta ja kysymään suoraan ikävät kysymykset. On myös tilanteita, jolloin saa välittää iloisen tiedon, kun sairaus on voitettu. Välillä olen asetellut rajoja itseäni 50 vuotta vanhemmille ja välillä itseäni nuoremmille.

Erilaisia tunteita herää, mutta usein ne myös tasaantuvat, kun tilanne on ohi. Ikävät tilanteet voi hoitaa monella tapaa. Jotkut pienet asiat on hyvä katsoa sormien läpi, mutta suuret tai sellaiset, joista voi tulla suuria, on otettava välittömästi keskusteltavaksi. Vaikeat keskustelut eivät ole mukavia, mutta elämä niiden jälkeen on mukavampaa. Ehkäpä vaikeneminen ei ole kultaa, vaan hienotunteisuus ja tunneäly!

Naiseutta, ei hassumpaa

”Mummoenergiaa”, mietin kun äitini kertoi matkastaan Pietariin ja siitä, kun hän tapasi hyvän ystäväni äidin Pietarin yössä. En tiedä olisinko uskaltautunut itse paikalle. Itse asiassa hetken alkoi puntit vapisemaan,
kun ajattelin millaiseksi maailma muuttuu, kun suurten ikäluokkien mummoenergia alkaa oikein kunnolla jylläämään Suomessa. Tosin, onhan äidit ja mummot meistä huolehtineet aikaisemminkin, miksi ei siis jatkossakin. Huokaisin helpotuksesta.

Itse asiassa oma mummini kantaa uskomattoman ihailtavalla tavalla vastuuta edelleen vaaristani ja meistä lapsenlapsista sekä vieläpä meidän lapsistammekin. Olen päättänyt olla nainen isolla N:llä. Salilla taistelen
kuin äijä, vaikkakin saavun paikalle korkkarit jalassa tai suoraan kosmetologilta. Olen huomannut, että naiseus luo paineita ja olen päättänyt ottaa paineet hymyillen vastaan. Aion olla herkkä, mutta kova ja ihailla muita kovia muijia, jotka hoitaa hommansa tyylillä.

Ihailen ystävääni, joka nauraa blondiudelleen, eksyen fillarilla naapurilähiöön. Ihailen sitäkin, kun ystäväni otti vaaleanpunaisen iltalaukkunsa olalleen ja totesi, että lähden Pudasjärvelle opiskelemaan automaalariksi. Todellista naispoweria.

Meidän naisten on osattava höllätä, vaikka meidän pitääkin olla vastuullisia ja vahvoja. On organisoitava, vaikka välillä on annettava muiden hoidella hommat. Meidän täytyy tiedostaa, mistä meillä on vastuu ja
minkä vastuun voi delegoida. Todennäköisesti jonkunsortin vastuu meille jää loppu elämäksi perheestä, joka todennäköisesti vain kasvaa.Äidille kunvoi aina itkeä ja kitistä.

Kolmen miespuolisen ihmisen kanssa asuessa ja vieläpä ex:änkin kanssa arkea organisoidessa, välillä miettin olenko hullu. Hetken miettimisen jälkeen muistankin, en ole hullu vaan meidän kodin prinsessa. Se jota juostaan halaamaan kotiin saapuessa ja mikä sen mukavampaa kuin kolmen ihanan miehen halipuristus. Oikeastaan on kiva olla nainen.

Ei hassumpaa

Kesän aikana olemme saaneet kuunnella kiihtyvää pölpötystä pikku ukkojen suusta. Toinen touhottaa menemään selittäen, kuinka hän on sika nopee. Kun taas isompi menee reilusti lakkoon, kun asiat eivät miellytä. Onneksi nämä lakot eivät ole kestäneet kuin viitisen minuuttia, jonka jälkeen taas elämä jatkuu.

Olenkin usein miettinyt, millaista tunnevuoristorataa elämä lasten kanssa on. Välillä aistii, kun on tyyntämyrskyn edellä –hetki, jolloin vuoristoradalla on kiivetty huipulle ja hurja lasku alkaa. Lasku ottaa oikein kunnolla vatsanpohjasta ja tunteet ovat huvituksen ja pelon sekaisia. Eikä siihen tarvita kuin oma parveke viidennessä kerroksessa tai kunnon jännä ja haastava kiipeilyteline.

Kun aamuisin yrttää saada kerättyä kaiken mahdollisen tavaran mukaan jo ennen kello kuutta, epätoivo valtaa mielen. Tuntuu ettei loppua tässä ulos-selviytymisurakassa näy. Sama fiilis valtaa mielen, kun taas ilta koittaa ja väsyneet lapset ilmoittaa: ”en jaksa nukkua”.

Kuitenkin, kun on saanut kullannuput peiteltyä ja viimeistään, kun laittaa illan vakio Risto Räppääjän soimaan, omalle naamalle löytyy hymy ja itsekin suuntaa sänkyyn hyräillen mielessään Riston biisiä: ” Elämä ei ole hassumpaa, kun saan kanssasi nyt asustaa”

Vaalit mielessä

Vaalitöissä minut on haukuttu usein, ajatukseni vielä useammin sekä kaikkea mahdollista minussa on arvosteltu. Näin tulee kaiketi nytkin käymään. Työn raskauden vastapainona ovat hulvattoman hauskat hetket
huippuporukalla - siis tukiryhmäni kanssa. Tiedän jo kokemuksesta, että ehdokkaana oleminen on rankkaa työtä. Päivät venyvät kohtuuttomiksi ja yöunet jäävät liian usein, liian lyhyiksi. Kuitenkin muistelen aikaisempia eduskunta- ja kunnallisvaaleja hymyhuulilla.

Kun ympärillä on jengi, jonka kanssa viihtyy ja joka ei myöskään ole saanut levätä riittävästi, jokainen osaa arvata, millaista läppää lentää.. Ajatusleikit ovat osa hupia. Välillä ollaan suunniteltu kampanjamateriaaliksi terveyssiteitä ja kunnon karnevaalimenoa erilaisilla kokoonpanoilla. Tosiinaan taas mietitty, tuleeko ihminen todellakin AINA ensin ja missä kaikkialla... Paikkoja on lueteltu, kodista kouluun, wc:stä sänkyyn... ja todellakin Ihminen taitaa tulla AINA ensin. ;)

Saatika, kun porukkaan mahtuu monenlaisat säätäjää – Itseni tietenkin etupäässä mukaan lukien. Olemme nähneet luovuutta ehkä hulluimmillaan erilaisten taideteosten ja pantomiimien muodossa. Onpa taidettu vetää pahimmat kimppakaraoke esityspohjanoteerauksetkin näillä keikoilla. Loppupeleissä, jokainen vastaa omasta käytöksestään. Tosin, yleensä meille on aina naurettu hyväntuulisesti.

Vaalit vaativat uskallustalaittaa itsensä likoo. Ehdokkaana minun on vain oltava kasassa, hoideltava
homma, jos toinenkin omalla tyylilläni, vaikka hetkittäin fiilis voi olla aika sick. Kun meidän poppoo on lyönyt päänsä yhteen niin olemme löytyneet usein Städäristä elikäs Stadin tähdestä aamu yöllä. Tosin vaalimainosta sekin... Huvittavalta jälkeenpäin tuntuu sekin, kun edellisen yön on heilunut yötämyöten bilettämässä, siis tehden vaalitöitä, seuraavan päivä ohjelmassa on voinut olla tilaisuus, johon itseni lisäksi, tasavertaisena on tulossa keskustelemaan ministeri tai kaksi. Eipä ole auttanut muu kuin laittaa tukka hyvin, kunnon meikki naamariin ja asenne kohdalle: ” Mielessä pyörien vain yksi lause:” Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.”

Sama meno siis jatkukoot. Minä olen valmis uuteen vaalitaistoon. Työn aion tehdä kuten aiemmin kovalla asenteella, asiallisesti sekä muistaen sen, että annetaan faktojen puhua, koska Ihminen tulee AINA ensi. Hauskaa vaalisyksyä!

Järein asein oikealla asialla

Helsingin sosialidemokraattinen valtuustoryhmä jätti kesäkuun alussa kunnallisen välikysymyksen kaupunginhallitukselle. Kyseessä on järeä väline, jota käytetään harvoin. Menettelylle on kuitenkin vankat perusteet.

Välikysymys jätettiin nimittäin sosiaali- ja terveystoimien alimitoituksesta ja eri maksujen korotuksia. On järjenvastaista, että näiden sektorien budjetointia ei nosteta tarvetta vastaavaksi, vaan ne ollaan järjestelmällisesti alibudjetoitu. Helsinkiläiset sosialidemokraatit ovat ajaneet tämän korjaamista järjestelmällisesti.

Välikysymys tukee myös sosiaalilautakunnan 3.6. tekemää 25 miljoonaa euroa budjettiraamin ylittävää esitystä, jolla korjattaisiin mm. lasten päivähoidon, lapsiperheiden palveluiden ja vanhusten palveluiden rahoitusvajetta. Inhimillisiä asioita - asioita, jotka on hoidettava kunnolla, jos haluamme kutsua Helsinkiä sivistyneeksi, oikeudenmukaiseksi kaupungiksi.

Olen iloinen, että sosialidemokraattinen valtuustoryhmämme edistää ihmisille tärkeitä asioita, sydän paikallaan.

Koti kuulumisia - leijumista

Vanha kotimme Tapulikaupungissa on nyt myyty ja me olemme muuttaneet Falkullaan, aivan Malmin lentokentän viereen. Uusi asuinalueemme on viihtyisä lapsiperheiden alue, missä on mukava ulkoilla ja ihanan rauhallista iltaisin. Tapanilan asema on lähellä ja siten myös lähikaupat.

Jos haluaa nauttia oikein maalaistunnelmasta, voi piipahtaa Falkullan kotieläintilalla.
Asumme kerrostalon yläkerrassa ja nautiskelemme lähes joka ilta auringonlaskusta Jonen kanssa, kun pojat ovat menneet nukkumaan. Kaikki tuntuu kotiutuneen ja muuttolaatikot ovat historiaa. Pitkästä aikaan asiat rullaavat tasaisemmin.

Pojat ovat käyneet kuukauden verran uudessa päiväkodissa ja vanhaan ei ole ollut ikävä. Kun olen ehdottanut käyntiä siellä, molemmat pyörittävät päätä ja toteavat, meillä mennään uuteen päiväkotiin, jos päiväkotiin pitää mennä.

Itseäni ei haittaa lentomelu. Olenhan kasvanut Suutarilassa, missä koneet menivät jatkuvasti kotimme yli. Samoin en kuulu lentokentän aktiivisimpiin vastustajiin, enkä puolesta puhujiin. Todellakin, lentokentässä on hyvät ja huonot puolet, mutta tällä hetkellä me ihmettelemme lentokoneita hymyhuulilla ja lenkkeilemme lentokentän ympäri.

Kotona nautiskellaan uuden asunnon ja uuden alun pauloissa, mutta joskushan on leijuttava. Ainahan sitä jalat palaavat maanpäälle, kun ei se lapsiperheen arki joka tapauksessa liian helppoa meille aikuisille ole.

Joukkuehenkeä politiikassa

Puoluekokous on nyt takana. Kokouspäivät olivat pitkiä, aamulla aloiteltiin välillä jopa ennen seitsemää ja lopetus tapahtui siten, että ennen iltaruokaa ja illanviettoa noin klo 21.00 ennen ehti juuri ja juuri käymään suihkussa. Elikäs todellista politiikan työntekoa ja tarkkana oloa, jotta on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Joka tapauksessa tunnelma oli loistava. Haluttiin tehdä politiikkaa ja tahdottiin tehdä sitä avoimesti salissa. Monet merkittävät asiat päätettiinkin vasta salissa äänestyksellä. Monet asiat herättävät pelkoa ja monet helpotusta. Joka tapauksessa politiikassa on uskallettava välillä olla rohkea ja sitä Sdp puoluekokouksessa oli.

Minä hymyilen. En siksi, että olisin saanut kaiken haluamani läpi, vaan siksi että Sdp on rohkea, tulevaisuuden puolue –oikea joukkue. Se koostuu joukkuepelaajista, jotka vääntävät kun väännön aika on ja hyväksyvät tappionsa, kun on sen aika.

Hienoa! Haluan vielä onnitella uusia Sdp:n "vetureita" ja jokaista puoluekokous edustajaa MAHTAVASTA JOUKKUEHENGESTÄ!

Valoon

Hämeenlinnassa on loistava tunnelma, jonka vallitessa on tehty hienoja valintoja. Hyvä Jutta! Hyvä Ari! Tällä on erinomainen lähteä eteenpäin. Ainakin itse näen nyt todella toivoa siitä, että lähdemme aidosti uudistuneina, ja entistä ihmisläheisempinä eteenpäin.

Kohti puoluekokousta

Lähden huomenna puoluekokoukseen muiden 349 edustajan kanssa valitsemaan puolueelle puheenjohtajaa ja tekemään SDP:n kannalta tärkeitä päätöksiä.

Kahlatessani läpi puoluekokousaloitteita - ja myös puoluekokousohjelmia - ilahduin siitä aidosta idealismista ja toivorikkaudesta, joka niistä välittyy. Tekstin takaa huokuu aito halu muuttaa Suomea inhimillisemmäksi ja tasa-arvoisemmaksi. Sosialidemokraatit haluavat edelleen olla eturintamassa poistamassa köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Toivottavasti löydämme myös hyviä keinoja valiokuntien työssä Hämeenlinnassa.

Istun itse puoluekokouksen sosiaali- ja terveyspoliittisessa valiokunnassa. Käsiteltävämme on nippu varsin kannatettavia aloitteita maksuttomasta päivähoidosta subjektiiviseen hoito-oikeuteen vanhuksille. Toivon- ja myös uskon! - että aidosti keskustellen voimme löytää näistä niiden parhaat puolet ja viedä niitä eteenpäin.

Minulle tärkein tulos, minkä puoluekokouksesta voimme saada, on se, että onnistumme yhdessä luomaan hyvän tunnelman, keskustelemaan, väittelemään ja tulemaan ulos yhtenäisenä porukkana, joka puhaltaa yhteenhiileen. Puoluekokouksen jälkeen meillä on toivottavasti tavoitteellinen, tasa-arvoa ja inhimillisyyttä tavoitteleva, eteenpäin katsova ja idearikas SDP.

Toivon, että se idealismi, joka puoluekokoukselle tehdyistä aloitteista huokuu, onnistutaan välittämään käytännön tavoitteisiimme ja käytännön politiikkamme. Löydämme keinoja pureutua ikärakenteen muutoksen tuomiin haasteisiin inhimillisellä otteella.

Ihminen ennen kilpailua

(julkaistus demarissa 20.5.)

UP-Demari uutisoi (13.5.) kilpailuviraston ylijohtajan näkemyksestä, ettäjulkisiin palveluihin pitää lisätä kilpailua. Ylijohtaja Jokisen näkemysoli, että kilpailu on väline, jolla voimavarat ohjataan oikeinhaasteellisissa oloissa. Mielestäni kilpailu on väline valikoida paras mahdollinen palveluntuottaja.

Voimavarojen ja talouden suuntaaminen on erillään itse kilpailutusprosessista. Kukaan ei voi kiistää sitä, että mm. väestön ikärakenteesta johtuenjulkisissa palveluissa pitää voimavaroja pystyä kohdentamaan oikein. Onhämmästyttävä ajatus, että tähän välttämättä tarvittaisiin kilpailua,sillä tällä argumentilla kaikkinainen ihmisten suorittama budjetointi eivoi tätä varmistaa. Näin ollen esimerkiksi valtion budjetissa tapahtuvavarojen jako ei kohdistaisi voimavaroja oikein.

Taustalla näkynee ajattelu, joka lähtee siitä, että voimavarat ovat oikeinkohdennetut vain, jos ne käytetään talouden kannalta mahdollisimmantehokkaasti. Silloin unohtuu inhimillisyys - jonka ehkä kuitenkin olisisyytä tulla aina ensin, kun palveluita tuotetaan.Kilpailusta on turha hakea vastauksia asioihin, joita se ei voi antaa.Siitä on turha tehdä ideologisesti sosialidemokraatteja jakavaa asiaa. Sen sijaan kilpailua on turha luoda sinne, mihin se ei sovi.

Nyt pitää hakearohkeutta poliittisiin päätöksiin ja vastuun kantokykyä. Pitää ollauskallusta päättää rahojen kohdentamisesta.Kilpailuun ja voitontavoitteluun luottaminen on tuskin meidäntyöntekijöiden etu. Ennemmin inhimillisyys ja ihmisen todelliseen palvelutarpeeseen reilusti vastaaminen.

Puhtaampaa hengitysilmaa

Hengitysilma on jokaisen perusoikeus. Vaikkakin puhumme jatkuvasti ympäristön merkityksestä, unohdamme sen inhimillisen merkityksen. Kierrätys, luonnonsuojelu ja ilmaston muutoksen ennakoiminen ovat tärkeitä asioita. Etenkin silloin ne nousevat priorisointilistani kärkeen, kun nenä valuu ja happi ei kulje.


Alleria ja astmaliiton mukaan: "Joka toinen meistä kärsii jossain elämänsä vaiheessa allergian aiheuttamista oireista." Tämä nostaakin esiin kysymyksen, kuinka oireita voisi hoitaa muutenkin kuin lääkityksellä. Olisiko järkevää miettiä kapunkipölyä todellisena terveysuhkana ja vaikkapa edullisempaa joukkoliikennettä ongelmien ennakoinnin näkökulmasta?


Siedätyshoito on joskus paikallaan, mutta on tilanteita, kun se kannattaa unohtaa. Nimimerkillä happi loppuu ja keuhkot särkee, kun koitimme josko päirjäisin kevään ilman astmalääkkeitä. Johtopäätös: "kurkunpääntulehdus ja vinkuvat keuhkot, " Aloitetaan kunnon allergia ja astmalääkitys, puhekiellon ja parin päivän levon lisänä.


Keväinen katupöly, koivun kukinta ja kesän heinänuhan odottelu herättää mielessäni toiveen, kunpa kaupunki-ilma saataisin oikeasti laadukkaaksi. Monta hyvää ohjelmaa ja suunnitelmaa liittyen aiheeseen tavalla tai toisella, olen nähnyt, mutta kunpa kaikki järkevä osaaminen saataisiin Helsingissä hyötykäyttöön ja helsinkiläisille turvattaisiin laadukas hengitysilma.

Joukkuepalaveri 22.5

Kunnallisvaalien jäsenvaalintulos on nyt selvä. Olen ehdokkaana ensi syksyllä Helsingin kaupungin valtuustoon. Tukiryhmäni kokoontuu 22.5. kello 17 alkaen JHL:n keskustoimistolla (hallituksen kokoushuoneessa osoitteessa Sörnäisten rantatie 23). Toivottavasti tunnelma, on vähintään yhtä mukava kuin viime eduskuntavaalien alla. Aiheena ovat yllättäen lähestyvät kunnallisvaalit ja niiden aiheuttamat toimenpiteet. Tarjolla kahvia ja varmaan jotain pikkusuolaista. Eipä muuta kuin iloista joukkuehenkeä!!

Pahvilaatikkopakokauhua

Istun kotona vapaapäivällä tietäen, että nyt, jos koska, pitäisi toimia. Pahvilaatikkotornit kasvavat ympärilläni ja lisää niitä pitäisi rakennella. Kotona vallitsee odottava tunnelma. Lapset kysyvät päivittäin: "Nytkö me muutetaan?" ja tietävät jo itsekin vastauksen: "Ei kun kohta".

Tietokone, viedot ja ulkoilu ovat saaneet kaikki kaipaamaan taas tavallisia leikkejä, mutkun lelut ovat jo pakattu, kuten melkein kaikki muu. Linjaus on selvä, ensi viikolla on töitä kuutena päivänä ja politiikan kokouksia sen verran, että työpäivän jälkeen suunnataan johonkin syömään tai luvassa on eineksiä. - Ehkä äidin ruokapöytä kutsuu?!

Lohduttaudun, että enää viikko ja sitten pääsemme uuteen kotiin Samanaikaisesti viikko tuntuu pitkältä ja lyhyeltä ajalta. Paljon ohjelmaa, tehtävää ja organisoitavaa. Tiedän, että aikaa pakkailuun on oikeasti vain tämä viikonloppu ja sitten arkiviikko meneekin töissä, asuntokaupoissa ja puoluekokousasioissa.

Kun nyt saan itseni liikenteeseen tästä koneelta, aion pakata tavarat loppuun ja tukkia asuntoni pahvilaatikoilla. Lopuksi taidan työntää laatikot yhteenhuoneeseen pois silmistä odottamaan muuttopäivää. Tulihan suunnitelma valmiiksi ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. ;)

PS. Lapset leikkivät tätä samaa muuttotouhua. Neo kysyy pikkuveljeltä "Joko muutetaan" ja kaksvuotias vastaan innokkaasti"Ei... kun kohta!"

Impivaaran ihmiset kyläilemässä

Itku meinasi tulla, tai tulikin, kun puhelimeni soi ja kuulin poikien päiväkodin vaihtuvan. Vaikka muutos oli haluttu ja suunniteltu, jotenkin se yllätti. Tunteeni olivat ristiriitaiset: pelko ja ilo vaihtelivat. Ehkä kaikki menee hyvin, ehkä ei. Kuitenkin olin jo päättänyt, että muutos on edessä. Ajankohta vain oli vielä ollut auki ja kuten niin usein elämässä, kun alkaa tapahtua sitten tapahtuu...

Muutos lähti liikkeelle muutama viikko sitten, kun saimme varmistuksen nykyisen asuntomme kaupantekoaikataulusta. Seuraavaksi laitoimme verkot veteen - ja uuden asunnon hakuun. Kaivoin vanhan, vuodelta 1997 olevan, asumisoikeusvuoronumeroni esiin.

Juuri ja juuri olimme saaneet asoasuntomme hakuun, kun meille jo tarjottiin mukavaa sellaisat Falkullasta. Kävimme katsomassa asuntoa ja tsekkasimme mahdolliset päiväkodit. Seurauksena lisää paperisotaa ja uusi asunto Falkullasta. No, eipähän ole pitkä muuttomatka ja toivonmukaan nykyisiä naapureitakin näkyy jatkossakin aina välillä.

Suunnittelimme vievämme lapsia päiväkotiin vähän pidemmän matkan takaa, kunnes eilen soittettiin Tapanilassa sijaitsevasta päiväkodista, Impivaarasta, että nyt löytyisi pojille paikat. Ennen aloitusta henkilökunta haluaa tavata lapset ja keskittyä siihen, että alku on mahdollisimman mukava. Kaksi hoitajaa kävikin meillä eilen tekemässä tuttavuutta meidän ja poikien kanssa.

Luottamus syntyi heti ja jotenkin itselleni tuli helpottunut olo. Hauska tilanne oli, kun hoitajat kysyivät pojilta, mihin pojat tarvitsevat apua. Toinen, Neo, nykyään neljä vee, vastasi: ” Mä en osaa pelaa pleikka kolmosen sitä keilapeliä...” ja Niki kaks vee tähyili ulos: ”tuolla on mun fillari, mutta mä en osaa polkee..” Että siinä ne tärkeimmät avuntarpeen paikat arjessa... ;)

Nyt uskon, että muutos menee hyvin. Uusi asuntomme on kiva, kivempi kuin mistä uskalsin haaveilla. Vielä, kun mietin itsekseni, että kuinkahan pojille käy uudessa päiväkodissa, pojat vastasivat yhteenääneen:” Hyvin.”.

Työelämää keikaten

Viimeiset kaksi kuukautta työskentelin Seure Henkilöstöpalvelut Oy:llä. Ammattitaitoni oli uudella tavoin koetuksella ja moni asia mietitytti matkan varrella. Työskentelin hyvin erilaisilla osastoilla ja usein aamulla en tiennyt tarkkaan, millaiseen paikkaan olin töihin menossa. Kuitenkin keikkaillessa oppi heti tsekkaamaan, onko ovet lukossa ja kyselemään työhön vaikuttavat oleelliset seikat.

Tälläiselle haasteita ja haastavia tilanteita rakastavalle ihmiselle keikkatyö sopi hyvin.Lisäksi äitinä mukavaa oli se, että työn pystyi helposti yhteen sovittamaan lasten mukaan. Totta kai vuokratyöntekijänä kohtaa useita huonoja puolia, mutta hetkellisesti se oli haustaa. Saatoin valikoida töitäni oman mielialani mukaan keikkanettiä selaillen. Saatoin valita menenkö pitkäaikais- vai lyhytaikaisosastolle. Teenkö viikon putkeen töitä vai pidänkö arkenakin vapaata. Työskentelenkö lasten vai vanhusten parissa jne. Teenkö iltaa, aamua vai yötä. Tosin tilanne on selvästi hoitajapulan seurausta... Välillä valinnan vaikeus oli melkoinen ja välillä jopa hävetti, että näin sitä nirsoillaan töistä, mutkun oli varaa valita.

Omalle ammattitaidolleni keikkailuu teki paljon hyvää. Kun on toiminut pitkään selkeästi sosiaalipuolella, monet terveydenhuollon perusasiat kaipasivat muistinvirkistystä. Samalla tuli nähtyä monenlaisia osastoja ja toimintatapoja, joiden seuraksena päivitin omaa ajatteluanikin monista asioista. Valitettavasti aina hoidon laatua ei voi kehua ja aina ei voi olla tyytyväinen siihen mitä tekee, mutta onneksi on myös paikkoja, joissa hommat hoidetaan asian mukaisesti.

Keikkalaisia pyydellään usein pidemmille sijaisuuksille, mutta monet haluavat valita keikkailun. Keikkaa kun riittä. Kuitenkin useat keikkalaiset taas jäävät jollekin heitä miellyttävälle osastolle pidemmäksi aikaan, jopa vakityösuhteeseen. Niin minäkin lupaudun syksyyn asti töihin psykogeriatriselle osastolle vanhainkotiin. Kuitenkin aion kyllä jatkossakin keikkailla välillä ihan ammatillisen osaamiseni vuoksi, mutten enää päätoimisesti.

Kiitos tovereille!

Kylläpä tämä blogin pito muuttuu kiittelemiseksi. No joka tapauksessa kiitos kaikille minua puoluekokousvaaleissa äänestäneille. Kiitos siitä, että saan suunnata puoluekokoukseen päättämään puolueemme ja sitä kautta toivottavasti myös Suomen linjoista.

Lisää Sdp:n puoluekokouksesta osoittessa http://www.sdp.fi/fi/puoluekokous

196 kertaa kiitos!

Sain Hok-Elannon edustajiston vaaleissa 196 ääntä. Ainakin itse pidän sitä hyvänä tuloksena, kun mitään sen suurempaa kampanjointia ei arjen pyörityksessä tullut tehtyä. Tulos riitti varapaikkaan, mihin siihenkin voi olla tyytyväinen, kun katsoo ketkä olivat läpipäässeitä...

Kiitokset kaikille äänestäneille tuesta! Yritän olla luottamuksenne arvoinen kaikissa käänteissä. Tästä on hyvä jatkaa kohti kunnallisvaaleja!

Tukiryhmäni kokoontuu

Kunnallisvaalit lähestyvät, joten tukiryhmäni tapaa 6.3. torstaina

klo 18.00 Juttutuvassa. Tarkoituksena olisi puhua kotikaupunkimme tilasta sekä nauraa kikattaa tapamme mukaan. Tervetuloa!

Arjen arvovalintoja

Vuosi 2008 starttasi perheessämme pohdinnalla. Kuinka paletti saadaan toimimaan? Koska kotimme lähtee myyntiin? Miten yhteensovitan elämäni ja työni niin, että arjessa on aikaa rauhoittua? Missä asumme? Miten elämme tulevaisuudessa? Mitä toivomme?

Selvää oli se, että jatkamme Jonen ja poikien kanssa saman katon alla. Asuinalue, asumismuoto , päivähoitokuviot sekä käytännön toteutus olivat auki. Lisäksi tiesimme, että auto lähtee myyntiin ja jotenkin asiat pitää vielä toteuttaa käytännössä niin, että arkemme on rauhallisen tasapainoista.

Helmikuussa päätin ottaa elämässäni aikalisän. Irtisanouduin lastentarhanopettajan tehtävästä ja aloitin Seuressa keikkalaisena. Olen nyt siis vuokratyöntekijä - tuttavallisemmin keikkalainen. Päätin, että elän arvojärjestykseni mukaan ja koska keikkaa riittää, teen töitä sen verran, että aikaa jää riittävästi perheelleni ja lapsilleni. Lisäksi halusin varmistaa, että pojillani on joka viikko mahdollisuus rauhoittua kotona.

Nyt härdelli on pahimmassa vaiheessa päällä. Asunto ja auto ovat myynnissä. Me odottelemme, koska asunnosta tulee tarjouksia, jotta voimme vastaan ottaa uuden asunnon, mikäli sellainen siten siihen hätään löytyy. Varasuunnitelmia on luotu, mutta hyviä ei ole olemassakaan.

Joka tapauksessa meillä ei stressata, paitsi hetkittäin. Tavallinen arki on rauhallista, aikuiset tekevät töitä oman arvion mukaan ja palkkaa tulee sen verran, ettei nälkää tarvitse nähdä, vaikkakaan mihinkään ylimääräseen ei ole juurikaan varaa. Me olemme valineet aikaa rahan ja jatkuvan kiireen tilalle tässä tilanteessa. Kun tilanne muuttuu, teemme valintoja uudelleen.

P.S. Tässä elämän käännekohdassa on huomannut, että aika menee arjen organisointiin eikä sitä aina riitä kirjoitteluun sekä kirjoitusten ajatteluun. Yritystä edelleen löytyy.

MUKAVAA JOULUA!

Joulupukin suuret saappaat jalkaani jos saisin
koko mailman tietystikin heti parantaisin
Ruokaa, rahaa, terveyttä niille minä soisin,
joille täällä tänään onkin käynyt vähän toisin.
Sulle lahjan antaisin mä erityisen hyvän:
joulumielen iloisen ja rakkauden syvän.

MUKAVAA JOULUA!

Ihminen jää porvarihallituksen jalkoihin

Arjen kiire, matalat palkat, lapsiperheiden ja ikäihmisten köyhyys sekä monet muut tärkeät asiat tuntuvat jäävän hallitukselta unholaaan. Nyt jos koskaan politiikassa raha ratkaisee mentaliteetilla köyhät kyykkyyn. Ainakaan minä en ole törmännyt arkeani helpottaviin kokreettisiin toimiin tämän hallituskauden aikana.

Tosin rahareikiä arjessani on loputtomasti toppapuvuista asumiskuluihin ja päivähoitomaksuihin. Jotenkin vain joka kuu tuskailemme samojen sentinvenytyspuuhien parissa. Mitkä asiat on ihan pakko hoitaa tässä kuussa ja mitkä voivat vielä odotella. Kun perheen budjetti on niukka, edessä häämöttävät juhlat ja mukavatkin asiat saavat tuskanhien pintaaan. Mistä löytyisi rahoitus vaikkapa pikkujouluihin.

Ikävää on ollut huomata, kuinka porvarihallituksen katteettomat lupaukset pettivät tavallisen tallaajan. Tilinauhan summiin, palveluiden laadun kehittymiseen ja arjenhyvinvoinnitiin ei tunnu löytyvän riittävää helpotusta valtion budjettiluvuissa. Tosin ennestään jo kai tiedettiin, että porvaripojat osaavat sen puhumisen jalon taidon, käytännön töteutus sitten tökkii.

Tuttuja kasvoja ja muistoja meneisyydestä

Internet sai tänään hymyn suulleni, kun selailin facebook:ia. Sivustolta löytyi hyviä ystäviäni nykyisyydestä ja monia tuttuja elämän varrelta. Etenkin pitkään kadoksissa olleet tuttavat ja kaverit saivat minut nauttimaan hetkestä ja muistelemaan monenmoisia suuria tunteita herättäneitä hetkiä.

Jotkut muistot ovat hulvattoman hauskoja ja toiset taas hiukkasen nolostuttavia. Joka tapauksessa paljon ajatuksia eletystä elämästä ja loppujen lopuksi, eipäs sitä ole kauas omena puusta pudonnut. Monin tavoin olen edelleen se aktiivinen, vipeltäjä, joka ei osaa pelätä elämän kolhuja saatika suojella itseään niiltä... No joka tapauksessa peliäly ja moni muu jutska on kehittynyt mielessäni eikä meno muuten ole enää niin vallatonta kuin joskus nuoruusvuosina.

Arkea ilman tekemisen puutetta

Työelämän arki osui kohdalleni kuin eräs kuuluisa faksi aikanaan Annelille. Pyytämättä ja yllättäen. Ensimmäiset viikot meni ihmetellessä ja kodin järjestelyjen kanssa painiessa. Mietimme paljon, mikä on poikien kannalta paras ratkaisu päiväkotiin viemisten ja hakemisten näkökulmasta. Nyt se puoli toimii, mutta monille asioille on vielä löydettävä oma aikarakonsa.

Selvästi näkee, että kaipaamme toisiamme ja kun kotiudumme päiväkodeista haluamme viettää aikaa yhdessä. Tosin tuota aikaa on yleensä kahdesta tunnista neljään tuntiin. Riippuen omasta työvuorostani. Kirjoittaminen, kokouspapereiden lukeminen, salilla käyminen ja muut ns. omat hommat, jää tehtäviksi silloin, kun pojat menee nukkumaan ja usein, siinä vaiheessa ne jää tyystin tekemättä, kun isekin kaadun väsyneenä sänkyyn. Etenkin silloin, jos jomman kumman pikkumiehen yö on levoton.

Olen päättänyt olla stressaamatta, vaikkakin välillä TO DO listat venyvät ja kauppaan ehtiminenkin tuntuu tuskaiselta. Jalkapallotreenien puolesta minua harmittaa usein, koska kenttäikävä iskee minuun vähän väliä. Kuten yleensä, myös nyt teen parhaani sekä priorisoin tekemisiäni taas kerran.

Päiväkotiin

Neo aloitti taannoin päivähoidossa ja nyt on Nikin, puolitoistaveeni, vuoro. Vaikka Tapulin päiväkoteihin onkin kova jono, muun muassa epäonnistuneiden lapsilukuarvioiden ansiosta, meillä kävi tuuri ja saimme pojat suhteellisen vaivattomasti samaan päiväkotiin. Kuten niin usein, reippaat lapseni ovat ainakin toistaiseksi ottaneet päiväkotihaasteen riemulla vastaan.

Kun Niki kuuli, että tänään hänkin pääsee päiväkotiin, innokas puolitoistavee seisoi reppu selässä, kengät kädessä eteisessä hokien tuu tuu ja taisipa tuo pieni vipeltäjä jokusen kerran jo vilkutellakin meille vanhemmille sanoen: ”Hei, hei”. Ensimmäisenä päivänä pikkumieheni jäi päiväkotiin pulisemaan hoitotädin syliin, vaikka aluksi jännitys vetikin hetkellisesti herran jännityksestä kankeaksi. Joka tapauksessa nyt on minun aika antaa lapsilleni tilaa ja luottaa siihen, että nuo pikkuvauvani eivät joka hetki enää tarvitse minua.

Kaikessa on puolensa. Moni tuskailun aihe vaihtuu uusiksi ja minunkin on aika suunnata töihin - minnepä muualle kuin omaan päiväkotiini. Vaikkakin toimenkuvani on toisenlainen kuin poikien. Minusta tulee lastentarhanope ja tänään on eka työpäivä.

Hämmästyttää, kummastuttaa - haisee ja maistuu

”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa”, kuului lasten laulu poikien makuuhuoneesta päiväunille nukkumaan käydessä. Todellakin. Tänä kesänä olemme hämmästelleet ja kummastelleet monen moista elämän makua, hajua ja kokeneet aivan erilaisen kesän.

Olemme ”toimineet turisteina” kotikulmilla, maistelleet marjoja ja välillä naamamme on vääntynyt happamuudesta kurttuun. Olemme ajelleet pyörällä ympäri kaupunkia tai siis pojat ovat istuneet peräkärryssä kuin suuretkin johtajat konsanaan ja äiti on sitkuttanut kilometritolkulla. Kalassa on käyty ja menneisyyttä on muisteltu välillä haikeina välillä nauraakikattaen. Uiminen on ollut ykköshupia yhdistettynä jalkapalloon. Me ei nimittäin olla todellakaan sokerista!

Hauska ja hulvaton arki valaa luottamusta elämään. On ihanaa nähdä miten elämä maistuu ja haisee hyvältä - ja tulevaisuuteen on mukava katsoa sujuvahkon arjen vinkkelistä.

Aaina pitää olla valmis yrittämään ja uskaltaa luottaa tulevaisuuteen. Hyvä muistutus tuli viime viikonloppuna häissä, joissa huippukaunis ja herttainen morsian ja komea sulhanen säteilivät iloa ja onnea sellaisia määriä, että onni kosketti varmasti jokaista paikalla ollutta syvältä. Onnea vielä teille! ja katsotaan, mitä elämä tuo. Nyt suuntaan vielä maistelemaan mustikkarahkaa ja sitten palaan pitkästä aikaa kunnolla lautakunta-asioiden pariin.

Tuskainen taiteilija

Kulunut aika on avannut taas kerran silmiäni, uudella ja osin vanhalla tavalla. Kasvu tapahtuu hitaasti ja aina on kasvukipuja, toipuminen ja kuntoutuminen eivät ole vain hetken prosesseja, vaan ne kestävät jopa vuosia. Kuitenkin on uskallettava elää ja antaa muidenkin elää, on uskallettava luottaa ja rakastaa, vaikka helpompiakin tapoja olisi elää. Tosin kuka sitä helppoa elämää haluaa? ;)

Pelikaanimiehen oivalluksia lainaten: Ihminen uskoo illuusioon ja asiat eivät ole miltä ne näyttävät. Ongelmat näyttävät jääneen taakse, vaikkakin elämän seikkailussa edessä on sekä uusia että vanhoja ongelmia voitettavaksi. On omanlaisia takaumia ja sitten on uudenlaisia asioita, joihin on vaikea löytää järkevää tapaa suhtautua ja siten myös muiden kuin oman elämänsä illuusioiden taakse pääsee kurkkimaan.

Joka tapauksessa me maalaamme elämämme taulun ja kuka on siitä oikeutettu meille mitään sanomaan. Syteen tai saveen, elämän taiteilijalla on tuskaisia ja helpompia vaiheita. Ehkäpä siis tämä kirjoittaminenkin alkaa suttaantua, kun haasteet ovat hanskassa ja illuusio peittää vaikeimmat tunteet taas joksikin ajaksi.

Kiitos PuiU t95

Olihan mitalijuhlat! En muista vastaavissa ennen olleenikaan. Menosta ei todellakaan olisi uskonut, kuinka ikävällä tavalla Hesa Cup osaltamme loppui. Hyvä tytöt! Ei muuta kuin eespäin, kohti uusia haasteita! Erityiskiitoksen haluan osoittaa mitalijuhlien ideoijille ja järjestäjille. Hyvä, että huolitte meidät taustatkin hauskoihin bileisiin!

Köyhän miehen pöhnät

Odottelen tässä, koska pikku veljestäni kuuluu jotakin. Hän nimittäin sai kokea koekaniin roolin, kun jokin sähköjuttu ei pelitä. Herra vetäisi kolmet tai itse asiassa kai viidet kunnon säkärit kitaraa soitellessaan ja edelleen, jostakin syystä sähkömiehet, useat, eivät löytäneet mitään vikaa broidin kitaravehkeistä.

Kuitenkin Akkarin tavoin, köyhän miehen pöhnät tuli vedettyä, elämää on ollut pakko kelata ja samalla rakkaus sitä kohtaan on kasvanut. Joka tapauksessa nyt on aika ”löytää” oikea vika tai sitten viedä koko kitara vehkeet kivikkoon.

Toivon mukaan tämä sairaala keikka jäi nyt viimeiseksi ja enää ei tarvitse vedellä köyhän miehen pöhniä sähkölaitteiden avulla.

Aikaa elämän kolhuista toipumiselle

Kevät on muuttunut kesäksi ja aika huristaa vauhdilla. Olen joutunut etsimään omaa rajallisuuttani ja sitä, mitkä asiat ovat minun vaikutusvallassani ja mitkä eivät. Olen joutunut toteamaan, että haavat sattuvat, mutta arvet ei. Arpia on jopa turvallista esitellä, kun haavoja haluan nuolla rauhassa. Joka tapauksessa äitikään ei voi suojella kaikelta.

Tiedän, ettei avioerosta toivuta hetkessä ja tiedän, että epäonnistumiset kasvattavat. Kuitenkin kasvukipujen syövereissä, minulle käy kuin taiteilijalle luomistuskissaan. Kirjoittaminen on muuttunut lähes mahdottomaksi, ellen halua kirjoittaa jotakin diipadaapaa. Sitä en aio tehdä.

Joka tapauksessa tekstiä tulee, kun on tullakseen ja nyt olen pahoillani, ettei sitä tule. Vaikkakin blogini on väyläni, josta en ole luopumassa.

Hikeä, iloa ja hulinaa

Halusimme eilen uuden ystäväni kanssa pitää mukavan retkipäivän ja suuntasimmekin poikkeuksellisesti asukaspuistoon, missä emme olleetaiemmin käyneet lasten kanssa. Reissusta tuli aikamoinen katastrofi aikuisten näkökulmasta, vaikka päivä taisi lasten silmin tarjota uusia elämyksiä ja kunnolla jännitystä.


Ensinnäkin kaikki lapsemme yksitellen hujahtivat, kuka milläkin leikkipaikan välineellä uima-altaaseen ja aivan kuin kruunatakseen koko ilon, pieni Niki poikani hyppäsi oikein mahalleen kellumaan altaaseen.


Onneksi vaaratilanteilta vältyttiin, vaikkakin melkein kaikki kävivät altaassa ja me aikuiset päivystimme lapsia silmä kovana.Kun sitten roudasimme litimärät lapset kotiin ja ohjasimme lämpimään suihkuun riemu oli taas katossa. Vaikkakin meille aikuisille tämä riemu tarkoitti tarkkaa valvontaa, kylpytarvikkeiden etsimistä ja ruoan laittoa.


Vaikka itsellä oli hikipinnassa, jotta kaikki toiminta pysyi hallussa,lapsilla oli hauskaa ja kiitos tuli minullekin ruokailun yhteydessä.No tällä kertaa ei kesä sade haitannut vesileikkejä. ;)

Kesäsateita, jalkapalloa ja ajattomuutta

Tänä kesänä ja keväänä elämäni on kulkenut uudenlaisella tavalla kuitenkin tuttua rataa. Kyse on ehkä eniten paluusta takaisin juurille. Lapsuuden kaverini kyläilevät lähes päivittäin ja aloitin jalkapallon valmentamisen. Päätin myös investoida pyöräperäkärryyn, jonka jälkeen olemme hurruutelleet poikien kanssa pyörällä ympäri kaupunkia, mikä on aina ollut myös mieluisaa minulle.

Olen miettinyt, pitääkö sitä tosiaan keskittyä täydellisesti tietokone hommiin, papereiden pyörittämiseen, jotta voi taas ymmärtää sen kuinka nautitaan raikkaasta kesäsateesta lenkkeillen tai jalkapallon potkimisesta. No ehkä mulla oli kolmen vuoden mittainen massakausi ja nyt on taas aika kulkea kohti timmimpää tulevaisuutta. ;)

Joka tapauksessa tänä keväänä tai siis kesänä nauttiminen, on ollut avain asemassa ja mökillä olen halunnut olla paossa myös tietoyhteiskuntaa –ilman nettiyhteyttä, toisin kuin viime vuonna. Annoin itselleni luvan heittää muutenkin ajantajun narikkaan ja antaa ajan vain kulua. Olen lakannut käyttämästä jopa bussiaikataulua.. Kalenterinikin pullottaa futismatseja, kaikenlaisia retkiä ystävieni kanssa sekä mökkireissuja. Sitä katsoessa mieleeni muistuu aikaisempi paniikkifiilis, kuinka on taas kiire. Tosin nyt kiire tarkoittaa vain enemmän kivaa, eikä henkeäni salpaa yhtään.

Sitä paitsi viimeiset päivät molempien poikieni kanssa kotona aamusta iltaan on nyt käsillä. Syksyllä Neo aloittaa puolipäiväisenä päiväkodissa ja tammikuussa Niki täyttää kaksi, eli viimeistään siitä vuoden päästä työt kutsuvat minuakin ja tämä kotona kavereiden kanssa touhuaminen loppuu. Tosin edessä on silloin uusi aika ja uudet jutut.

Paluu

Vaalien jälkeen olen ihan tietoisestikin yrittänyt pysyä pois tietokoneelta -ja blogin pidosta. Olen ajatellut, että pieni tauko vain perheen parissa aikaa viettäen on ihan terveellistä. Saavat ajatukset välillä vähän hautua. Uutta sanottavaa - vanhaakin on jäljellä - kyllä alkaa pikkuhiljaa kertyä.

Vaalien merkeissä tavataan taas huomenna, kun tukiryhmäni kokoontuu viettämään saunailtaa sörnäisten rantatie 23:een. Vielä ehtii mukaan, jos joku vielä on empinyt. Kerrataan vähän tapahtunutta, suunnitellaan jo tulevia kunnallisvaaleja. Ja ennenkaikkea viihdytään yhdessä!

Yksinäinen tietokone

Vaalien jälkeen koitti ihanan keväinen sää. Tästä syystä viime päivät on hujahtanut huomaamatta ohitseni pihalla touhutessani. Olemme pelanneet jalkapalloa, harjoitelleet potkulautailua, lapioineet hiekkalaatikolla, pyöräilleet ja haaveilleet ensi kesästä uimarantoineen ja piknikkeineen.

Ajoittain olen istahtanut puistonpenkille, katsomaan touhuavia pikkumiehiäni. Miettien, millaista rikkautta tavallinen arki minulle tarjoaa. Hymy on ollut perusilmeeni naamalla, kun olen saanut nautiskella jouten olosta ja samalla miettinyt mistä kaikesta voisin kirjoittaa, kun pääsen tietokoneelle.

Joka tapauksessa päässäni on tuhat ja yksi tarinan alkua, jotka saavat odottaa pääsyään päästäni blogiini tai päiväkirjaani. Nyt vaan en ole malttanut istua tietokoneella. Päiväuniajatkin olen mieluummin ladannut akkujani, istuskellen pihalla tai puuhaillen jotakin vaan. Epäilenkin, että suhteeni tietokoneeseen muuttuu kesäaikana ja tapaamme tiiviimmin taas syksyllä. Mene ja tiedä.

P.S. Joka tapauksessa alkava viikko kuluu mökkeilemässä Ristiinassa ja ainakin viikon ero tulee minun ja koneeni välille.

Keskustelu kasvattaa - Viestejä ihmisiltä

Rakel Hiltusen kolumnin mukaisesti: ”Keskustelut ihmisten kanssa soppatykeillä ja kahvikatoksilla on eräänlainen politiikan korkeakoulu.” Sen sijaan, että vaalien jälkeen voisi unohtaa politiikan teon, huomaan filosovoivani ja miettiväni yhä tarkemmin, mitä se hyvä elämä on. Mistä koostuu onni ja ilo? Mitkä ovat niitä elämän perusasioita, mitkä kaipaavat yhteiskunnan tukea? Ehkäpä mahdollinen porvarihallitus osoittaa epäkohtia vieläkin enemmän kuin tällä hetkellä mieleeni tulee, mutta ilmankin työtä sosialidemokratialla olisi riittänyt.

Ikärakenteen muutoshaaste on otettava vakavasti ja siihen on sijoitettava. Lasten ja vanhusten hyvinvointiin sijoittaminen ovat ykkösasioita. Tätä tarvitsemme jopa työikäisten ihmisten hyvinvoinnin tueksi. Mikäli palvelut brakaavat, ei työikäinen ihminen jaksa. Kokonaisvaltaista hoitoa ei ole se, että osa hoidosta saadaan lähiterveysasemalta ja osa labrasta jostakin muualta. Tämä on usein vain ihmisen juoksuttamista ”luukulta luukulle”.

Asuntojen hinnat eivät saa määräytyä pörssissä, vaan asuntopolitiikka on otettava etenkin kunnallispolitiikassamme tiukempaan hallintaan. Kaupunki voisi asettaa kunnianhimoisempiakin tavoitteita asunto-ohjelmassaan, jos niin vain haluaisi. Jotta asuntorakentamista saadaan lisättyä, Helsingin rajan siirtäminen on välttämättömyys. Lisäksi asuntotuotannon avulla on mahdollistettava se, että Helsingissä voi tulevaisuudessakin asua eri elämäntilanteissa.

Demokratia on meille suuri haaste. Jos ihmiset eivät ymmärrä, että jokainen äänestyskierros ratkaisee, joutuu politiikkakin ottamaan vähän väliä takapakkia, vain siksi, ettei kansalaisten ääni oikeasti kuulu. Nyt se ei kuulu. Kunnallispolitiikassa ongelmat liittyvät myös poliitikkojen mahdollisuuksiin. Ei demokratia toteudu, mikäli valtuutetut eivät voi vastaan ottaa lautakuntapaikkoja vedoten perhesyihin. Läsnäoloa ei voi korvata rahalla, mutta jos oikeasti haluamme, että Helsingin valtuutetut toimivat oikeasti asioihin perehtyen, ainoa tapa on maksaa ainakin joillekin valtuutetuille palkkaa.

Nämä ja monet muut ajatukset heräsivät vaalikentillä. keskustelun kasvattavalla vaikutuksella ja viikon pureskelun jälkeen sain ne kirjoitettua ylös blogiini. Olen luvannut, että vien kentän viestejä eteenpäin ja näin aion myös tehdä. Nähdään ja jutellaan asiasta sekä miksei myös asian vierestä :)

Syvä hengitys

Viimeinen puoli vuotta elämässäni on ollut täynnä erilaisia elämyksiä -niin hyvässä kuin pahassakin. Kun elää keskellä muuttuvia tilanteita, monet asiat on pakko jättää tulevaisuudessa mietittäviksi. Ehkäpä juuri sitä ja vaalikiireiden helpottamista kutsutaankin vaalikrapulaksi.

Oli miten oli. Nyt on selvästi aika pysähtyä. Kun pojat lähtevät viikonlopuksi isälleen, aion olla. Olla ja möllötellä. Hengailla ystävien kanssa ja tehdä juuri sitä, mitä sillä hetkellä haluan. Ehkä käyn salilla, kirjoitan tai sitten vain nautin joutenolosta.

En ajo panikoida, vaan olen vielä jonkun aikaan kotona poikien kanssa. Pikku hiljaa availen silmiäni ja katson ympärilleni, mitä maailmalla on minulle tarjottavana ja siirryn elämässäni eteenpäin.

Lopullinen äänimäärä

Eilen vahvistettiin eduskuntavaalien tulos tarkastuslaskennan jälkeen. Oma äänimääräni lisääntyi vielä hieman, eli lopullinen totuus äänimäärästäni eduskuntavaaleissa on 1928.

Vaalianalyysia

Nyt on vaalianalyysien aika. Tukiryhmäni on jo päättänyt kokoontua jakamaan kokemuksia noin kuukauden päästä. Tarkka aika ja paikka ilmoitetaan myöhemmin. Jos haluat mukaan tukiryhmääni, ota rohkeasti yhteyttä mirka@oksa.info tai 040 5224378.

Analyyseja varten materiaalia löytyy ainakin osoitteesta http://www.yle.fi/vaalit/tulospalvelu/kunnat/kno91.html

Kiitos vielä kerran - Työ jatkuu.

ISO KIITOS - TYÖ JATKUU

Vaalitulos näyttää selvästi sen, että kansa halusi muutosta. Helsingissä tippui kaksi istuvaa sosdem. kansanedustajaa ja Uudellamaalla jopa neljä. Vaalityötä puolueessani teimme kaikki niin paljon kuin jaksoimme. Pakkasessa, tuiskussa ja tuulessa vaalityömme eteni suunnitelmien mukaisesti.

Joka tapauksessa henkilökohtainen tulokseni, 1890 ääntä, oli huikea. Kun Sdp:n äänimäärät laskivat Helsingissä selvästi neljän vuoden takaisesta, oma äänimääräni nousi huomattavasti. Hienoa oli huomata, että tukijoukkueeni hymyili edelleen ja oli selvästi sitä mieltä, että EESPÄIN!

Lupaan jatkaa pitkäjänteistä työtä hyvinvointiyhteiskunnan hyväksi ja toivon, että kaikki te ihanat ihmiset, jotka olette omalta osaltanne saaneet tämän tuloksen aikaan, olette apunani. Suuri kiitos ja halataan, kun tavataan.

Erityiskiitokset haluan osoittaa - Teillä kaikilla oli merkittävä rooli tämän kampanjan onnistumisessa:

Mirva Haltialle, Kati Kokkoselle, Petteri Oksalle, Jouni Lahdelle, Harri Anttilalle, Eija Paanaselle, Salme Koskelalle, Marja Luokkaselle, Outi Niemelälle, Sampo Parikalle, Esko Mertaselle, Antti Portaanpäälle, Kaisa Koskiselle, Tapio Havastolle perheineen, Tuula Jurmulle, Hanna Kaukopurolle, Jukka Väänäselle, Satu Kuusiolalle, Hannu Haapalalle, Leena Peltoniemelle, Tero Strandille, Timo Katajamäelle, Pekka Tirkkoselle, Seija Leinoselle, Kent Åkebergille, Meeri Kuikalle, Riina Kuikalle, Marianne Aholle, Maija Savolaiselle, Kaisa Lehtiniemelle, Sonja Myllyniemelle, Johanna Nikuselle, Janette Jaloselle, Antti Ojalalle, Anita Vihervaaralle, Terttu Peltoselle, Erkki Hämäläiselle, Tapani Saloselle, Jorma Höökille, Seppo Saariolle, Harri Anttilalle, Eine Vainikalle, Seppo Vainikalle, Merja Bergille ja Hannu Haapalalle.

Ääniä vielä lasketaan...

Terveisiä tukiryhmän kokouksesta! Jännitys tiivistyy kun äänien laskentaa odotellaan. Kahdeksalta olisi normaalisti julkistettu ennakkoäänien tulos mutta tänä vuonna äänistä puuttui melkein puolet vielä julkistusvaiheesta. Tällä hetkellä minulla on ääniä 880 kpl ja edellä siis istuvien SDP:n edustajien lisäksi Päivi Lipponen ja Jacob Söderman (menossa läpi) sekä Osku Pajamäki. Suhteessa siis todella hyvää tulosta, mutta puolueella ei tunnu menevän kovin messevästi nyt. Porvarihallituksen uhka häilyy selkeänä edessä ja oma tulos on suoraan suhteessa puolueen tulokseen. Sen mukana noustaan tai kaadutaan. Sånt är livet.

Jatkamme jännitystä! Terveisiä kotikisastudioihin!

Tunti vielä aikaa

Ottakaa tästä videosta mallia, mikäli vielä arveluttaa äänestäminen:

Vaalitunnelmia

Jännittynyt ilmapiiri lisääntyy tukijoukkueessani hetki hetkeltä. Nyt olemme tehneet sen, mikä tehtävissämme on ollut, äänestysaikaa on jäljellä noin puolitoista tuntia(jos et vielä ole äänestänyt nyt äkkiä ja kirjaa äänestys lippuun pliis 74) ja edessä on erittäin jännittävä ilta.

Jollakin tavoin tuntuu siltä, että elämä on risteyksessä. Jos Sdp ei pärjää hyvin, voi opposito kutsua ja siten myös politiikan suunta kääntyy uuteen suuntaan. Jos kaikki menee hyvin puolueen näkökulmasta, voin suhtauua luottavaisemmin huomiseen. Oma tulos jännittää tietenkin ja sen voi muuttaa arkeani tai sitten pääsemme jatkamaan tavallista vaalitonta arkea oman perheeni parissa.

Nyt on vaalityötehty ja jännityksen aika!

"Miksi äänestän Mirkaa"

Vaalihurmosta Valtterilta

Valtteri-kirpparilta terveisiä ja meinkiä videon kera :)

Esko, Antti, Tuula, Toni ja monet muut haastattelussa

Käyppä katsomassa tukiryhmäni blogin puolella videohaastatteluita!

Toimia arvokkaan vanhuuden puolesta!

Vanhusten kokonaisvaltainen hoito järjestyy kunnissa heikosti. Kotihoito on saatava toimimaan laadukkaana kokonaisvaltaisena hoitona, joka kohtaa todellisen tarpeen. Ikäihmiset tarvitsevat ennalta ehkäiseviä kotikäyntejä ja luottamusta siitä, ettei kotihoito tarkoitta yksinjäämistä ja pelkoa. Arvokkaan vanhuuden turvaamiseksi yli 75-vuotiaiden osalta kotipalvelun tulisi olla subjektiivinen oikeus.

Vanhusten asioissa olisi paljon parantamisen varaa etenkin nyt, kun suomen väestö ikääntyy. Suomi tarvitsee vanhusasiainvaltuutetun, joka toimisi lapsiasianvaltuutetun tavoin vanhusten aseman ja ihmisoikeuksien vahvistamiseksi yhteiskunnassa, seuraten vanhusten elinolosuhteita, lainsäädäntöä ja päätöksentekoa sekä arvioiden vanhusten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumista yhteiskunnassamme.

Allekirjoita addressi, jossa vaaditaan ripeitä ja konkreettisia toimia arvokkaan vanhuuden puolesta!

Vilahdus Ajankohtaisessa kakkosessa

YouTubea ja ehdokkaita käsiteltiin Ajankohtaisessa kakkosessa ja minäkin vilahdin siellä. Netistä jutun löytää Ylen sivuilta, joskaan ohjelmasta tehtyä videota ei ole ladattu YouTubeen vaan Ylen serverille omin kummallisin PC-keinoin, joten se ei aukea ilman kikkakolmosia mäkkikäyttäjillä.

Vaadi tukea koululaisen arkeen, allekirjoita adressi

Adressit.comissa osoitteessa www.adressit.com/koulusosionomi voit vaatia koululaisille konkreettista arjen tukea.

Erityisoppilaiden määrä kasvaa ja kouluissa on liian vähän aikuisia. Jotta erityisoppilaiden määrän tarpeeton kasvu saadaan pysäytettyä, on käytettävä kaikki jo olemassaolevat resurssit.

Kouluihin tarvitaan koulusosionomeja kuraattorien työpareiksi. Koulusosionomin työnkuva on olemassa Koulua elämää varten -hankkeen toimesta. Nyt se täytyy ottaa käyttöön. Koulusosionomit toimisivat kouluissa ongelmia ennakoiden, niihin varhaisessa vaiheessa puuttuen kouluissa, edistäen oppilaiden elämänhallintaa, koulun yhteisöllisyyttä sekä vanhempien osallisuutta koulunkäyntiin. He toimisivat tietenkin moniammatillisessa yhteistyössä lasten arkeen kuuluvien ammattilaisten kanssa.

Vaadi lapsille tukea kouluarkeen, allekirjoita adressi!

Suomineidon on aika hymyillä

Ikärakenteemme muuttuu ja arkemme täyttyy uusilla tavoilla. Nyt olemme kuulleet monenlaisia vaalilupauksia, joista osa pitää ja osa ei. Sdp:n lupaukset ovat aikaisemminkin pitäneet. Usko tai älä: Sdp:n viime vaalien vaaliohjelma on toteutettu lähes sataprosenttisesti.

Viime eduskuntavaalikaudella olemme parantaneet työllisyyttä, työntekijän asemaa, turvanneet hyvinvointia, ehkäisseet syrjäytymistä, parantaneet pienituloisen asemaa. Emme tehneet ylisuuria lupauksia, vaan olimme realisteja. Halusimme rakentaa vaaliohjelman, jonka avulla askel askeleelta turvaamme hyvinvointia tasaisesti kaikille.

Nyt toimimme samoin. Tavoitteenamme on muun muassa täystyöllisyys, pätkätöiden muuttaminen pysyviksi työsuhteiksi, ikäihmisten hoivapalveluiden ja -henkilöstön lisääminen, kouluterveydenhuollon, lasten ja nuorten mielenterveyshoidon lisääminen. Haluamme, että yhteiskunnan kaikista jäsenistä huolehditaan ja ketään ei jätetä yksin - heitteille.

Meillä on keinoja ja halua tarttua työhön tässä haastavassa Suomen väestörakenteen muutostilanteessa. Meillä on hyvä asenne ja kaikki mahdollisuudet pitää huolta Suomineidostamme. Tunnelin päässä on valoa. Hymyä siis suomineito!

P.S. Oma tukkoinen olonikin helpottaa... :)

Poskiontelo tukossa

Nyt kun pitäisi käydä täysillä kierroksilla vaalikentillä, niin pöpöt päättävätkin vähän toisin. Olo on ollut pari päivää tukkoinen ja eilisen lääkärissä käynnin jälkeen syödään nyt antibiootteja poskiontelen tulehdukseen. Juuri tällä hetkellä en olisi kovin reipas ja pirteä ehdokas vaalikentillä...

Levätään nyt ainakin tämä päivä, omaa terveyttään ei kuitenkaan kannata vaalien takia uhrata. Toivottavasti kuitenkin huomenna olo on sen verran parempi, että pääsen taas keskustelemaan ihmisten kanssa.

74-Dokumentti on verkossa!

Eli jos et muita videoita jaksa katsoa, katso tämä. Kymmenessä minuutissa tiivisti kuka olen, mitä asioita ajan ja mitkä arvoni ovat. Ole hyvä!

Väsynyt ja Onnellinen ehdokas

Tänään starttasimme vaalityön klo 7.00 Pasilan asemalla ja päätimme sen klo 19.00 Itäkeskuksessa Piazzalla. Meinikin oli mukavaa ja naurua vaaliporukan parissa riitti koko päivän ajan. Olipa mukavaa.

Kerkesinpä vielä illalla ystäväni kanssa Tapanilan Erälle punttisalille. Nyt olo on todellakin väsynyt, mutta onnellinen. Päivä kului niin mukavassa hengessä ilmapalloiskujen parissa. Eipä muuta kuin huomenna on luvassa uudet kujeet. ;)

Otteita Ihminen tulee AINA ensin -seminaaristani

Ole hyvä!

"Mitä jos susta tulee kansanedustaja?"

Useat ihmiset ovat ihmetelleet mitkä asiat muuttuu, jos minusta tuleekin kansanedustaja. Ihmisenä en usko muuttuvani juurikaan. Kuitenkin yksi sivu elämästäni kääntyy, jos työt kansanedustajana alkavat. Mukava asia on se, että pääsen Arkadianmäellä työskentelemään asioiden parissa, jotka ovat minulle tärkeitä.

Voin omalta osalta tehdä työtä sen eteen, että Suomesta tulisi entistä parempi paikka niin minulle kuin läheisillenikin elää. Jos työt alkavat, voin todeta, että en ole yksin huolieni ja kehittämistarpeen edessä, vaan helsinkiläiset näkevät asioita samoin kuten minä.

Eli asioiden eteenpäin viemiseen on silloin vahva kansan tuki ja siitä näkökulmasta niiden eteenpäin vieminen on helpompaa. Käytännön asiat muuttuisivat. En voisi enää viettää päiviäni leikkipuistossa ja kauppakeskuksissa kavereiden ja lasteni kanssa pyörien. Olisi aika astua työelämään ja päiväkodin arki alkaa ainakin isommalla pojallani.

Toisaalta jossain vaihessa kotona olemisen on kuitenkin loputtava ja se päivä taitaa olla edessä aika pian. No, ainakaan minun ei tarvitsisi miettiä neljään vuoteen työnhakua, mitä muuten olisi edessä. Ja lopuksi, kun olen kansanedustajien ja heidän avustajien työtä seurannut, työn voi tehdä monella tapaa.

Minä haluan elää mahdollisimman tavallista arkea ja se tarkoittaa sitä, että turhanpäiväinen reissaaminen ei tule kuulumaan minun tapaani tehdä töitä. Kuitenkin jotta asiat voisivat muuttua, tarvitaan ääniä. Eli jos haluat tukea minua, äänestä 74 :)

Ihanat ihmiset ovat voimavara

Tällä hetkellä aika ja raha tuntuvat rajallisemmilta kuin aikoihin. Kuitenkin ihmiset ympärilläni ovat tehneet monesta mahdottomalta tuntuvasta jutusta totta. He ovat auttaneet kasaamaan vaalibudjetin, antaneet itsensä ja osaamisensa vaalityön käyttöön.

Samalla he ovat kuunnelleet ja tukeneet minua eteenpäin politiikan viidakossa. Vaalityön ja perhe-elämän yhteensovittaminen ei onnistuisi ilman ymmärtävää exää ja nykyistä miestäni, vanhempiani, ystäviäni ja läheisiäni, jotka ovat joka hetkessä tukemassa perhettäni ja minua.

Konkreettisina esimerkkeinä ex-mieheni kyky pitää talviloma nyt ottaen lapset hoitoon ja nykyisen mieheni kyky sanoa minulle: "Käännä nyt vaalit off asentoon." Samalla läheiset ovat eläviä muistutusmerkkejä niistä ihmisistä, joiden takia politiikkaa täytyy tehdä.

Nyt on jäljellä enää loppukiri ja juuri kallisarvoiset ihmiset saa minut antamaan 110% tähän vaalityöhön. Käsi sydämellä.

Äiti kato, mä olen telkkarissa :)

Telkkarikampanjani alkaa siis Maikkarilla huomenaamuna... jännittävää. Ensimmäisen viisisekuntisen Mirka-pläjäyksen voi bongata huomisen Huomenta Suomen mainoskatkolta klo 7.30. Tottakai mainos löytyy myös YouTubesta, eli tästä:



Muita esitysaikoja Maikkarilla ovat esim.

- 7.3. klo 9.10, Hollyoaksin tauko
- 8.3. klo 7.30 Huomenta Suomen tauko
- 8.3. klo 10.10 Emmerdalen 2.esityksen tauko
- 9.3. klo 7.00 Huomenta Suomen tauko
- 10.3. klo 12.20 Salkkareiden 2. esityksen tauko
- 10.3. klo 16.55 Simpsoneiden tauko
- 12.3. klo 8.00 Huomenta Suomi
- 13.3. klo 15.20 Teho-osaston 2. esityksen tauko

Tervetuloa seminaariini huomenna!

Järjestämme tukiryhmäni kanssa huomenna ilmaisen Ihminen tulee AINA ensin -seminaarin Paasitornissa klo 18. Tervetuloa! (klikkaamalla kuvaa näet suuremman version kutsusta)

Asiallinen kritiikki piristää

Vaalityön temmellyksessä saa kuulla milloin mitäkin. Joskus kritiikki muuttuu enkilökohtaiseksi ilkeilyksi. Toisinaan palaute on rakentavaa ja asiantuntevaa.

Joka tapauksessa olen päättänyt juosta maaliin, kuulematta ilkeitä huutoja. En aio katsoa sivuilleni ja arvioida jatkuvasti sitä, mikä on lopputulokseni tässä vaalispurtissa. Kuuntelen ja otan vakavasti aidon ja asiallisen kritiikin sekä pohdin, kuinka haasteisiin voisi vastata.

Toivon todella, että annettu kritiikki pohjautuu tietoon ja taitoon, ei henkilökohtaisuuksiin. Sellainen on aina enemmän kuin tervetullutta, sillä keskustelu kasvattaa ja avartaa maailman katsomusta.

Maksuton koulutus osa reilua peliä

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan nettisivut: ”Julkisuudessa on viime aikoina käyty keskustelua lukukausimaksuista EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville tutkinto-opiskelijoille. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) mielestä lukukausimaksuja ei tule ottaa käyttöön, sillä koulutuksella rahastaminen ei sovi tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kannattavaan järjestelmään.”

Hyystä on oltu minuun ja käsitykseni mukaan myös muihin eduskuntavaaliehdokkaisiin yhteydessä koulutusasioissa. Olen Hyyn kanssa aivan samoilla linjoilla ja suosittelen tutustumaan maksuttoman koulutuksen kannattavuusaiheeseen sivuilla, miksi maksuton koulutus kannattaa.

Itse haluan vain todeta, että se on reilua ja lisää tasa-arvoa.

Välähdyksiä vaalikentältä

Terkkuja Kontulasta! Hyviä keskusteluja oli, kiitos teille!

Terkkuja Tapanilasta

Sinisen maailman ihmeellisiä tarinoita

Puheeni eilisessä puoluevaltuustossa

Kansanedustajaehdokas Mirka Oksan puhe SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa28.2.2007

Puheenjohtaja ja puoluevaltuutetut,

Ikärakenteemme muutos antaa meille ilon aiheen. Minä ja monet muutikäluokastani saamme pitää vanhempamme ja isovanhempamme luonammepidempään kuin aikaisemmat ikäluokat. Kiitos siitä kuuluuhyvinvointiyhteiskunnallemme ja terveydenhuollollemme.

Onnella on ikävä kyllä varjonsa. Me tarvitsemme yhteiskunnan tukea, ehkäenemmän kuin aikaisemmat sukupolvet. Meidän on voitava luottaa siihen,että yhteiskunta hoitaa lapsemme, vanhempamme ja isovanhempamme silloin,kun he tarvitsevat apua ja me vastuullisina kansalaisina käymme töissä.

Tuloerot eivät saa kasvaa kohtuuttomuuksiin, eikä ikäluokkani jaksamisenlähde saa olla alkoholi ja asioista vaikeneminen. Asioista on puhuttava.Esimerkiksi loppuun palaminen ja masennus ovat nimenomaan meidänvastuuntuntoisten veronmaksajiemme sairauksia. Työelämän tahti ei saakiihtyä ja yhdellä palkalla on voitava selviytyä arjen kuluista.

Rajansatyössäkäyvän ihmisen repimiselläkin. Jatkuva kiire tappaa aikuisen läsnäolon niin kotona kuin työpaikallakin.Välillä pitää oikeasti relata: sulkea työkännykkä, liikkua ja nauttiajoutenolosta, ilman suorituspaineita.

Julkiset palvelumme ja valtion organisaatiomme on kehitetty meitä ihmisiävarten ja tähän haasteeseen niiden on vastattava. Ikärakenteen muutos,kehittynyt teknologia ja terveydenhuolto nostavat eteemme uudenlaisiaeettisiä kysymyksiä. Mikä on oikein ja luonnollista? Mikä ei?

Nyt on aika, jolloin on tartuttava rohkeasti uudenlaisiin arjenhaasteisiin, keskustellen millaista on ihan aidosti arvokas vanhuus.

Nyt on aika, jolloin ihmisten hoitotestamentit tulee kerätä yhteenrekisteriin ja oikeasti hädän hetkellä käyttövalmiiksi.

Nyt on aika, jolloin työhyvinvointiin sijoitetaan ja valtion budjetista onsuunnattava rahaa kunnille, jotta matalapalkka alojen palkat saadaankohtuulliseksi.

Nyt on aika, jolloin on ajateltava kokonaistaloudellisuutta ja sitensijoitettava ihmisten hyvinvointiin erilaisin konkreettisin keinoin.

Nyt on aika sijoittaa Ihmiseen sillä se on aina pitkällä tähtäimellätuottavin ratkaisu.

P.S. Lue myös Tuula Haataisen puhe eilisessä kokouksessa.

Ajatuksiani lähiradion taajuuksilla

Päivällä olin vaalipaneelissa Oulunkylän yhteiskoululla. Illasta vierailen lähiradiossa klo 18.00 alkavassa Luontoradiossa, mitä pitävät Luontodemarit. Huomennakin ajatuksianni voi kuunnella samalta taajuudelta klo 15.15 Jakobiiniklubin - vaalipaneelissa.

Vanhempainrahakautta pidennettävä

Vaadin vanhempainrahakauteen pidennystä. Käy sinäkin vaatimassa allekirjoittamalla nettiadressi (sähköpostiosoite ei pakollinen eli allekirjoitus nyt entistä helpompaa!): http://www.adressit.com/vanhempainrahakausi

Ihminen tulee AINA ensin. Sdp:ssakin :)

Vaalilupauksia

Taas lipsahti lupaus. Muutama ihminen kysyi minulta, mistä tiedän, että nuo asiat, jotka lukevat flyerissäsi eivät unohdu heti vaalien jälkeen. Mietin hetken mitä sellaista tuohon voi vastata, joka konkretisoisi sitä, että olen tosissani. Viimekädessä kysymys on siitä, että ihmisten on pakko luottaa siihen, että ehdokas pitää minkä lupaa

Mietinän jälkeen lupasin kehystää vaaliesitteen seinälleni, jos tulen valituksi eduskuntaan. Ja sijoittaa kehystetyn esitteen tietenkin niin, että sen näkee jatkuvasti, jotta itse muistaa jokaisen päätöksen yhteydessä ihmisen ja tavoitteet.

Viikonloppu kuulumisia

Tänä viikonloppuna yhdistin huvin ja hyödyn mukavasti. Osa viikonlopustani kului vaalitöissä Itäkeskuksessa, Malmin sosialidemokraattien 60-vuotis juhlissa, osa perheen ja kavereitten parissa. Mukava viikonloppu.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka teitte siitä onnistuneen. Etenkin Sutkun diseläisille, Singille ja Ilkka Ilkareelle, joka kuvasi vaalityötäni Itiksessä ansiokkaasti.

kuvat Ilkka Ilkare

Kiitos eilisestä!

Kiitos kaikille tukiryhmäläisille eilisestä tapaamisesta. Oma mieli senkun kohosi teidän seurassanne ja taas on entistän enemmän fiilis päällä, sen tuntee kun porukalla on hyvä henki ja draivi käynissä.

Nyt meillä on vain vielä roppurutistuksen paikka. Voimia kaikille viimeisiin ponnistuksiin!

Huippuope ja hänen kirjansa

Äitini oli leikannut Hesarista jutun tokan luokan opestani, Eija Reinikaisesta ja hänen kirjoittamastaan kirjasta. Silmäilin jutun läpi ja päätin, että tuo kirja minun on saatava. Useat muistot tuli mieleen, ensin Hannukselan paraakin ajoilta ja sitten myöhemmiltä vuosilta, kun kävimme jopa tuon ihanan open kotona. Jotain erityistä tuossa ihmisessä oli, kun vielä nykyäänkin häntä lämmöllä muistaa.

Googlasin ja löysin kuvan tuosta Eijan kodista ja mieleeni tuli tunnit, joilla opeteltiin ripaskaa ja päälläseisomista. Todellakin lapsi oppii kun on kivaa ja tuolloin tokalla luokalla hauskuutta riitti. Ihan huippua ja vieläkin hienompaa, että tuon osaavan konkariopen opit ovat koottu kirjaksikin asti.

Suosittelen jo vaiken ole itse lukenutkaan vielä: Leimatut lapset – Kun koulu ei ymmärrä

Yhdessä saadaan enemmän aikaan!

Vilkaiskaapa tukiryhmäläisteni haastatteluja!

Tukiryhmäni blogissa on useita haastatteluvideoita, viimeisimpänä Palmian pääluottamusmies Seija Leinosen haastattelu. Käykääpä katsomassa!

Hoivapalvelut ovat taloudellinen sijoitus arkeen

Juttelin Malmilla muutaman herran kanssa eläkeläisten hyvinvoinnista heti vaalityön startiksi. Nämä eläkeläismiehet halusivat tietää Sdp:n eläkeläisiin kohdistuvan politiikan linjaa ja yritin vastata parhaani mukaan. Hoivapalveluidemme kehittäminen laadukkaammiksi on rahan arvoista sijoitusta arkeen.

Joka tapauksessa keskustelusta minulle jäi sellainen tunne, että jokin asia jäi sanomatta ja siksi kirjoitan aiheesta nyt. Eläkkeissä riittää parannuskohteita, mutta tällä kerralla ensisijaista ovat eläkeläisten verotuksen epäkohdat.

Lisäksi sijoitamme hoivaan, huolenpitoon ja laadukkaaseen terveydenhuoltoon. Arvioimme, että hyvinvointipalveluihin tarvitaan noin 20 000 uutta ihmistä, jotta voimme turvata niiden laadun ja saatavuuden tulevaisuudessa.

SDP:n työllisyys ajatuksia

SDP esitteli nyt tänään oman, yksityiskohtaisen talouskasvu- ja työllisyysohjelmansa seuraavalle vaalikaudelle. Asia on tärkeä, sillä työllisyyden positiivinen kehitys ja talouden tasapaino tukevat hyvinvoinnin edistämistavoitteita. Kuten aikaisemmin myös tällä kertaa SDP:n tavoitteet ovat korkealla.

Työllisyyskymppi – Ole hyvä
1. Työllisyysohjelmalla liikkeelle
2. Tulopoliittinen ratkaisu syksyllä 2007
3. Työllisyyttä tukeva veropolitiikka
4. Työnhakijat ja avoimet työpaikat saatettava yhteen
5. Työttömyysturva kannustavaksi
6. Oppisopimuskoulutukseen 8000 lisäpaikkaa ja työpajatoiminta kaksinkertaiseksi
7. Erityisesti kasvuyrittäjyyttä vahvistettava
8. T&K- tuki neljään prosenttiin BKT:stä
9. Yliopisto- ja ammatillista koulutusta uudistettava
10. Lisävoimavaroja hyvinvointiin

Lue lisää Sdp:n talouskasvu- ja työllisyys ohjelmasta.

Keskustelu kasvattaa

Se joka väittää, että vaalityö on helppoa, on väärässä. Seisoin tänään keskustelemassa toinen toistansa tärkeämmistä aiheista ensin Malmintorilla ja sitten Tapulikaupungissa varpaat jäässä ja nenä huurussa. Ihmiset olivat onneksi ihania. Monet keskustelut koskettivat syvältä ja keskustelujen jälkeen on pakko todeta, että keskustelu kasvattaa. Itse asiassa avartavat keskustelut sekä huolellinen kuuntelu varmistaa sen, että ihminen tulee AINA ensin myös päätöksen teossa.

Yhteisöllisyyttä!

Pari puhelua on tullut soitettua...

Oman fiilikseni mukaan asiat ovat kampanjassa edenneet painollaan ja eipä tässä mitään mahdotonta juoksemista ole ollut.

Tosin puhelimeni sanoo näemmä vähän muuta. Kun mieheni sanoi, että olen koko ajan sopimassa jotakin puhelimessa ja vastusteluni jälkeen kaivoi puhutut tunnit esiin, niin asia näytti erilaiselta kuin ajattelin.

Totuus oli, että minä olen puhunut viimeisen parin kuun aikana noin 57 tuntia ja mieheni noin 9 tuntia. No onhan tässä jotakin tullut organisoitua...

Kiirutta piti

Tänään olin vaalitouhuissa sekä Malmin markkinoilla, että laskiaistapahtumassa Kontulan kelkkapuistossa. Samaan aikaan meillä oli päälle videokuvaukset ammattikuvaajan kanssa materiaalin kasaamiseksi kampanjan loppurypistystä varten.

Melkoista hulinaan siis paikasta toiseen säntäilyn, ihmisten tapaamisen ja aikataulujen sovittamisen kanssa. Valitettavasti kuvaukset imaisivat yllättävänkin paljon aikaa, niin että en ehkä ollut ihan ajoissa ja koko aikaa paikalla muissa tapahtumissa. Tai olin kyllä paikalla, mutta hetki meni kuvausten tekemiseen.

Niinpä onkin pakko esittää pahoittelut, jos joku kaipaisi minua jommassakummassa paikassa eikä ainakaan heti löytynyt. Aika on valitettavasti rajallinen luonnonvara ;)

Jakomäen yläastetta tarvitaan

Ystäväni Jakomäestä luovutti minulle Jakomäen Pyryn kunnallisaloitteen, jossa perusteltiin Jakomäen yläasteen tarpeellisuutta ja olen aloitteen kanssa aivan samaa mieltä. Mielestäni Jakomäen yläaste on säilytettävä monestakin syystä. Kehotan sinuakin laittamaan nimesi adressiin laadukkaan jakomäkeläisen peruskoulun puolesta osoitteessa http://www.adressit.com/peruskoulu

Syitä, miksi Jakomäen yläaste on säilytettävä, on monia. Ensinnäkin Jakomäessä asuu paljon lapsiperheitä ja koska lähelle tullaan rakentamaan vielä uusia asuinalueita, Jakomäen lapsimäärä tuskin pienenee. Elleivät päättäjät niin tahdo. Samoin, mikäli Helsinki haluaa pysyä kaikenikäisten kaupunkina, on sen turvattava laadukkaat opetus- ja päivähoitopalvelut.

Meille sosialidemokraateille kunnallisen, laadukkaan kouluverkon säilyttäminen on ennen kaikkea tasa-arvo ja oikeudenmukaisuuskysymys. Tästä syystä uskon ja toivon, että sos.dem. valtuustoryhmä ottaa asian hoitaakseen huolella ja katsoen asiaa oikeasti pitkällä tähtäimellä.

Vielä erityishuomiona monet kerrat Jakomäen yläasteen liikuntasalia käyttäneenä, minun on pakka yhtyä Jakomäen Pyry ry:n tekemään aloitteeseen ja todeta, että todellakin Jakomäen yläasteen liikuntasali ja sen yhteys uimahalliin on ainutlaatuinen, sitä tulee arvostaa ja se tulee säilyttää. Muistuttaen vielä siitä, että liikuntaharrastukset edistävät terveyttä ja yhteistyö Jakomäen yläasteen ja uimahallin välillä todella edistävät liikuntaharrastusta.

74 -Ole hyvä.

Eilen varmistuivat eduskuntavaalinumerot ja minun numerokseni tuli Suutarilan postinumero elikäs 74. Tosin 74 Bussi kulkee Sepänmäen ja Tapanilan kautta Puistolaan. Piristävän pienen kävelyn jälkeen, pääsen sillä myös kotiin Tapulikaupunkiin. :)

Puheeni La Stradan tilaisuudessa 12.2.

JHL:n Pääkaupunkiseudun nuorisojaosto La Stradan tilaisuudessa Graniittilinnassa 12.2.2007:

Väestörakenteen muutoshaasteisiin vastataan huolenpidolla

Väestörakenteemme muuttuu pysyvästi ja muutos koskee kaikkia ikäluokkia. Muutos läpi leikkaa kaikki politiikan sektorit ja samoin heijastuu kaikkien suomalaisten arkeen. Olemme uudenlaisten haasteiden edessä, joihin ei ole varauduttu vielä riittävästi.

Väestörakenteen muutoksella on hyvät ja huonot puolensa. Todennäköisesti me saamme pitää rakkaat vanhempamme ja isovanhempamme tulevaisuudessa pidempään luonamme. Kukapa voisi kuvata sodan hätää yhtä hyvin kuin sotaveteraani? Samoin tulevaisuudessa ei ole harvinaisuus, että suvussa on neljä polvea samaan aikaan elossa. Tämä on todellista tulevaisuuden rikkautta.

Todellinen haaste on se, kuinka käy, kun väestö ikääntyy samalla lasten ja työikäisen väestön määrä vähenee? Vielä kun yhtälöön lisää työnantajien koventuneet asenteet, on pakko myöntää että haaste on suuri ja siihen vastaaminen vaatii toimia useilla politiikan lohkoilla. Tarvitsemme vahvaa ay-liikettä ja arkielämän ymmärrystä.

On muistettava, että läsnäoloa ei voi korvata rahalla. Työikäisen väestön aika onkin yhä arvokkaampaa. Aika perheelle ja rentoutumiselle, jotta yhteiskuntamme pyörät pyörivät yhtä hyvin, pienemmällä porukalla. Todellakin me työikäiset tarvitsemme reilun yhteiskunnan tueksemme. Tarvitsemme palveluita, jotta tiedämme, että vanhempamme ja lapsemme ovat hyvissä käsissä, silloin, kun me emme voi heitä hoitaa.

Tarvitsemme huolenpitoa ja välittämistä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden perusperiaatteet palveluiden tuottamisessa ovat loistavia, ihmisistä pidetään huolta ja turvaverkko ottaa kopin, kun elämä yllättää. Kuitenkin yksityiskohdissa on parantamisen varaa. Vanhempainrahakautta pitää pidentää ja vanhusten hoito on saatava toimimaan kokonaisvaltaisena hoitona.

Etenkin nyt ikärakenteen muutoshaasteitten edessä, tarvitsemme ratkaisuja, jotka helpottavat tavallisten ihmisten arkea. Emme tarvitse mahtia ja mammonaa. Emmekä kohtuuttomasti rahaa ja rikkautta, vaan sitä, että ihminen tulee AINA ensin.

Sutkun dise 24.2.2007 klo 20 ->

Muistatko Poisonin, 501:t, tyttöjen torttukampaukset, malmilaiset pesäpallomailoineen, selviämishuoneen ja tietenkin jemmapullon säälittävät piilotusyritykset jässärintarkastushetkellä?

Oletko syntynyt vuosina 1976-1980 ja käynyt koulua Suutarilassa? Niin ja muistat Gorillan tuijottavan ja lempeän katseen, Sössön enkelit ja huhut Kerimaan ja Lindin touhuista mantsan luokan varastossa..?

The time for encore has come! Sutkun dise is here again!

PAIKKA: Tivoli, Yrttimaantie 26 (ennen vanhaa Farao)

AIKA: Lauantai 24.2.2007 kello 20 à

Ilta sisältää fiilistelyä, vanhoihin tuttuihin törmäilyä, kiljukulauksia ja nostalgiaa ysäriajoilta.

Tule ja laita sana kiertämään kaikille niille, jotka ovat olleet mukanasi kummuilla, istuneet kanssasi Sössön tunneilla ja kahlanneet mukanasi ankkalammessa! Täytetään Tivoli Sutkulaisilla!!!

Lisätietoja Jonna Heimonen
jonna.heimonen(at)gmail.com

Tervetuloa Suutarilan palvelukeskukseen!

Talviriehassa :)