Naiseutta, ei hassumpaa

”Mummoenergiaa”, mietin kun äitini kertoi matkastaan Pietariin ja siitä, kun hän tapasi hyvän ystäväni äidin Pietarin yössä. En tiedä olisinko uskaltautunut itse paikalle. Itse asiassa hetken alkoi puntit vapisemaan,
kun ajattelin millaiseksi maailma muuttuu, kun suurten ikäluokkien mummoenergia alkaa oikein kunnolla jylläämään Suomessa. Tosin, onhan äidit ja mummot meistä huolehtineet aikaisemminkin, miksi ei siis jatkossakin. Huokaisin helpotuksesta.

Itse asiassa oma mummini kantaa uskomattoman ihailtavalla tavalla vastuuta edelleen vaaristani ja meistä lapsenlapsista sekä vieläpä meidän lapsistammekin. Olen päättänyt olla nainen isolla N:llä. Salilla taistelen
kuin äijä, vaikkakin saavun paikalle korkkarit jalassa tai suoraan kosmetologilta. Olen huomannut, että naiseus luo paineita ja olen päättänyt ottaa paineet hymyillen vastaan. Aion olla herkkä, mutta kova ja ihailla muita kovia muijia, jotka hoitaa hommansa tyylillä.

Ihailen ystävääni, joka nauraa blondiudelleen, eksyen fillarilla naapurilähiöön. Ihailen sitäkin, kun ystäväni otti vaaleanpunaisen iltalaukkunsa olalleen ja totesi, että lähden Pudasjärvelle opiskelemaan automaalariksi. Todellista naispoweria.

Meidän naisten on osattava höllätä, vaikka meidän pitääkin olla vastuullisia ja vahvoja. On organisoitava, vaikka välillä on annettava muiden hoidella hommat. Meidän täytyy tiedostaa, mistä meillä on vastuu ja
minkä vastuun voi delegoida. Todennäköisesti jonkunsortin vastuu meille jää loppu elämäksi perheestä, joka todennäköisesti vain kasvaa.Äidille kunvoi aina itkeä ja kitistä.

Kolmen miespuolisen ihmisen kanssa asuessa ja vieläpä ex:änkin kanssa arkea organisoidessa, välillä miettin olenko hullu. Hetken miettimisen jälkeen muistankin, en ole hullu vaan meidän kodin prinsessa. Se jota juostaan halaamaan kotiin saapuessa ja mikä sen mukavampaa kuin kolmen ihanan miehen halipuristus. Oikeastaan on kiva olla nainen.