Päässäni pyörivät pienet ja isot asiat. Välillä pohdin teiden kuntoa ja kehä I:sen aamuruuhkaa, kun toisinaan mietin isoja periaatteita tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, itsenäisyyttä. Mietin hyvinvointiyhteiskuntamme uhkakuvia ja mahdollisuuksia. Kilpailua ja yhteistyötä. Kaikissa asioissa on puolensa, niin hyvässä kuin pahassakin.
Peilaan asioita omaan elämänkokemukseeni. Työkokemuksesta pinnalla on se, kuinka ihmisiä kohdellaan ja voidaan kohdella, ovat he sitten puheessa ja työsuhteen muodon mukaan asukkaita, asiakkaita, lapsia, vanhempia tai potilaita. Kysymys on aina monimutkainen, kun pitää huomioidan ollaanko avo- vai laitostyössä.
Tarvitsen herkkää ihmisen kuulemisen kykyä ja luottamuksen osoituksia, kuitenkin tiedostaen, ettei toinen ehkä toimi oikeudenmukaisesti ja reilusti, jolloin tehtäväkseni jää huomata, ettei sopimuksista pidetä kiinni ja nostaa ikävä todellisuus puheen aiheeksi. Samaa kykyä tarvitsen politiikassa. Tiedän, että monilla ihmisillä on omia intressejä, vaikkeivat he sitä minulle kerokkaan.
Tarvitsen kykyä kuunnella ihmistä ja kykyä ymmärtää. Vastapainoksi tarvitsen itsetuntemusta ja kykyä tietää, oman taustani. Tarvitsen tiedon, miksi olen politiikassa ja miksi en ole. Tarvitsen tiedon, milloin haluan tehdä politiikkaa ja milloin en. Haluan kasvaa politiikassa ja olenkin jo kasvanut.
Olen tullut politiikkaan lähihoitajana, joka halusi vaikuttaa vanhuspuolen asioihin. Mennä sinne, missä työtäni ja asiakkaitani koskevat välillä käsittämättömät päätökset tehdään. Opiskelin sosionomin tutkinnon ja työskentelin erilaisissa työtehtävissä ihmisen hyvinvoinnin puolustamiseksi. Toimin erilaisten ihmisten tukijana, lasten ja perheiden, toisenasteen opiskelijoiden, vanhusten, mielenterveyskuntoutujien, psyykkisesti sairaiden vanhusten ja nyt päihdeperheiden.
Elämänmatkan varrella itselleni syntyi kaksi poikaa, jotka ovat vain vahvistaneet tarvettani osallistua ja vaikuttaa. Haluan turvata lapsieni elämän kaikin keinoin, joita minulla on käytettävissä ja uskoin, että hyvinvoinva yhteiskunta on parasta, mitä voimme tarjota lapsillemme.
Haluan puhua avoimesti vaikeistakin asiosita. En halua leikkiä kaikkitietävää, koska en sitä ole. Haluan olla ihminen, kuten kaikki, joiden kanssa tai parissa olen työskennellyt, vaikkakin ymmärrän nykyään jonkin verran kilpailuttamisesta ja Helsingin budjetti käytännöistä. Minulle ensiarvoisen tärkeää on se, että ihmisten hyvinvoinnista pidetään huolta ja teen tätä työtä joka tapauksessa.
Jos jostakin syystä ovi Helsingin kaupungin valtuustoon ei aukea, en ole luovuttajatyyppi. Aion toimia joka tapauksessa ihmisen ja hänen hyvinvointinsa puolesta, ainakin työelämässä ja järjestöissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti