Kulunut aika on avannut taas kerran silmiäni, uudella ja osin vanhalla tavalla. Kasvu tapahtuu hitaasti ja aina on kasvukipuja, toipuminen ja kuntoutuminen eivät ole vain hetken prosesseja, vaan ne kestävät jopa vuosia. Kuitenkin on uskallettava elää ja antaa muidenkin elää, on uskallettava luottaa ja rakastaa, vaikka helpompiakin tapoja olisi elää. Tosin kuka sitä helppoa elämää haluaa? ;)
Pelikaanimiehen oivalluksia lainaten: Ihminen uskoo illuusioon ja asiat eivät ole miltä ne näyttävät. Ongelmat näyttävät jääneen taakse, vaikkakin elämän seikkailussa edessä on sekä uusia että vanhoja ongelmia voitettavaksi. On omanlaisia takaumia ja sitten on uudenlaisia asioita, joihin on vaikea löytää järkevää tapaa suhtautua ja siten myös muiden kuin oman elämänsä illuusioiden taakse pääsee kurkkimaan.
Joka tapauksessa me maalaamme elämämme taulun ja kuka on siitä oikeutettu meille mitään sanomaan. Syteen tai saveen, elämän taiteilijalla on tuskaisia ja helpompia vaiheita. Ehkäpä siis tämä kirjoittaminenkin alkaa suttaantua, kun haasteet ovat hanskassa ja illuusio peittää vaikeimmat tunteet taas joksikin ajaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti