Tänä kesänä ja keväänä elämäni on kulkenut uudenlaisella tavalla kuitenkin tuttua rataa. Kyse on ehkä eniten paluusta takaisin juurille. Lapsuuden kaverini kyläilevät lähes päivittäin ja aloitin jalkapallon valmentamisen. Päätin myös investoida pyöräperäkärryyn, jonka jälkeen olemme hurruutelleet poikien kanssa pyörällä ympäri kaupunkia, mikä on aina ollut myös mieluisaa minulle.
Olen miettinyt, pitääkö sitä tosiaan keskittyä täydellisesti tietokone hommiin, papereiden pyörittämiseen, jotta voi taas ymmärtää sen kuinka nautitaan raikkaasta kesäsateesta lenkkeillen tai jalkapallon potkimisesta. No ehkä mulla oli kolmen vuoden mittainen massakausi ja nyt on taas aika kulkea kohti timmimpää tulevaisuutta. ;)
Joka tapauksessa tänä keväänä tai siis kesänä nauttiminen, on ollut avain asemassa ja mökillä olen halunnut olla paossa myös tietoyhteiskuntaa –ilman nettiyhteyttä, toisin kuin viime vuonna. Annoin itselleni luvan heittää muutenkin ajantajun narikkaan ja antaa ajan vain kulua. Olen lakannut käyttämästä jopa bussiaikataulua.. Kalenterinikin pullottaa futismatseja, kaikenlaisia retkiä ystävieni kanssa sekä mökkireissuja. Sitä katsoessa mieleeni muistuu aikaisempi paniikkifiilis, kuinka on taas kiire. Tosin nyt kiire tarkoittaa vain enemmän kivaa, eikä henkeäni salpaa yhtään.
Sitä paitsi viimeiset päivät molempien poikieni kanssa kotona aamusta iltaan on nyt käsillä. Syksyllä Neo aloittaa puolipäiväisenä päiväkodissa ja tammikuussa Niki täyttää kaksi, eli viimeistään siitä vuoden päästä työt kutsuvat minuakin ja tämä kotona kavereiden kanssa touhuaminen loppuu. Tosin edessä on silloin uusi aika ja uudet jutut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti