Äitini oli leikannut Hesarista jutun tokan luokan opestani, Eija Reinikaisesta ja hänen kirjoittamastaan kirjasta. Silmäilin jutun läpi ja päätin, että tuo kirja minun on saatava. Useat muistot tuli mieleen, ensin Hannukselan paraakin ajoilta ja sitten myöhemmiltä vuosilta, kun kävimme jopa tuon ihanan open kotona. Jotain erityistä tuossa ihmisessä oli, kun vielä nykyäänkin häntä lämmöllä muistaa.
Googlasin ja löysin kuvan tuosta Eijan kodista ja mieleeni tuli tunnit, joilla opeteltiin ripaskaa ja päälläseisomista. Todellakin lapsi oppii kun on kivaa ja tuolloin tokalla luokalla hauskuutta riitti. Ihan huippua ja vieläkin hienompaa, että tuon osaavan konkariopen opit ovat koottu kirjaksikin asti.
Suosittelen jo vaiken ole itse lukenutkaan vielä: Leimatut lapset – Kun koulu ei ymmärrä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti