Eilen Jakomäen S-marketin kassalla mulla meinasi loppua poliittinen korrektius. Kun herttainen mummeli edessäni piikitteli sopivasti arkaan paikkaan eli siihen, kuinka helppoa nuorilla nykyään on. Vastasin: "Kyllä nykyäänkin välillä perheellinen joutuu monin tavoin etenkin taloudellisesti tiukoille. Ilmeisesti tädiltä puuttui empatiakyky, koska hän innostui aiheesta oikein todenteolla.
Rouva selitti, kuinka hän oli aikanaan tiukoilla ja joutui lainaamaan rahaa läheisiltään. Eipä taida olla rahanlainaaminen uutta kenellekään, joka on asunut yksin ja opiskellut. Toisaalta nykyään, kun on tiukka tilanne visa tai jokin muu pikavippi pelastaa. Tosin monelle laskujen maksaminen muuttuu mahdottomaksi.
Ymmärrän kyllä, että on helppo todeta, ettei muilla voi mennä niin huonosti, kuin itsellä. Oma elämä kun koskettaa itseä ja siten on aina lähempänä. Kun vaivautuu perehtymään lapsiperheiden taloustilanteeseen ja miettii hetken asumiskulujen määrää, luulisi ihmistenkin heräävän. Esimerkiksi meillä tällä hetkellä elellään noin 2500 euron kuukausituloilla, joista 1000 euroa menee asumiseen.
No takaisiin epäempaattiseen marmatukseen, jota saa kuulla monilta: "Nykyään erotaan liian heppoisin perustein" Hei haloo! Ennen kuin leikkii besservisseriä, kannattaisi viettää muutama vuosi kärpäsenä katossa, jotta tietäisi perhe- ja parisuhdeasioista edes hitusen. Asioiden taakse kannattaisi edes yrittää nähdä. Eroja kun ei ole kuin vaikeita ja tosi vaikeita. Samaan aikaan jokainen miettii itse sen, mihin tyytyy, millaista arkea haluaa elää ja arvioi, mikä on parasta omille lapsille.
Vaikka välillä on vaikeaa, positiivinen asennoituminen auttaa. Itselleni kulunut puolivuotta edustaa elämäni kovinta koulua. Vaikka nyt olen onnellisempi kuin aikoihin, monia asioita on kohdattava ja käsiteltävä. Avoimuus ja reiluus kun ei onnistu kuin yhteistyöllä aikuisten kanssa. Onnekseni, elämäni miehet ovat kaikki positiivisia, iloisia ja eteenpäin katosovia. Vaikka asiat ovat vaikeita, jokainen tajuaa, että yhdessä saamme parhaan tuloksen aikaan. Keskustelut ja yhdessä asioiden sopiminen on ainoa tie vaikeiden asioiden yli ja elämässä eteenpäin. Ole hyvä ihan kaikille ympäristöstä ystäviin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kuka käskee asua asunnossa jonka asumismenot ovat1000€ kuussa? Halvemmallakin pääsee, on vain tingittävä elintasostaan. Jos haluaa asua tuollaisesta asunnossa, ei pidä valittaa että rahaa jää niin vähän.
Mutta aina kun ei niin vain voikaan vaikuttaa itse siihen miten asuu! On helppoa nimettömänä kommentoida tietämättä asioiden taustoja. Meilläkin menee asumiseen tuloista leijonanosa vaikka asumme vuokrakerrostalossa lähiössä. Emmekä edes kovin isossa asunnossa.
Näinpä Manna. Välillä elämä yllättää.
Lähetä kommentti