maanantaina, maaliskuuta 26, 2007

Keskustelu kasvattaa - Viestejä ihmisiltä

Rakel Hiltusen kolumnin mukaisesti: ”Keskustelut ihmisten kanssa soppatykeillä ja kahvikatoksilla on eräänlainen politiikan korkeakoulu.” Sen sijaan, että vaalien jälkeen voisi unohtaa politiikan teon, huomaan filosovoivani ja miettiväni yhä tarkemmin, mitä se hyvä elämä on. Mistä koostuu onni ja ilo? Mitkä ovat niitä elämän perusasioita, mitkä kaipaavat yhteiskunnan tukea? Ehkäpä mahdollinen porvarihallitus osoittaa epäkohtia vieläkin enemmän kuin tällä hetkellä mieleeni tulee, mutta ilmankin työtä sosialidemokratialla olisi riittänyt.

Ikärakenteen muutoshaaste on otettava vakavasti ja siihen on sijoitettava. Lasten ja vanhusten hyvinvointiin sijoittaminen ovat ykkösasioita. Tätä tarvitsemme jopa työikäisten ihmisten hyvinvoinnin tueksi. Mikäli palvelut brakaavat, ei työikäinen ihminen jaksa. Kokonaisvaltaista hoitoa ei ole se, että osa hoidosta saadaan lähiterveysasemalta ja osa labrasta jostakin muualta. Tämä on usein vain ihmisen juoksuttamista ”luukulta luukulle”.

Asuntojen hinnat eivät saa määräytyä pörssissä, vaan asuntopolitiikka on otettava etenkin kunnallispolitiikassamme tiukempaan hallintaan. Kaupunki voisi asettaa kunnianhimoisempiakin tavoitteita asunto-ohjelmassaan, jos niin vain haluaisi. Jotta asuntorakentamista saadaan lisättyä, Helsingin rajan siirtäminen on välttämättömyys. Lisäksi asuntotuotannon avulla on mahdollistettava se, että Helsingissä voi tulevaisuudessakin asua eri elämäntilanteissa.

Demokratia on meille suuri haaste. Jos ihmiset eivät ymmärrä, että jokainen äänestyskierros ratkaisee, joutuu politiikkakin ottamaan vähän väliä takapakkia, vain siksi, ettei kansalaisten ääni oikeasti kuulu. Nyt se ei kuulu. Kunnallispolitiikassa ongelmat liittyvät myös poliitikkojen mahdollisuuksiin. Ei demokratia toteudu, mikäli valtuutetut eivät voi vastaan ottaa lautakuntapaikkoja vedoten perhesyihin. Läsnäoloa ei voi korvata rahalla, mutta jos oikeasti haluamme, että Helsingin valtuutetut toimivat oikeasti asioihin perehtyen, ainoa tapa on maksaa ainakin joillekin valtuutetuille palkkaa.

Nämä ja monet muut ajatukset heräsivät vaalikentillä. keskustelun kasvattavalla vaikutuksella ja viikon pureskelun jälkeen sain ne kirjoitettua ylös blogiini. Olen luvannut, että vien kentän viestejä eteenpäin ja näin aion myös tehdä. Nähdään ja jutellaan asiasta sekä miksei myös asian vierestä :)

Ei kommentteja: