Kiirettä pitää

Istahdin iltapäiväteelle, kun molemmat pojat nukkuivat – kerrankin samaan aikaan. Avasin maanantain 8.5 Uutispäivä Demarin, kun en ollut sitä ehtinyt aikaisemmin lukea. Silmääni osui Sami Turusen kirjoitus otsikolla ”Kiirettä pitää”. Hymy hyppäsi huulilleni, kun huomasin minkä päivän lehteä lueskelen. Todellakin, Samin kirjoitus oli asiaa.

Minäkin puntaroin jatkuvasti yhtälöä aika ja raha. Molemmat ovat rajallisia ja jollakin tavoin vastapareja, kun toista on, niin toisesta on huutava pula. Samaan aikaan huomaa, että pinnallisesti kaikilla pyyhkii ehkä paremmin kuin koskaan – mutta, mutta kumpa pääsisi kärpäseksi kattoon. Todellisuus ei voi olla sellainen, kuin sivusta näyttää.

Kuten Sami kirjoitti: ”Nyt alan ymmärtää, että aika on tärkeää, koska sitä täytetään niin vimmasti”. Näinpä. Tosin tässä oravanpyörässä pysähtyminen on haastavaa. Kun minä jäin kotiin esikoisen kanssa, touhusin kuin duracelpupu konsanaan. Nyt olen oppinut olemaan hötkyämättä ainakin yleensä. Arjen kiire on nykyään erilaista kuin aikaisemmin. Tekemättömiä töitä on pöydällä kotonakin koko ajan, ennen ne jäivät töihini. En todellakaan kaipaa aikaa, jossa koko ajan työmäärä kotona ja töissä on loputon. Tosin yhtälö ei ole helppo.

Joka tapauksessa ajanhallinta voisi olla asia, josta kannattaisi puhua enenevässä määrin. Välillä on hyvä olla jouten, jos se ei onnistu, kannattaa miettiä, elääkö liiaksi suoritusyhteiskunnan ehdoilla ja onko se oikeasti sitä mitä haluaa. Minä toivon, että suoritusyhteiskunta painuu joskus unholaan ja joutenolo sekä hyödyttömän ajankäytön arvo nähdään. Se kun on myös tuottavaa pitkällä juoksulla. Luovuus ja uudet innovaatiot vaativat aikaa chillata.