Yhteiskuntamme eriarvoistuu ja moniarvoistuu koko ajan. Joidenkin ihmisten elämää on vaikea ymmärtää ja toisten helpompaa. Jotta saisi vielä muut päättäjät ymmärtämään asioita useista näkökulmista täytyy välillä yleistää. Esimerkiksi kun keskustelin tästä huumeiden lailistamisesta narkomaaniystäväni kanssa, ei hänkään tätä ajatusta kannata. Välillä tuntuukin, että makrotason asioiden tuominen poliittiseen keskusteluun sujuu helpommin kuin arkihavaintojen, ne kun eivät ole faktaa. Tosin monia arkisia asioita on hyvin vaikea tutkia ja mutu tieto on ainoa, jota on saatavilla.
Ihmisten kategorisointi ei aina ole järkevää, mutta joskus asioiden käsittely ja pelkistäminen vaatii sitä. Esimerksi eihän lähiössä asuva kotiäiti voi elää noin tai juuri näin lähiöiden kotiäiditkin elää. Arkihavaintoja yleistäessä saattaa mennä metsään, mutta ainakin herättää keskustelua. Lisäksi on se mahdollisuus, että osuu naulan kantaan ja saa asian ratkaistua –naulan lyötyä loppuun yhdellä hutkasulla.
Helpompaa olisi olla makrotalouskäyriä tsekkaava ekonomisti tai kunnon putkiaivoinen rekkakuski.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Heh, tuo oli kyllä nasevaa pohdintaan, varsinkin lopputoteaman osalta :-)
Mulle ei kyllä ihan valjennut otsikon ja jutun välinen yhteys. Humaanista poliitikosta tulis meikäläiselle ensimmäisenä mieleen Tuomiojan Eki, mutta kansanomaista puhetapaa en helpolla häneen pysty yhdistämään.
Humanisti poliitikolla ainakin yritin viitata itseeni. Todellakin olisi helpompaa, jos ei yrittäisi ymmärtää, mitä eriskummallisempia ihmisiä sekä asioita - ja toimia politiikassa sen mukaan. En kyllä ole monessakaan mielessä samankaltainen kuin Eki, mutta ehkä ideologisesti en taida ihan kamalan kaukana hänestä olla.
Lähetä kommentti