Kaksvee juhlii

Meidän ”Neo-vauva” täyttää kaksi vuotta 9.4 ja nyt edessä on pirskeet. Juhlinta näyttää kestävän kuin kunnon häät konsanaan usean päivän. Huomenna meillä on ohjelmassa kakarakemut ja viikonloppuna juhlimaan tulee ystäviä ja sukulaisia. Äiti, siis allekirjoittanut, vaan jaksaa pohtia, kuinkas tässä näin kävi.

Kaksi vuotta on kulunut päivästä, jonka muistan kuin eilisen. Vointini oli paha, mutta onnellinen. Ajattelin mahan asukkia sylissä pidellen, että perheemme on lähempänä sitä, mitä haluamme. Siis ensimmäinen lapsi on syntynyt ja toinen saa tulla kun on tullakseen. Antaa elämän viedä, niin saamme perheemme kokonaisuudessaan kasaan.

Tuosta ”kaikki mulle heti nyt” –tyypistä, on tullut touhottava pallonpelaaja, joka kaivaa jugurtin ja lusikan omatoimisesti jääkaapista, kun nälkä yllättää. ”Mitä häh?”, mietin. Herra on todellakin ehtinyt vaihtanut koliikkihuudon iloiseen jatkuvaan höpötykseen, josta haluaisi saada vielä vähän enemmän selvää! Tosin autot, pallot, äiti ja isi tulee niin kirkkaasti, että ei voi erehtyä. Samaan aikaan olen huomannut, että minusta on tullut jatkuvasti ajankulua ihmettelevä aikuinen. Ihan kuten omat vanhempani ja isovanhempani, ihmettelen kuinka lapset kasvavat nopeasti.. Kuinka kaksi vuotta on voinut hurahtaa näin? Minun vauvastani on tullut lähes huomaamattani leikki-ikäinen touhuilija.

No loppuviikolla saamme nauttia kakuista ja kemuista sekä tärkeimpänä ajasta tuttavien ja läheistemme kanssa. Samaan aikaan, voimme muistella aikaa, kun pikkumies oli vauveli ja minä voin seurata tippasilmässä omaa pikkuistani, josta on tulossa iso ja itsenäinen niin nopeasti, ettei äiti meinaa pysyä vauhdissa mukana. Tosin vielä siihen kuluu aikaa, lohdutan itseäni samaan aikaan miettien, mitä jos tulevatikin vuodet kuluvat näin nopeasti.