Odotan innolla sitä, kun muutamme Heikinlaaksosta Tapulikaupunkiin. Vatsassa kihelmöi, kun pohdin uutta kotiamme, sen sijaintia ja tulevaa elämäämme Tapulikaupungissa. Samalla sydämeni itkee verta, Heikinlaaksossa asustellessa kaikki palvelut ovat olleet Jakomäessä ja arki Jakomäessä on yllättänyt minut positiivisesti. Olen saanut nähdä Jakomäen muutenkin kuin sen maineen kautta ja minä olen suorastaan rakastunut senelämänmakuisuuteen. Kuten kaikessa hyvissä asioissa, myös Jakomäessä on aina olemassa varjopuolet. Jakomäen kohdalla nämä synkät, mustat pilvet näyttävät hallitsevan taivasta – siis keskustelua ja näistä kauniista, valkoisista hattaroista ei muisteta puhua alkuunkaan,
Nyt keskityn hattaroihin. Olen oppinut tuntemaan erilaisia, ihania ihmisiä, jotka ovat törmänneet elämän erilaisin tilanteisiin eri tavoin. Ihmisiin, jotka ottavat arjesta vastuuta, ja kantavat sitä yhdessä. Olen nähnyt, kuinka lähiöstä löytyy palveluita ja monenlaista piristystä arkeen. Mikä on ollut mukavampaa, kuin suunnata soppakerhoon tai punikseen, kun tietää näkevänsä siellä mukavia ihmisiä. Myös meidän äitien meininki yllätti. Aloitimme käymään leikkipuistossa viime syksynä. Jonkun ajan päästä huomasin, että numeroita oli vaihdettu ja niinäkin aamuina, kun en jaksaisi liikkua mihinkään, joku ihana ihminen soittaa pirauttaa ja kysyy oletkos tulossa. Eikä tuohon voi muuta sanoa kuin jep vetäsen koko konkkaronkalle vaatteet päälle ja me tullaan.
Kevään aikana tuttavuutemme on syventynyt. Nyt meillä on ollut omaa toimintaa "karmee kurmeesta" kakarakemuihin. Lisäksi minulle on ollut tärkeää, kun suuntaan puistoon voin avoimesti kertoa ajatukseni. Jos vaikka aamu on ollut lasten toimesta yhtä karjumista, voin päästää ajatukseni ilmoille ja aina joku lohduttaa. Tätä yhteishenkeä ja arjen hupaisia hetkiä jään kaipaamaan, vaikkakin lohduttaudun jatkuvasti, että pääseehän sitä Tapulista hyppäämään bussiin ja suuntaamaan Jakomäkeen.
Enpä todellakaan olisi uskonut ennen, millaisen vaikutuksen Jakomäen leikkipuisto, puiston väki ja ennen kaikkea jakomäkeläiset ovat minuun tehneet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mitä? Mitä? Oletteko te muuttamassa? Koska ja millaiseen asuntoon?
Mä tiedän _niin_ hyvin, kuinka odottaminen kihelmöi. Mehän ollaan kohta odotettu muuttoa kokonainen vuosi ja kevään viivästyminen on toisinaan vienyt viimeisenkin uskon siitä, että se päivä ihan oikeasti tulee.
No, kesäkuun alussa me saadaan avaimet ja parin viikon päästä saadaan tarkistaa, onko se kunnollinen.
Onnea teillekin!
Toukokuun puolenvälin jälkeen muutetaan, tarkkaa päivää ei ikävä kyllä tiedetä. Se kun riippuu siitä, koska uuden asutomme edelliset omistajat pääsevät muuttamaan alta pois. Pahimmassa tapauksessa muutto on d-nuorten liittarin kanssa päällekkäin.
Muutamme Tapulikaupunkiin, siis pari kilometriä länteenpäin, rivarin päätyyn. Paikkaan jossa sekä päiväkoti, koulu, leikkipuisto, terveysasema, apteekki, kirjasto, tennishalli, juna-asema ja jalkapallokenttä sijaitsevat 50-500 metrin päässä, eikä niille mennessä tarvitse ylittää yhtään autotietä. Perheellisenä sitä arvostaa palveluita ja niiden läheisyyttä eri tavalla kuin ennen...
Jakomäki, niin kuin kaikki Stadin lähiöt, ovat mainettaan parempia, myös Tapulikaupunki, johon sijoittuu pätkä nuoruuttani ja minun noitatarinani niiltä ajoilta.
Alueitten maineeseen vaikuttaa urbanisaatio. Kun esim. meidän yhtiössämme täällä Stasin rajalla on enemmän ihmisiä, kuin koko siinä kunnassa, mistä äitini on kotoisin, niin totta kai häiriökäyttäytyminenkin näkyy silloin toisella tavalla.
Lähetä kommentti