Tsemppaa, tsemppaa!

Minua on koko ajan enemmän ja enemmän alkanut mietityttämään kiireellisen elämän ihannointi ja ajatus siitä, että ahkeruus on loistava, yhteiskuntaamme ylläpitävä hyve. Tällä tarkoitan sitä, että täysi kalenteri ei merkitse täytelästä elämää, vaan pikemminkin päinvastoin. Ihminen tarvitsee hyvinvoidakseen joutenoloa ja höpmänpömppäjuttuja.

Tänään Helsingin sanomia lukiessani kaksi juttua hyppäsi erityisesti esiin. Toinen oli kahdeksasluokkalaisen Ilona Laineen kirjoitus "Opetussuunitelma ei armahda." Se kertoi nykykouluaisen arjesta ja siitä, kuinka hänen aikansa ei aina riitä läksyjen tekoon ja kokeiden lukuun, kun on niitä harrastuksiakin. Joku on sanonut, että älä harrasta niin paljoa. Kuten
Ilonakin ihmettee, pitäisikö kaikki vapaa-aika käyttää koulutöihin, niin teen minäkin. Illat tulee edes osittain olla vapaa-aikaa eli aikaa tehdä niitä asioita, joita lapsi tai nuori itse haluaa.

Toisena kirjoituksena mielipidekirjoitus-sivulla Mikko Laaksonen ihmettelee:
"Suomessa eineksiä syödään eniten Euroopassa, kun samalla valitetaan ruoan
korkeasta hinnasta ja huonosta laadusta" Niinpä, minä mietin lukiessani
kirjoitusta. Einekset ovat käteviä, kun lyö ruoan vain minuutiksi mikroon,
niin perheen päivällinen on valmis. Tosin siinä unohtuu kaikki muut
näkökulmat kuin vatsan täytyminen mahdollisimman helposti ja pikaisesti.
Niin ja vielä kun ei käytä aikaa ruoan laittoon, ehtii tehdä jotakin muuta.

Herran lettas ja hengittäkäähän rauhassa syvään. Elämän nautinnot ja ainakin minun hyvinvointini muodostuu ihan muista seikoista, kun siitä kuinka paljonko asioita ehdin suorittamaan. Ahkeruus ei aina ole hyve, vaan kun joskus osaa lonnia oikein kunnolla, niin työnteko ja opiskelukin sujuu paremmin. Kun aikataulu on löyhä ja ehtii panostamaan terveellisiin elämäntapoihin muuten kuin stressaten ehtiikö kuntosalille. Hyvinvointimme on varmempaa kuin kello kaulassa juosten. En minä ainakaan aina jaksa osallistua tähän "tsemppaa, tsemppaa!" yhteiskuntaan. Haluan tehdä asiat muustakin kuin jatkuvan suorittamisen paineesta.

Tosin, välillä huomaan tsemppaavani turhankin paljon, jälkikäteen ärsyttää, kun huomaa tehneensä ja tehneensä asioita, jotta ne vain eivät ole huomenna edessä.