Epätasa-arvoisuutta yhteiskunnan ulottumattomissa?

Tämän päivän Metro-lehti kirjoittaa, että uuden väitöstutkimuksen mukaan tyttöjen hyväksikäyttö on yleistä huumepiireissä. Olisin voinut todeta asian ilman väitöstutkimustakin, mutta samapa tuo, kunhan asia tiedostetaan - ja tulevaisuudessa siitä osataan varoittaa nuoria.

Yhteiskunnassamme nuoren naisen kauneus on pääomaa, jonka avulla monet naiset tienaavat elantonsa. Monen nuoren naisen haaveena onkin ura mallina ja kyllähän se pitää tunnustaa, ettei ulkonäöstä haittaa ole rahattomana baaritiskillä saatikka uralla etenemisen näkökulmasta. Tosin ajoittain sääliksi käy niitä miehiä, jotka joutuvat kauneuden tavoittelusta maksamaan –tosin olen kai minäkin jokusen tuopin miesten piikkiin juonut.

Epätasa-arvoa on sekin, että huumekoukussa olevan nuoren miehen ulkonäkö ei ole samanlaista pääomaa kuin naisen. Tästä syystä miehet huumekoukussa ajautuvatkin helposti rikos- ja sen jälkeen vankilakierteeseen. Tosin heillä on mahdollisuus tehdä ura rikollisena ja nousta hierarkiassa ylöspäin yhä kovemmaksi rikolliseksi, kun naisen pääomaksi jää usein seksin myyminen.

Uraa tällä "alalla" ei kuitenkaan kannata suunnitella, sillä yleensä aineet määräävät tahdin siitä, kuinka toimitaan. Lisäksi uhkailu ja niiden toteuttaminen kuuluu huumemaailmaan – eli pienen ihmisen näkökulmasta pelko ja ahdistus. Epätasa-arvoon tällä sektorilla ei oikein voi puuttua, kuin huumeiden käyttäjien määrää vähentäen, tiedottaen riskeistä - siis lisää ongelmien ennakointia ja varhaista puuttumista niihin, terveysneuvontapisteitä ja huumeiden käyttäjien hoitopaikkoja

Puoluekokoustunnelmat

Viimeinen viikko oli aikamoinen hullunmylly, mikä toisaalta oli mukavaa vaihtelua kotiäidin arkeen. Alkuviikko kului valmistautuen sosialidemokraattien puoluekokoukseen ja pohtien, mitkä asiat tulee nostaa keskiöön ja mitkä jättää vähemmälle. Siis pohtien, mikä on minulle tärkeää. Keskiviikkona minut kutsuttiin yllättäen kaupunginvaltuuston kokoukseen ja varamiehenhän on oltava valmis sinne suuntaamaan lyhyelläkin varoitusajalla. Kokous pidettiin ja muutama äänestys, koskien Hakaniementorin asemakaavan muuttamista, suoritettiin. Yö meni jalkapallon katsomisen ja tavaroiden pakkaamisen parissa.

Kello soi klo 6.00 torstaiaamuna ja auton nokka käännettiin kohti Jyväskylää. Puoluekokous starttasi ja me kokousedustajat istuimme takamukset puuduksissa aamusta iltaan maailmaa parantaen. Kokoustaminen oli todellakin raskasta, kun koko ajan täytyy olla tarkkana ja hengitysilmakaan isossa auditoriossa ei ollut laadukkainta ja kärsinkin jatkuvista hengitysvaikeuksista. Tosin astmaatikkona hengitysilmaan reagoi helpommin kuin muut. Jokusen kerran kysyin itseltänikin, miksi kukaan tekee tällaista. Vastaus on aina se sama: koska haluaa puuttua yhteiskunnan epäkohtiin. Moni puoluekokouspäätös kun lykätään seuraavaan hallitusohjelmaan ja sen jälkeen vaikuttamaan kaikkien meidän suomalaisten arkeen. Minä en halua olla vaihtopenkillä, kun asioista päätetään, vaan mukana vaikuttamassa.

Kokouspaikalla oli hyvä, mukaansatempaava henki, kaikista asioista tehtiin päätös suhteellisen jämäkästi. Painetta oli jonkun verran, kun tehtiin henkilövalintoja, mutta itse loppujen lopuksi tein päätökseni. Muutosesityksenikin sosiaali- ja terveyspoliittiseen kannanottoon saivat hyvän kohtelun ja pääsääntöisesti ne hyväksyttiin. Illalla Jyväskylän keskustassa liikkuessa, lähes joka terassilla oli tuttuja ja juttua riitti. Toisaalta huvi ja hyöty yhdistyi, vaikkakin kokousedustajana illalla oli pakko kaatua suhteellisen varhain sänkyyn nukkumaan.

Poikamme oli hoidossa nuo kaksi hektistä päivää ja äidillä oli kova ikävä. Kun sitten lauantaina poika saatiin kotiin, oli hienoa huomata, että ensimmäinen kahden yön mittainen hoitoreissu oli mennyt hyvin, eikä meitä vanhempia vastassa ollut liiemmin protestoiva poika. Ilo oli vallalla, kun poika rauhoittui nukkumaan. Äiti ja isi siirtyi katsomaan Suomen naisten huikeaa futismatsia Tanskaa vastaan. Illalla voiton riemu oli suunnaton, kun naiset voittivat ottelun, puolueen asiat oli mennyt ”pari piirua ihmisen suuntaan” ja perhe oli taas kotona.

Syyllisyys kuuluu vanhemmuuteen?

Minulla on nyt reilun vuoden kokemus vanhemmuudesta. Koko tämän ajan aina jokin kysymys on askarruttanut mieltäni ja herättänyt pohtimaan toiminko oikein vai väärin. Jo odotusaikana jouduin miettimään, että uskallanko harrastaa liikuntaa ja minkälaista liikuntaa, mitä voin syödä ja jos ruoka ei maistu, kuinka takaan riittävät vitamiinit ja hivenaineet itselleni ja lapselleni. Neuvolassa puolestaan tunnen ajoittain syyllisyyttä siitä, että meillä ei joissakin asioissa mennä suositusten mukaan ja niin edelleen.

Imetysaikana mietitytti ensin se että, missä on soveliasta imettää - ja mistä löytyvät lastenhoitohuoneet. Vähän myöhemmin sitten sitä mietti, että kuinka pitkään pitää tai on hyvä imettää, kun WHO:n suosituksetkin puhuivat muutamasta vuodesta. Kun taas lapsellani oli koliikki, mietin teenkö jotain väärin hoitaessani häntä, kun itku ei vain lopu. Kun taas starttasimme kiinteän ruuan antamisen, ennen kuin suositukset sen sallivat, syyllisyys oli taas läsnä. Näin siitäkin huolimatta, että huomasin kiinteän ruuan helpottavan lastani ja koliikin oireiden häipyvän.

Nyt lapseni on vuoden ikäinen ja minä hoidan häntä päivät kotona. Nyt herääkin sitten kysymys pärjäisikö lapseni paremmin tulevaisuudessa, jos hän menisikin nyt päivähoitoon kuten useat vuoden ikäiset lapset. Toisaalta taas tuntuu siltä, että kotihoito voi hyvinkin olla sijoitus lapsen elämään. Etenkin meidän tapauksessamme uskon, että se on ehdottoman tärkeä satsaus lapsemme tulevaisuuteen. Meidän tapauksessamme siis siksi, että molemmilla vanhemmilla on työ, joka aiheuttaa iltapoissaoloja ja matkoja.

Hoitovalintoja tehdessä, niin imetyksen ja muun ruuan, kotihoidon ja päivähoidon, välillä oikea kysymys mielestäni onkin se, miten saadaan lapsen kasvua ja kehitystä tuettua. Sen täytyy olla hyväksyttävää, että jokainen perhe toimii omalla tavallaan, kuten jokainen lapsi kehittyykin. Todellisuudessa kaiketi kysymys onkin siitä, että tarvitaan vaihtoehtoja sovittaa perhe-elämä erilaisiin elämäntilanteisiin. Omaa toimintaa vanhempana on myös tärkeä arvioida jatkuvasti, mutta itsensä tai muiden syyllistämiseen kannattaa kiinnittää huomiota. On hyvä, että suosituksia on olemassa, mutta toivoisin, että neuvoloissa neuvottaisiin myös sitä, mikä voisi auttaa mihinkin ongelmaan ja joskus jopa kehotettaisiin olemaan tuijottamatta suosituksia, sillä lopulta: nehän on vain suosituksia. Vanhemmat tarvitsevat kasvatustyössä tukea, ei turhanpäiväistä arvostelua.

Palmian henkilöstön asema turvattava

Eilen valtuustossa käsiteltiin Palmian kilpailuttamista ja vihdoinkin asia tuli päätettyä. Palmian kilpailuttamissiivusta käydyn keskustelun yhteydessä tehtiin useita ponsia. Tärkeimpänä näen ehdottomasti Maija Anttilan tekemät ponnet siitä, että Helsingille tulee laatia kattava kilpailuttamisstrategia ja kilpailuttamisen ehdoissa pitää määritellä siirtyvälle henkilöstölle vähintään seurantajakson pituinen irtisanomissuoja.

Myös Kai Kalima nosti ponnessaan, esiin tärkeän asian siis vajaakuntoisen henkilöstön aseman turvaamisesta ja yksilöllisen työllistymissuunnitelman laatimisesta. Palmiassa kun työskentelee huomattava määrä vajaakuntoista henkilökuntaa, jonka pärjääminen työmarkkinoilla saatttaa olla kyseenalaista. Joka tapauksessa heidänkin työpanoksensa on tärkeä, kun ajatellaan laajemmin työvoimapolitiikkaa. Työssäkäynnillä kun on monia sosiaalisestikin tärkeitä piirteitä.

Nyt liikepalvelulautakunta ja kaupunginhallitus tekevät suunnitelmat koko prosessista, sen seurannasta sekä keskittyy toteuttamaan valtuuston tahtoa etenkin työntekijöiden asemasta.

Lue lisää www.hel.fi/paatoksenteko

Tarja Halosen jatko presidenttinä toivottavaa

Suomen Tasavallan Presidentti Tarja Halonen ilmoitti tänään torstaina 19.5 klo 15.00 pidetyssä tiedotustilaisuudessa halukkuudesta ryhtyä presidenttiehdokkaaksi vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Hän on hoitanut tehtävää vahvalla ammattitaidolla ja mm. tästä syystä toivonkin hänelle jatkokautta presidenttinä.

Nyt onkin aika toimia sen puolesta, että Tarja saa jatkaa työtään presidenttinä. Tarja Halosen tueksi on perustettu Presidentti 2006 - yhdistys, joka ryhtyy organisoimaan vaalityötä. Yhdistys kokoaa ainakin valtakunnallisen ja alueellisia valtuuskuntia, joihin Tarja Halosen vaalityötä tukevat kansalaiset voivat liittyä. Tarja Halosen kansalaisvaltuuskuntaan voit liittyä www.tarjahalonen.fi. Kotisivun kautta on mahdollisuus myös tukea vaalityötä taloudellisesti.

" Sosialidemokraattien 13 vaatimusta kilpailutuspolitiikkaan".

Helsingin Sosialidemokraattien kilpailutustyöryhmä on työskennellyt aktiivisesti tämän kevään ajan. Toimin työryhmän sihteerinä ja kokosin keskustelujen ajatukset asiakirjaksi. Työskentely oli antoisaa ja työryhmä oli yllättävän yksimielinen, vain vivahde-eroja esiintyi siitä, pitäisikö joku sanoa jyrkemmin vai lievemmin. Tänään Helsingin Sosialidemokraatit ry julkaisi työryhmän muistion ”Sosialidemokraattien 13 vaatimusta kilpailutuspolitiikkaan". Minulle tämä tarkoittaa sitä, että aikaa jää taas keskittyä kilpailutuksen sijasta laajemmin poliittiseen keskusteluun.

Asiakirja lähtee olettamuksesta, kuinka toimitaan, jos palveluita joudutaan kilpailuttamaan. Oleellista asiakirjassa on se, että vaikka sosialidemokraatit puolustavat julkisia palveluita ja emme kannata palveluiden ideologista yksityistämistä, me olemme valmiita toimimaan järkevästi, haittoja minimoiden. Siis mikäli valtuusto edelleen vihreiden ja kokoomuksen voimin päättää ryhtyä kilpailuttamaan jotakin. Oleellista on myös se, että asiakirjasta saavat luottamushenkilömme hyvän työkalun kilpailutusasioiden parissa painittaessa.

Tästä löydät Helsingin Sosialidemokraattien työryhmän muistion.

EPÄVARMUUS ON PAHINTA

Jokainen tietää, että odottavan aika tuntuu pitkältä. Samoin meille on itsestäänselvää, että ongelmatilanteet tuntuvat pahalta. Mutta kun ongelmaan on löytynyt ratkaisu ja olet päättänyt elää sen kanssa, tilanne ei enää tunnukaan niin sietämättömältä. Päätöksentekijänä ei asioissa saa hötkyillä – ja vaikka loistava ratkaisu ongelmatilanteeseen löytyisikin illan jatkokokouksesta jostakin ravintolasta, on viisasta nukkua yön yli tai vaikka useamman.

Päätöksenteon siirtäminen saattaa jatkossa vaikeuttaa asian hoitamista. Näin saattaa käydä Palmia kysymyksessä, mikäli asiaa ei kohta puoleen saada päätökseen. Kilpailuun kun on varauduttu Palmiassa jo pitkän aikaa ja henkilökunta on tuntenut siihen valmistautumisen. Jos nyt asiaa siirretään ja siirretään, kasvaa se epävarmuus jonka mm. Palmian työntekijät tulevaisuudesta tällä hetkellä tuntevat.

Kantaa ottamatta siihen, kannattaako Palmiaa kilpailuttaa kaipailenkin nyt päätöstä siitä, kuinka se tulee tehdä. Epävarmuus on pahinta eikä päättämättömyyden tilassa ole hyvä elää yhdenkään organisaation saati sitten ihmisen.

(Pakko vielä myöntää, että Palmian kilpailuttamisella en usko saavutettavan sen parempaa kustannustehokkuutta kuin palveluakaan. Joka tapauksessa valtuuston päätöksiä on vain kunnioitettava, jos niitä ei kykene muuttamaan.)

TEIPATAAN TEIPATAAn

Nimittäin ne uudet vanhat sporat, joita kaupunki joutuu ostamaan paikatakseen liikennevajaustaan. Vajaushan on syntynyt, kun uudet matalalattiavaunut eivät oikein ota toimiakseen/kestääkseen.

Kun tällaiseen ei niin miellyttävään paikkausoperaatioon joudutaan, niin on syytä huolehtia siitä, että helsinkiläinen veronmaksaja pääsee mahdollisimman vähällä. Näin tapahtuu, jos näihin saksan vanhoihin tuontisporiin hyväksytään täysteippaus mainoksille. Mainoksista saatavat tulot kattavat suurimman osan hankintakuluista.

Tuen täysin joukkoliikennelautakunnan nuoren demarijäsenen Mirva Haltian näkemystä siitä, että nyt ei ole mitään järkeä tuhlata rahoja vaan hyväksyä teippaaminen. Eri keskustelun paikka olisi sitten se, jos puhuttaisiin koko vaunuliikenteen teippaamisesta, mutta nythän ei puhuta siitä.

Onneksi viisaus voitti ja joukkoliikennelautakunta päätti tänä aamuna asian teippausten puolesta.

VIISIKON JÄLJILTÄ KAHVINKEITIN KAAPISSA JA KOTONA MUUTTUNUT MIES

Tositeevee sarjat herättävät jatkuvaa keskustelua mediasta ja muutenkin. Ovatko ne hyvä vai huono juttu tai muuten vaan moraalitonta tai muuten epäilyttävää – ihmisten tirkistelynhaluun perustuvaa - toimintaa. Mielipiteitä on monia. Keskustelun ja ohjelmien runsaudesta huolimatta niin kauhean montaa ihmistä ei Suomessa ole, joka voi kommentoida asiaa omakohtaisesti.

Väitän, siis kokemuksesta, että ohjelmien avulla voi tehdä ihmeitä. Ihminen, jota ei voisi pukeutuminen, itsestään huolehtiminen, parranajo, vaatteet, muoti, trendit ja niin edelleen kiinnostaa sitten tippaakaan, voi muuttua. Tämä sama ihminen petaa nyt sängyn, ajaa partansa joka päivä, muistaa käyttää peiliä aamuisin, tuskastelee kun vaatteet ovat päivän aikana likaantuneet ja… jopa korjailee minun kaulaliinani asentoa. Muuta ei mahdu mieleen, kuin että ei voi olla totta.

On uskomatonta kuinka paljon mies – tässä tapauksessa oma mieheni – voi muuttua hetkessä. Lähes ylityöllistetty kahvinkeittimemme pääsi eläkkeelle kaappiin, kun viisikon hankkima espressokeittimemme pääsi tositoimiin. Nyt kahvista nautitaann, eikä mies enää kittaa sitä litratolkulla - laatu korvaa määrän tässäkin suhteessa. Petteri siis osallistui tähän Suomen Sillä Silmällä ohjelmaan ja Suomen Fab5 teki taikojaan. Petteri on pitänyt kuvauksista saakka linjansa. Mikä vielä kummallisempaa, ohjelman teko vaikutti meihin molempiin. Myös minä katson tiettyjä asioita toisella silmällä.

PS. Ruskeat seinät on oikeasti kiva juttu. Kiitos Fab5:lle minunkin puolestani – aika IHANAA (jopa ekstrakivaa ;) )

PPS. Katsoittehan siis Sillä Silmällä tänään? Ai et, tsekkaa ainakin www.nelonen.fi Suomen Silmällä sivu, Petterin jakso

SILLÄ SILMÄLLÄ

Mieheni osallistui tämän suomalaisen Sillä Silmällä sarjan kuvauksiin. Tai siis me molemmat osallistuimme, kun kerran muutospaikkana yhteinen kotimme ja tietysti molemmat olimme loppujuhlissa mukana. Annoin myös kommentteja mieheni tyylistä yms. ennen muutosta.

Sehän tässä vähän jännittääkin. Kerroin kaikennäköistä haastattelijalle kaikkiaan 45 minuuttia kestäneessä tuokiossa. On mielenkiinoista nähdä, minkälaisia pätkiä on käytetty ja onko niissä saatu näyttämään mielipiteeni Petteristä kuinkakin jyrkiltä...

Keskiviikkona sen sitten näkee miltä kaikki ruudussa näyttää. Vaikka tietääkin, mitä tulee tapahtumaan, niin jännittää kun ei tiedä miten se tulee leikattuna tapahtumaan ja miltä kaikki loppujen lopuksi näyttääkään.

KOMPROMISSIT JA OIKEASSA OLEMISEN TUSKA

Miksi poliitikot aina tekevät toista kuin vaalien alla lupaavat? Kysymys esitetään usein poliitikoille ja kysymys pyöriin usein ihmisten huulilla. Vaalien alla puolueet ja niiden ehdokkaat ehkä puhtaimmillaan – kaikesta huolimatta – näyttävät karvansa. Silloin kerrotaan niistä tavoitteista, joita juuri omalla porukalla on ja joita pidetään tärkeinä. Tosin kaikki haluavat vaalien alla antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan, eikä vaikeimmista asioista välttämättä puhuta.

Vaalien jälkeen vastaan tulee todellisuus. Suomalaisessa, toimivassa monipuoluedemokratiassa ei yleensä mikään puolue saa ehdotonta yksinvaltaa (tähän poikkeuksena pienet kunnat, joissa on paljon kepulaisia) eli kenelläkään ei ole mahdollisuutta tehdä päätöksiä yksin. Asioiden läpiviemiseen tarvitaan toisten poliittisten ryhmien apua.

Yleensä poliittisilla ryhmillä ja niiden edustajilla on asioista erilaisia mielipiteitä ja näkökohtia. Näin ollen asioista ensin keskustellaan ja päätösvaiheessa väännetään siitä, miten asia päätetään. Koska käytännössä aina vähintään kahden poliittisen ryhmän pitää tehdä sopu keskenään, päädytään kompromissiin. Toinen puoli saa joitakin omia tavoitteitaan mukaan ja toinen joitakin omistaan. Joskus omat tavoitteet ovat vain vahinkojen minimointia, joskus joitakin konkreettisia asioita.

Asioiden ensimmäisessä vaiheessa pitää tehdä kaikki voitava, jotta omien periaatteiden mukainen esitys ei saisi kannatusta ja se voitaisiin tyrmätä kokonaan. Jos tämä taistelu hävitään, sitten vastuullisen poliitikon on syytä lähteä valmistelemaan kompromissia. Tämä aiheuttaa päättäjälle oikeassa olemisen tuskaa. Miten minä voin suostua tähän päätökseen, joka ei ole sellainen kuin haluaisin, joskus jopa periaatteessa väärä? Olisi mukavampaa ja myös kannatuksen keräämisen kannalta parempi olla oikeassa ja äänestää vastaan. Toimia siis niin, että julkisuudessa toimii omien asioiden puolesta populistisesti huutaen omaa totuuttaan, vaikka todellisuudessa tietää ettei omasta huutamisesta ole hyötyä ja tappio äänestyksessä varma.

Mielestäni on parempi olla kompromississa mukana ja saada asioihin edes pieniä parannuksia, kuin antaa alkuperäisen esityksen, joka ei miellytä, mennä sellaisenaan läpi. Esimerkiksi Palmian tapauksessa on niin, että vihreät ja kokoomus ajoivat vielä nykyistä nopeampaa kilpailuttamisaikataulua. Demarit eivät olleet varmoja koko kilpailuttamisasiasta, mutta joutessaan noiden kahden ryhmän ollessa yhdessä altavastaajiksi, oli parempi mennä päätökseen mukaan – ja saada Palmialle hieman enemmän aikaa valmistautua kilpailuun eli hitaampi kilpailuttamisaikataulu kuin se, että aikataulu olisi ollut vihreiden ja kokoomuksen kahdestaan ssopima nopea aikataulu.

Tämä ei tarkoita sitä, että ei saa vastustaa. Tämä tarkoittaa sitä, että joskus vastustaminen on lopetettava ja hyväksyttävä tilanne, joka on väistämättä edessä. Tällöin tulee keskittyä haittojen minimointiin.

PALVELUA PALMIASTA

Lautakunnassamme on suurta huolta aiheuttanut Palmia, joka on catering- ja toimitilapalveluita tuottava liikelaitos, jonka omistaa Helsingin kaupunki. Nyt Palmian johto haluaisi aloittaa turvapalvelutoiminnan kehittämisen Helsingin omana toimintana. Periaatteessa minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kaupunki kilpailuttamisen ja ulkoistamisen sijaan ottaa joitakin toimintoja myös omaksi toiminnakseen. Mutta tässä asiassa ja tässä tilanteessa, jossa Palmian toiminnot on päätetty kilpailuttaa, en tätä esitystä oikein ymmärrä.

Kaupunginvaltuusto siis päätti startata Palmian kilpailuttamisen ensi vuoden alusta. Aikataulu on niin nopea, että Palmian kilpailukykyiseksi saattaminen on todella iso haaste. Palmia on saatava pelikuntoon tämän vuoden aikana, jos tässä ei onnistuta Palmia ei pärjää kilpailussa ja yritykset voittaa kilpailun. Nyt jos Palmiassa satsataan uusille alueille, kuten turvapalveluun, tärkein työ saattaa kärsiä.

Nyt pitääkin etsiä keinoja, kuinka Palmian toimintaa saadaan jämäköitettyä ja kuinka palvelunlaatu, josta on myöskin tullut palautetta, saadaan asianmukaiseksi. Jos uudet palvelut voivat tukea tätä työtä niin kannatan niitä lämpimästi, jos eivät - niin olen sitä mieltä, että hoidetaan tärkein tehtävämme ensiksi. Siis kehitetään Palmiaa sellaiseksi, että voimme oikeasti pärjätä kilpailussa suurtenkin firmojen kanssa.

Parin viikon takaisessa kokouksessa lautakunta päättikin palauttaa esityksen turvapalveluista uudelleen valmisteltavaksi niin, että lautakunta saa käyttöönsä liiketoimintasuunnitelman päätöksenteon tueksi ja lautakuntakäsittelyn jälkeen asia ohjataan kaupunginhallitukselle hyväksyttäväksi. Jostain syystä viime kokouksen esitys ei ollut alkuunkaan sitä, mitä lautakunta oli edellyttänyt ja nyt asia pöydättiin, jotta lautakunnan jäsenet ehtivät perehtyä liiketoimintasuunnitelmaan, jota ei suinkaan lähetetty etukäteen tiedoksi, vaan se oli vasta kokouksessa saatavilla.

Toisin kuin Palmian henkilöstön ”Lehtisessä” väitetään, kun turvapalveluihin suhtaudutaan kriittisesti, niin kyse ei todellakaan ole Palmian alas ajosta. Kysymys on todellisesta huolesta sen palvelutasosta ja kilpailukyvystä.

Puoluekokousedustaja

Edessäni on ensimmäinen puoluekokoukseni puoluekokousedustajana. En todellakaan itse uskonut, että pääsen kokousedustajaksi, mutta demokratiassa ilmeisimmin työ palkitaan. Ilokseni sain myös huomata sen , että äänestäjät puoluevaaleissa ovat tarkkaavaisia. Vaikka nimeni vaihtui Vainikasta Oksaksi, äänestäjät löysivät minut listalta.

Helsingin puoluekokousäänestyksen tulos löytyy sivulta: http://www.stadindemarit.fi/?sivu=09&msgid=S001C4E64-001C4E6D

Nyt ohjelmassa on asiakirjojen pänttäämistä ja miettimistä, mitä mieltä mistäkin asiasta todella olen. Puoluekokouksessa valitaan siis Sdp:n puoluejohto, käåsitellään 318 aloitetta ja kaksi pääasiakirjaa, jotka käsittelevät puolueen strategiaa hyvinvoinnin edistämiseksi ja Euroopan vahvistamiseksi.
Lisää puoluekokouksesta löytyy osoittesta
http://www.sosialidemokraatit.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=sdp

Osaan asioista minulla on varmasti jo valmiiksi mielipide olemassa, mutta joissakin asioissa en sitä ole vielä muodostanut. Olenkin utelias kuulemaan asioista mielipiteitä, joten meili tulvaa odotellessa...

Lakkautetaan lakkautuslistat

Jatkuvalla syötöllä saa lukea siitä, että päiväkoteja ja kouluja on tarkoitus sulkea. Kuitenkin samaan aikaan valitusta kuuluu myös liian isoista ryhmäkoista. Mistä on oikeasti kysymys? Siitäpä hyvinkin, että menoja on karsittava ja helpoiten homma hoituu, kun otetaan niiltä, jotka on hiljaa. Siis ei ainakaan eläkeläisiltä.

Suuret ryhmäkoot tulevat maksamaan meille monin kerroin takaisin. Tuskin Suomen lapset tulevaisuudessa pärjäävät yhtä hyvin, jos ongelmatilanteita havaitessa päiväkodinhenkilöstön ainut mahdollinen toimintamalli on laittaa silmät kiinni. Puhumattakaan siitä että lapset pärjäisivät pisatutkimuksissa yhtä hyvin kuin nyt, jos opettajalla ei ole aikaa ja resursseja satsata kaikkien koululaisten oppimiseen.’

Laskekaahan siis menojen suhdetta pitkällä aikavälillä ja voitte todeta saman kuin minä. Ehkäistään ongelmia. Lapsiystävällinen kaupunki on kaikille ystävällisempi kaupunki. Lakkautetaan päiväkotien ja koulujen lakkauttaminen, juukos?

Tämä ennaltaehkäisyn tärkeys ei ole aprillipila, vaikka asiaankuuluva päivä tänään onkin. Poikani toteutti tänään vain puolta tästä vanhasta lorusta ”aprillia aprillia juo kuravettä päälle”. Voitte varmaan arvatakin, että yksivuotias toteutti nimenomaan tuon jälkimmäisen ollessamme ulkoilemassa ja koko naama (ja vaatteet) olikin sitten sen näköinen.

Yksi futishalli kahden sijaan

Muutama viikko takaperin, kaupunkisuunnittelulautakunta päätti kaavoittaa kiinteän hallin Myllupuroon, mikä lämmitti ainakin minun sydäntäni. Jostakin syystä välittömästi tämän päätöksen jälkeen liikuntalautakunta päätti evätä Malmin lentokentän päätyyn suunnitellun hallin rahat.

Mielessäni heräsi välittömästi kysymys: ”Oliko päätökset jotenkin kytkeytyneet toisiinsa?” Jos olivat, onko kaupungin politiikassa tarkoitus rakentaa toinen toistaan hienompia tiloja vähentäen tilojen määrää, joista etenkin koillishelsingissä on huutava pula. Käsitykseni mukaan olisi ollut järkevää satsata uuden hallin rakentamiseen koilliseen ja kehittää myllypuron tilannetta vasta, kun koillisen halli olisi pystytetty. Näin ei ainakaan jalkapallon harjoitteluolosuhteet parane kenelläkään.

Toivoisin satsauksia nuorten harrastustoimintaan, joka muuten on loistavaa ongelmia ehkäisevää työtä, ja sitä myöten panostuksia harjoitusmahdollisuuksien parantamiseen.

Palveluja direktiivillä – direktiivillä palveluja

Unionin palveludirektiivi vedettiin eilen pois huippukokouksen keskustelun jälkeen – lähinnä Ranskan vaatimuksesta. Direktiivin toinen nimi sen arkkitehdin mukaan on ”Bolkenstein Direktiivi”. Bolkenstein kuulostaa joltain pieneltä kaupunkivaltiolta jossain kaukana, näin sivumennen sanoen. Kuitenkin palveludirektiivi olisi saatava pikaisesti käyttöön.

Ensinnäkin unioni tarvitsisi yhtenäistä lainsäädäntöä palvelujen kaupalle. Palveluilla tehdään kauppaa jo nyt, mutta yhteistä lakia ei ole. Sen muotoileminen on poisvetämisestä huolimatta tarpeellista. On parempi, että kauppaa kontrolloidaan kuin, että eletään laittomassa tilassa.

Direktiivi ei saa olla sellainen, että se pakottaisi jäsenmaita yksityistämään tai kaupallistamaan julkisia palveluitaan. Julkisen palvelun järjestäminen pitää olla jäsenvaltion oma asia jatkossakin. Vieläpä niin, että jokin palvelu pitäisi voida myös valtiollistaa uudelleen, jos järjestäminen markkinoilla ei syystä tai toisesta (huonosti toimivat markkinat, monopolisoituminen, kartellisoituminen jne) ole enää ihmisten eli palvelun käyttäjien edun mukaista.

Palveluiden pitäisi myös olla mahdollisimman vapaita ja avoimia unionin alueella. Se tarkoittaa sitä, että direktiivillä tulisi purkaa valtioiden omia palvelujen kauppaa rajoittavia tekijöitä. Politiikan keinoin hallittu vapaakauppa luo työpaikkoja ja kasvua – ja myös parempia palveluita.

Toivottavasti unionin päättäjät saavat uuden, kelvollisen direktiivin aikaan. Mieluummin pian kuin pitkän ajan päästä.

Mahdollisuus olla kuin kotiäiti – valmistuin sosionomiksi

Poikani syntymän jälkeen elämäni on muuttunut paljon. Kokousten määrä on vähentynyt ja jatkuva seminaareissa juokseminen vaihtunut tasaiseen, ihanaan kotielämään. Halusin saada opintoni päätökseen mahdollisimman pian, mikä toi arkeeni pojanhoidon lisäksi yhden lisätehtävän siis opinnäytetyön kirjoittamisen.

Ajatus siitä, että voisin keskittyä vain ja ainoastaan pojan hoitoon on kiehtonut minua koko kotona olon ajan. Kuitenkin vasta nyt minulla on siihen mahdollisuus, kun opinnot ovat viimeistäkin piirtoa myöten valmiit. Valmistuin sosionomiksi viime perjantaina ja nyt opinnäytetyönikin on julkista riistaa. Sen löydät osoitteesta http://kirjastot.diak.fi/opinnayte?id=1015233.

Kilpailutus, ulkoistaminen ja ostopalvelu

Liikepalvelulautakunnan tehtäväkenttä alkaa koko ajan vaikuttaa yhä mielenkiintoisemmalta. Kilpailutuksen kenttä on tavallaan yksinkertainen, mutta toisaalta käytännön tilanteet eri sektoreilla ovat kovinkin erilaiset ja näin asettavat haasteen toiminnalle.

Tietyt peruskäsitteet tuntuvat monilla menevän sekaisin, joten ne on ehkä syytä kirjata ylös. Kilpailutuksessa ei sinällään ole kyse muusta kuin siitä itsestään. Eli jokin asia, tuote, sellaisen hankinta, palvelu tai sellaisen hankinta jne. kilpailutetaan eri toimittajien tai tuottajien kesken. Määriteltyjen kriteerin mukaan sitten hankitaan kilpailussa parhaiten pärjänneeltä. Julkisia hankintoja säätelee laki julkisista hankinnoista (löytyy: www.finlex.fi)

Ostopalvelu tarkoittaa sitä, että jokin palvelu ostetaan oman organisaation ulkopuoliselta tuottajalta; yritykseltä, yhdistykseltä, säätiöltä yms. Palvelun tilaamiseen ja sen tuottamiseen ihmisille liittyvät vastuut ja oikeudet säilyvät kuitenkin tilaajalla.

Ulkoistaminen, joka usein sotketaan ja yhdistetään kilpailutukseen ja ostopalveluihin, puolestaan tarkoittaa sitä, että alkuperäinen tuottaja luopuu kokonaan palvelun tuottamisesta ja antaa sen järjestämisvastuun kokonaan markkinatoimijalle. Kunta voi esimerkiksi tehdä jollekin ei-lakisääteiselle palvelulle, mutta ei laissa määritellyille kunnan tehtäville.

Pandansilmäelämää

En nyt pandoilla ja silmillä viittaa sinänsä onnistuneeseen SAK:n jäsenhankintakampanjaan (tsekkaa www.liityammattiliittoon.fi), vaan omaan arkeeni. Mieheni, Petteri Oksan, kanssa olemme useammankin kerran todenneet, että tämä lapsiperheellisen elämä on varsinaista pandansilmäelämää, etenkin jos yrittää tehdä muutakin kuin elää arkea.

Yöunet tuppaavat jäämään vajaiksi, vaikka poikamme Neo, nukkuukin yönsä hyvin. Sitä ei ikinä pääse ajoissa – riittävän ajoissa – nukkumaan, kun Neon nukahtamisen jälkeen on kerrankin aikaa hoitaa asioita, jotka on päivän tiimellyksessä jäänyt hoitamatta tai sitten viettää aikaa mieheni kanssa kahden.

Päivälläkään ei välttämättä saa univajetta poistettua ja tummaa väriä silmien alta vähemmäksi. Kun poika on päiväunilla, itsellä on hetken hengähdystauko. Tosin meidän pikkumiehen päiväunet ovat siinä määrin lyhyet, että yleensä päiväunien kesto on vain sen aikaa, että saa itselleen lounaan pöytään ja hesarin avattua.

Pandansilmäelämää, mutta ei voi valittaa. Yöunet pitenevät koko ajan, tosin onnea pandansilmät eivät haittaa ja lapsiperheen elämä maksaa kyllä hetkellisen väsymyksen moninkertaisena takaisin. Lisäksi tällä viikolla yksi urakkaluonteinen asia on tullut päätöspisteeseen. Opinnäytetyöni on esitelty ja minä valmistun sosionomiksi!

Syntymättömien lasten puolesta

Tänään aamulla selailin tavalliseen tapaan Uutispäivä Demaria, kun silmiini osui Tiina Virtasen kirjoitus, jossa puolustettiin Anneli Kiljunen lakialoitetta päihdeäitien pakkohoidoista. Asia on mietityttänyt minuakin usein, kun olen kohdannut päihdeäitejä työssä ja tuttavapiirissä. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, johon Anneli ja Tiina, että pakkohoidosta avun voivat saada molemmat - niin lapsi kuin äitikin.

Pakkohoito hoitomuotona kuulostaa monen korvaan ihmisarvoa ja yksityisyyttä loukkaavalta. Pakkohoitopäätöksen voi tehdä lain mukaan, mikäli ihminen on vaaraksi itselleen tai ympäristölleen. Lapsen huostaanottokin onnistuu lain mukaan suunnilleen vastaavilla perusteilla. Miksi siis ei voitaisi täydentää lakia ulottumaan myös syntymättömiin lapsiin. Kuten Tiinakin kirjoitti, kuka on niin avuton kuin sikiö, siis syntymätön lapsi.

Tästä ei kuitenkaan voi eikä pidä vetää mitään johtopäätöksiä aborttikysymyksen suhteen. Monille päihdeäideille suositellaan raskauden alussa aborttia, mutta jos nämä eivät siihen ole valmiita pitää sikiön terve kehittyminen turvata jotenkin. Tässä pakkohoito tulee hyvänä keinona kuvaan mukaan turvaamaan ihan sieltä odottavan äidin terveestä ravinnosta alkaen.

Todellakin, meidän demarien tärkein tehtävä on heikompien puolustaminen ja nyt puhutaan todellakin niistä, jotka eivät itse voi vaikuttaa elämäntapoihinsa.