Luopuminen on löytämistä

On kulunut reilu vuosi lapsemme syntymästä. Takana on paljon iloja, vaikeita päätöksiä, muutoksen tuskaa ja arjen nautintoja. Nyt törmäsimme muuttuneeseen tilanteeseen jälleen konkreettisesti, kun Petteri vaihtoi työpaikkaa ja perheeseemme on tulossa toinen lapsi. Elämäntilanne muuttuu taas ja perheen yhteinen aika, jota pidämme tärkeimpänä asiana elämässämme, uhkaa jäädä vähemmälle kuin olisi hyvä.

Asiaa on tarvinnut miettiä jatkuvasti ja perheen tärkeys on helppo myöntää. Kun edessä on sitten valinta, mitä teen ja minkä verran, asia ei olekaan niin helppo. Osaltani yhtälö toimii niin, että panostan lapsen/lapsien kanssa olemiseen. Jalkapallon, muiden liikuntaharrastusten ja politiikan teon määrä vähenee. Petteri puolestaan lopettaa kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja keskittyy työhön ja itsestään huolehtimiseen vaikkapa juuri jalkapalloa pelaamalla.

On pakko myöntää, että tämä elämänvaihe on aikuisille luopumista. Luopumista itselle tärkeistä asioista, jotta voi viettää aikaa lasten kanssa. Toisaalta tässä arki punnitaan uusiksi ja luopuessaan jostakin tilalle saa jotakin – mielestäni parempaa. Lapsen syntymän jälkeen en ole kaivannut ekstreme kokemuksia, kun arjen asiat saavat jatkuvasti sellaiset fipat päälle, että alta pois ;). Esimerkkinä hyvistä fipoista tulee mieleen tänään hankittu lasten mailasarja, jolla koko meidän perhe huitoi kikattaen ja riemusta kiljuen.

Eipä auta, kuin luopua jostakin ja nauttia täysin rinnoin siitä kaikenmaailman höpöilystä, mitä arki lapsen ja kohta lasten kanssa tarjoaa. Luopuminen ei ole vain menettämistä, se on myös hyvin suuressa määrin saamista ja uusien asioiden löytämistä.

Joukkoliikennettä mäiskimässä

Joukkoliikennelautakunta on eilen käsitellyt ensimmäisen kerran esityksiä lippujen hintojen nostamisesta. Ainakin itselle tulee ensimmäisenä mieleen "joko taas!".

Esityksessä on oikean suuntaista se, että kertalippuja nostetaan enemmän kuin kausi ja kuskilta ostettavia lippuja vieläkin enemmän. Tämä ainakin periaatteessa sujuvoittaa liikennettä ja palkitsee julkisen liikenteen aktiivisia käyttäjiä eli kanta-asiakkaita.

Olisi kuitenkin syytä harkita, että kanta-asiakkaat palkittaisiin kunnolla: jätetään kausiliput korottamatta. Tällä voitaisiin myös saavuttaa lisäystä säännöllisissä julkisen liikenteen käyttäjissä. Ei ole kovin mielekästä nostaa kertalippujenkaan hintoja, siihen kuitenkin voidaan pakon edessä suostua.

Nyt vähän olankohautuksella ohitetaan se, että esitetyt hintojen korotukset vähentävät kaupungin laskelmien mukaan matkustajamäärää muutamalla prosentilla. Tarkoituksena olisi kuitenkin nostaa joukkoliikenteen käyttäjien määrää.

Toivottavasti joukkoliikennelautakunta pistää kovan kovaa vasten, eikä purematta suostu korotuksiin. Kaupungin ylemmät päättäjät on ilmeisesti pakotettava huolehtimaan joukkoliikenteen riittävästä rahoituksesta - sitä ei saada, jos vain kiltisti paikataan budjettia lippujen hintoja korottamalla. Tämä siis tarkoittaa, että valtuusto pitää saada antamaan julkisen liikenteen tukemiseen nykyistä enemmän rahaa.

Sitä periaatteelista keskustelua, että miten ihmiset saadaan hoitamaan työ- ja asiointiliikennettään julkisilla, toivoisi valtuuston käyvän. Jo nyt on liian helppoa tarttua omaan autoon, saati sitten näiden korotusten tai vielä enemmän niitä seuraavien jälkeen.

Sieniä sateella

Vettä tulee taivaalta kuin saavista kaatamalla. Ulkoilu jäi väliin päivällä, mistä johtuen pieni mies kantoi minulle kenkiä koko iltapäivän. Pikkuherraa kun ei sade haittaa. Loppujen lopuksi päätimme, että meidän perhe suuntaa metsään etsimään ja keräämään sieniä...

Kumpikaan meistä aikuisista ei oikein meinannut innostua, mutta johonkin oli lähdettävä. Sadekin näytti vähän taukoavan, joten keräsimme voimat ja suuntasimme metsään.

Nopeasti huomasimme, että idea oli loistava vaikei siltä kuulostakaan. Ei välttämättä siksi, että sieniä olisi löytynyt runsaasti. Mutta sen vuoksi, että pieni miehemme nautti aivan poskettomasti märästä metsästä ja siellä tallustamisesta. Voi sitä riemun kiljuntaa ja eteenpäin loikintaa! Yllättävän hyvin Neo viihtyikin metsässä, vaikka vesisade alkoi runsaana uudestaan ja jalat kastuivat,

Aikuinen ei oikein meinaa muistaa millaista elämysmatkailua pienelle lapselle on jo pelkkä metsään meno. Ei sitä sen ihmeellisempää tekemistä tarvitse keksiä.

Sieniäkin löytyi vähän. Kotona oli käytännössä pakko tehdä kanttarellikastiketta - jossa kylläkin oli myös vähän suppilovahveroita mukana. Neo löysi suppilovahverot, arvoitukseksi jääkin miten poika onnistui ne erottamaan sammalen seasta.

Kelpoisuuksia

Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista vihdoinkin voimaan 1.8.2005

Lakia valmisteltiin pitkään ja hartaasti yli kymmenen vuotta. Nyt se on kuitenkin todellisuutta. Laki määrittelee kelpoisuusvaatimukset sosiaalityöntekijöille, sosiaaliasiamiehille, lastenvalvojille, sosiaaliohjaajille, lastentarhanopettajille ja lähihoitajille. Myös alan johtotehtävien kelpoisuusvaatimukset on nyt määritelty laissa.

Harmikseni huomasin, että se ei kuitenkaan määrittele koulukuraattorien kelpoisuusvaatimuksia, kuten olisin toivonut. Kuraattorien vaativa ammatti siis ei tarvitse tarkkoja kelpoisuusvaatimuksia, ilmeisesti.

Laissa on mielestäni hyvää nyt se, että kelpoisuusvaatimukset vastaavat uudistuneita koulutusrakenteita.

Tieto kulkee

Kesäkuun alun puoluekokous valitsi minut SDP:n puoluevaltuuston jäseneksi. Valinta tarkoittaa sitä, että toimin vastedes puoluekokousten välillä puolueorganisaatiomme ylimmän päättävän elimen jäsenenä. Puoluevaltuusto päätti esimerkiksi SDP:n myönteisestä kannasta emu:un liittymisessä aikanaan. Se kokoontuu sääntömääräisesti (siis yleensä) kaksi kertaa vuodessa ja hyväksyy lisäksi muun muassa toimintasuunnitelmat ja – kertomukset sekä vaalien jälkeen päättää Sdp:n osallistumisesta maan hallitukseen.

Jäsenyys merkitsee myös sitä, että saan tiedot puoluehallituksen kokouksista niiden kokousmuistioiden muodossa. Informaation kierto on hyvä juttu, sitä pysyy paremmin perillä siitä, mikä kulloinkin on pinnalla, mitkä ovat tarkemmat kantamme ja niiden perustelut. Puoluevaltuutettuna taas asioihin voi vaikuttaa aktiivisella toiminnalla.

Nyt ajankohtainen asia on budjetti. Näkymät ovat valtiovarainministeriön toteamina kohtuulliset, mutta mitenkään ruusuisia aikoja ei (vieläkään) ole edessä.

Sosialidemokraateille oleellisia asioita suhteessa budjettiehdotukseen, että sen peruslinjaa tuetaan ja vähävaraisten asemaa parannetaan. Jälkimmäisestä odotetaan hallitukselta tarkempia esityksiä vielä elokuun aikana. Vaikka julkisuudessa keskustelu liikenneinvestoinneista on käynyt kovana, niin kaikesta huolimatta totuus on se, että infratyöryhmän esitys etenee. Lisäksi sosialidemokraateilta voi vielä odottaa avauksia ja toimia asumisen, kaavoituksen ja eläkeasioiden suhteen.

Lämpimästi potkiva kesä

Tänä keväänä päätimme nauttia omasta perheestä ja jättää muunlaisen touhottamisen taka-alalle. Aurinko paistoikin, kun heinäkuu, meidän lomakuu, starttasi. Iloitsimme kesän mansikoista, järven rannasta ja vähissä vaatteissa olemisesta kuin se olisi ollut meille aivan uutta. Tosin olihan se yhdelle meistä aivan uutta siis Neo-pojallemme, joka tempaa meidät jatkuvasti mukaan hulluttelemaan.

Ihmettelimme merta ja ihailimme laivoja sekä rannikon saaristoa, kun suuntasimme Ruotsiin risteilemään. Päivän kävelimme Tukholmassa ja kävimme ihastelemassa ”Vattenmuseum”:ia, joka olisi kyllä pitänyt meidän mielestämme nimetä paremmin. Kyseisessä museossa ei esitelty veden erimuotoja vaan merenalaista elämää. Kohokohtamme oli haiakvaario, jonka läpi meni tunneli. Tunnelissa koimme olevamme keskellä akvaariota ja Neokin hihkaisi, että oo! Uni tuli kumpanakin laivailtana jo ennen kymmentä ja aamupalan aukeamista ehdimme odottaa molempina aamuina. Eipä voinut muuta kuin havaita, että bileristeilymeiningeistä ei meidän perheellä ollut mitään tietoa.

Kesän keskustelut mieheni Petterin kanssa ja oma ihmeellinen huumorimme, saa tilaa vain silloin kun meillä on oikeasti aikaa toisillemme. Havaitsin, että vierelläni on vieläkin kahden ja puolen avioliittovuoden jälkeen ihminen, jonka kanssa voi istua hiljaa, pohtia syntyjä syviä tai väitellä oikein kunnolla. Lisäksi hänen kanssaan onnistuu hulluttelu ja hauskan pitäminen sekä on paljon muitakin positiivisia puolia vieläkin. Kyseessä on ehdottomasti paras mahdollinen mies minulle. En olisi aikaisemmin uskonut, että on olemassa ihminen, jonka kanssa olemme olleet kuukauden yötä päivää yhdessä suhteellisen sovussa ja minua harmittaa, kun lomakuukausi loppuu. Taitaapa siis lomaikävä iskeä ensikin talvena.

Onni vain yltyi, kun huomasimme: ”ensi kesällä meitä on kolmen sijasta neljä”. Meidän perheessä ei ole helppoa tarttua ilon hetkeen sillä sekunnilla, kun raskaustesti näyttää positiivista. Tämä on perusteltua, kun neuvolakorttiini kirjoitettiin neljäs raskaus, kun neuvolassa kaikenmaailman tuulimunaraskaudet lasketaan raskauksiksi. Nyt toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja ensi kesänkin saamme nauttia riemuista perheemme kanssa uudella kokoonpanolla ja uusilla jutuilla. Tosin leikkipuistoruokailut, järvenrannat ja risteilyt ovat jo meille vanhempina ja isoveljelle Neolle tuttua mukavaa vaihtelua arkeen. Ensi vuonna on uuden ihmisen aika muistuttaa meitä, kuinka tutuista asioista voi nauttia kuin ensimmäistä kertaa.

Epätasa-arvoisuutta yhteiskunnan ulottumattomissa?

Tämän päivän Metro-lehti kirjoittaa, että uuden väitöstutkimuksen mukaan tyttöjen hyväksikäyttö on yleistä huumepiireissä. Olisin voinut todeta asian ilman väitöstutkimustakin, mutta samapa tuo, kunhan asia tiedostetaan - ja tulevaisuudessa siitä osataan varoittaa nuoria.

Yhteiskunnassamme nuoren naisen kauneus on pääomaa, jonka avulla monet naiset tienaavat elantonsa. Monen nuoren naisen haaveena onkin ura mallina ja kyllähän se pitää tunnustaa, ettei ulkonäöstä haittaa ole rahattomana baaritiskillä saatikka uralla etenemisen näkökulmasta. Tosin ajoittain sääliksi käy niitä miehiä, jotka joutuvat kauneuden tavoittelusta maksamaan –tosin olen kai minäkin jokusen tuopin miesten piikkiin juonut.

Epätasa-arvoa on sekin, että huumekoukussa olevan nuoren miehen ulkonäkö ei ole samanlaista pääomaa kuin naisen. Tästä syystä miehet huumekoukussa ajautuvatkin helposti rikos- ja sen jälkeen vankilakierteeseen. Tosin heillä on mahdollisuus tehdä ura rikollisena ja nousta hierarkiassa ylöspäin yhä kovemmaksi rikolliseksi, kun naisen pääomaksi jää usein seksin myyminen.

Uraa tällä "alalla" ei kuitenkaan kannata suunnitella, sillä yleensä aineet määräävät tahdin siitä, kuinka toimitaan. Lisäksi uhkailu ja niiden toteuttaminen kuuluu huumemaailmaan – eli pienen ihmisen näkökulmasta pelko ja ahdistus. Epätasa-arvoon tällä sektorilla ei oikein voi puuttua, kuin huumeiden käyttäjien määrää vähentäen, tiedottaen riskeistä - siis lisää ongelmien ennakointia ja varhaista puuttumista niihin, terveysneuvontapisteitä ja huumeiden käyttäjien hoitopaikkoja

Puoluekokoustunnelmat

Viimeinen viikko oli aikamoinen hullunmylly, mikä toisaalta oli mukavaa vaihtelua kotiäidin arkeen. Alkuviikko kului valmistautuen sosialidemokraattien puoluekokoukseen ja pohtien, mitkä asiat tulee nostaa keskiöön ja mitkä jättää vähemmälle. Siis pohtien, mikä on minulle tärkeää. Keskiviikkona minut kutsuttiin yllättäen kaupunginvaltuuston kokoukseen ja varamiehenhän on oltava valmis sinne suuntaamaan lyhyelläkin varoitusajalla. Kokous pidettiin ja muutama äänestys, koskien Hakaniementorin asemakaavan muuttamista, suoritettiin. Yö meni jalkapallon katsomisen ja tavaroiden pakkaamisen parissa.

Kello soi klo 6.00 torstaiaamuna ja auton nokka käännettiin kohti Jyväskylää. Puoluekokous starttasi ja me kokousedustajat istuimme takamukset puuduksissa aamusta iltaan maailmaa parantaen. Kokoustaminen oli todellakin raskasta, kun koko ajan täytyy olla tarkkana ja hengitysilmakaan isossa auditoriossa ei ollut laadukkainta ja kärsinkin jatkuvista hengitysvaikeuksista. Tosin astmaatikkona hengitysilmaan reagoi helpommin kuin muut. Jokusen kerran kysyin itseltänikin, miksi kukaan tekee tällaista. Vastaus on aina se sama: koska haluaa puuttua yhteiskunnan epäkohtiin. Moni puoluekokouspäätös kun lykätään seuraavaan hallitusohjelmaan ja sen jälkeen vaikuttamaan kaikkien meidän suomalaisten arkeen. Minä en halua olla vaihtopenkillä, kun asioista päätetään, vaan mukana vaikuttamassa.

Kokouspaikalla oli hyvä, mukaansatempaava henki, kaikista asioista tehtiin päätös suhteellisen jämäkästi. Painetta oli jonkun verran, kun tehtiin henkilövalintoja, mutta itse loppujen lopuksi tein päätökseni. Muutosesityksenikin sosiaali- ja terveyspoliittiseen kannanottoon saivat hyvän kohtelun ja pääsääntöisesti ne hyväksyttiin. Illalla Jyväskylän keskustassa liikkuessa, lähes joka terassilla oli tuttuja ja juttua riitti. Toisaalta huvi ja hyöty yhdistyi, vaikkakin kokousedustajana illalla oli pakko kaatua suhteellisen varhain sänkyyn nukkumaan.

Poikamme oli hoidossa nuo kaksi hektistä päivää ja äidillä oli kova ikävä. Kun sitten lauantaina poika saatiin kotiin, oli hienoa huomata, että ensimmäinen kahden yön mittainen hoitoreissu oli mennyt hyvin, eikä meitä vanhempia vastassa ollut liiemmin protestoiva poika. Ilo oli vallalla, kun poika rauhoittui nukkumaan. Äiti ja isi siirtyi katsomaan Suomen naisten huikeaa futismatsia Tanskaa vastaan. Illalla voiton riemu oli suunnaton, kun naiset voittivat ottelun, puolueen asiat oli mennyt ”pari piirua ihmisen suuntaan” ja perhe oli taas kotona.

Syyllisyys kuuluu vanhemmuuteen?

Minulla on nyt reilun vuoden kokemus vanhemmuudesta. Koko tämän ajan aina jokin kysymys on askarruttanut mieltäni ja herättänyt pohtimaan toiminko oikein vai väärin. Jo odotusaikana jouduin miettimään, että uskallanko harrastaa liikuntaa ja minkälaista liikuntaa, mitä voin syödä ja jos ruoka ei maistu, kuinka takaan riittävät vitamiinit ja hivenaineet itselleni ja lapselleni. Neuvolassa puolestaan tunnen ajoittain syyllisyyttä siitä, että meillä ei joissakin asioissa mennä suositusten mukaan ja niin edelleen.

Imetysaikana mietitytti ensin se että, missä on soveliasta imettää - ja mistä löytyvät lastenhoitohuoneet. Vähän myöhemmin sitten sitä mietti, että kuinka pitkään pitää tai on hyvä imettää, kun WHO:n suosituksetkin puhuivat muutamasta vuodesta. Kun taas lapsellani oli koliikki, mietin teenkö jotain väärin hoitaessani häntä, kun itku ei vain lopu. Kun taas starttasimme kiinteän ruuan antamisen, ennen kuin suositukset sen sallivat, syyllisyys oli taas läsnä. Näin siitäkin huolimatta, että huomasin kiinteän ruuan helpottavan lastani ja koliikin oireiden häipyvän.

Nyt lapseni on vuoden ikäinen ja minä hoidan häntä päivät kotona. Nyt herääkin sitten kysymys pärjäisikö lapseni paremmin tulevaisuudessa, jos hän menisikin nyt päivähoitoon kuten useat vuoden ikäiset lapset. Toisaalta taas tuntuu siltä, että kotihoito voi hyvinkin olla sijoitus lapsen elämään. Etenkin meidän tapauksessamme uskon, että se on ehdottoman tärkeä satsaus lapsemme tulevaisuuteen. Meidän tapauksessamme siis siksi, että molemmilla vanhemmilla on työ, joka aiheuttaa iltapoissaoloja ja matkoja.

Hoitovalintoja tehdessä, niin imetyksen ja muun ruuan, kotihoidon ja päivähoidon, välillä oikea kysymys mielestäni onkin se, miten saadaan lapsen kasvua ja kehitystä tuettua. Sen täytyy olla hyväksyttävää, että jokainen perhe toimii omalla tavallaan, kuten jokainen lapsi kehittyykin. Todellisuudessa kaiketi kysymys onkin siitä, että tarvitaan vaihtoehtoja sovittaa perhe-elämä erilaisiin elämäntilanteisiin. Omaa toimintaa vanhempana on myös tärkeä arvioida jatkuvasti, mutta itsensä tai muiden syyllistämiseen kannattaa kiinnittää huomiota. On hyvä, että suosituksia on olemassa, mutta toivoisin, että neuvoloissa neuvottaisiin myös sitä, mikä voisi auttaa mihinkin ongelmaan ja joskus jopa kehotettaisiin olemaan tuijottamatta suosituksia, sillä lopulta: nehän on vain suosituksia. Vanhemmat tarvitsevat kasvatustyössä tukea, ei turhanpäiväistä arvostelua.

Palmian henkilöstön asema turvattava

Eilen valtuustossa käsiteltiin Palmian kilpailuttamista ja vihdoinkin asia tuli päätettyä. Palmian kilpailuttamissiivusta käydyn keskustelun yhteydessä tehtiin useita ponsia. Tärkeimpänä näen ehdottomasti Maija Anttilan tekemät ponnet siitä, että Helsingille tulee laatia kattava kilpailuttamisstrategia ja kilpailuttamisen ehdoissa pitää määritellä siirtyvälle henkilöstölle vähintään seurantajakson pituinen irtisanomissuoja.

Myös Kai Kalima nosti ponnessaan, esiin tärkeän asian siis vajaakuntoisen henkilöstön aseman turvaamisesta ja yksilöllisen työllistymissuunnitelman laatimisesta. Palmiassa kun työskentelee huomattava määrä vajaakuntoista henkilökuntaa, jonka pärjääminen työmarkkinoilla saatttaa olla kyseenalaista. Joka tapauksessa heidänkin työpanoksensa on tärkeä, kun ajatellaan laajemmin työvoimapolitiikkaa. Työssäkäynnillä kun on monia sosiaalisestikin tärkeitä piirteitä.

Nyt liikepalvelulautakunta ja kaupunginhallitus tekevät suunnitelmat koko prosessista, sen seurannasta sekä keskittyy toteuttamaan valtuuston tahtoa etenkin työntekijöiden asemasta.

Lue lisää www.hel.fi/paatoksenteko

Tarja Halosen jatko presidenttinä toivottavaa

Suomen Tasavallan Presidentti Tarja Halonen ilmoitti tänään torstaina 19.5 klo 15.00 pidetyssä tiedotustilaisuudessa halukkuudesta ryhtyä presidenttiehdokkaaksi vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Hän on hoitanut tehtävää vahvalla ammattitaidolla ja mm. tästä syystä toivonkin hänelle jatkokautta presidenttinä.

Nyt onkin aika toimia sen puolesta, että Tarja saa jatkaa työtään presidenttinä. Tarja Halosen tueksi on perustettu Presidentti 2006 - yhdistys, joka ryhtyy organisoimaan vaalityötä. Yhdistys kokoaa ainakin valtakunnallisen ja alueellisia valtuuskuntia, joihin Tarja Halosen vaalityötä tukevat kansalaiset voivat liittyä. Tarja Halosen kansalaisvaltuuskuntaan voit liittyä www.tarjahalonen.fi. Kotisivun kautta on mahdollisuus myös tukea vaalityötä taloudellisesti.

" Sosialidemokraattien 13 vaatimusta kilpailutuspolitiikkaan".

Helsingin Sosialidemokraattien kilpailutustyöryhmä on työskennellyt aktiivisesti tämän kevään ajan. Toimin työryhmän sihteerinä ja kokosin keskustelujen ajatukset asiakirjaksi. Työskentely oli antoisaa ja työryhmä oli yllättävän yksimielinen, vain vivahde-eroja esiintyi siitä, pitäisikö joku sanoa jyrkemmin vai lievemmin. Tänään Helsingin Sosialidemokraatit ry julkaisi työryhmän muistion ”Sosialidemokraattien 13 vaatimusta kilpailutuspolitiikkaan". Minulle tämä tarkoittaa sitä, että aikaa jää taas keskittyä kilpailutuksen sijasta laajemmin poliittiseen keskusteluun.

Asiakirja lähtee olettamuksesta, kuinka toimitaan, jos palveluita joudutaan kilpailuttamaan. Oleellista asiakirjassa on se, että vaikka sosialidemokraatit puolustavat julkisia palveluita ja emme kannata palveluiden ideologista yksityistämistä, me olemme valmiita toimimaan järkevästi, haittoja minimoiden. Siis mikäli valtuusto edelleen vihreiden ja kokoomuksen voimin päättää ryhtyä kilpailuttamaan jotakin. Oleellista on myös se, että asiakirjasta saavat luottamushenkilömme hyvän työkalun kilpailutusasioiden parissa painittaessa.

Tästä löydät Helsingin Sosialidemokraattien työryhmän muistion.

EPÄVARMUUS ON PAHINTA

Jokainen tietää, että odottavan aika tuntuu pitkältä. Samoin meille on itsestäänselvää, että ongelmatilanteet tuntuvat pahalta. Mutta kun ongelmaan on löytynyt ratkaisu ja olet päättänyt elää sen kanssa, tilanne ei enää tunnukaan niin sietämättömältä. Päätöksentekijänä ei asioissa saa hötkyillä – ja vaikka loistava ratkaisu ongelmatilanteeseen löytyisikin illan jatkokokouksesta jostakin ravintolasta, on viisasta nukkua yön yli tai vaikka useamman.

Päätöksenteon siirtäminen saattaa jatkossa vaikeuttaa asian hoitamista. Näin saattaa käydä Palmia kysymyksessä, mikäli asiaa ei kohta puoleen saada päätökseen. Kilpailuun kun on varauduttu Palmiassa jo pitkän aikaa ja henkilökunta on tuntenut siihen valmistautumisen. Jos nyt asiaa siirretään ja siirretään, kasvaa se epävarmuus jonka mm. Palmian työntekijät tulevaisuudesta tällä hetkellä tuntevat.

Kantaa ottamatta siihen, kannattaako Palmiaa kilpailuttaa kaipailenkin nyt päätöstä siitä, kuinka se tulee tehdä. Epävarmuus on pahinta eikä päättämättömyyden tilassa ole hyvä elää yhdenkään organisaation saati sitten ihmisen.

(Pakko vielä myöntää, että Palmian kilpailuttamisella en usko saavutettavan sen parempaa kustannustehokkuutta kuin palveluakaan. Joka tapauksessa valtuuston päätöksiä on vain kunnioitettava, jos niitä ei kykene muuttamaan.)

TEIPATAAN TEIPATAAn

Nimittäin ne uudet vanhat sporat, joita kaupunki joutuu ostamaan paikatakseen liikennevajaustaan. Vajaushan on syntynyt, kun uudet matalalattiavaunut eivät oikein ota toimiakseen/kestääkseen.

Kun tällaiseen ei niin miellyttävään paikkausoperaatioon joudutaan, niin on syytä huolehtia siitä, että helsinkiläinen veronmaksaja pääsee mahdollisimman vähällä. Näin tapahtuu, jos näihin saksan vanhoihin tuontisporiin hyväksytään täysteippaus mainoksille. Mainoksista saatavat tulot kattavat suurimman osan hankintakuluista.

Tuen täysin joukkoliikennelautakunnan nuoren demarijäsenen Mirva Haltian näkemystä siitä, että nyt ei ole mitään järkeä tuhlata rahoja vaan hyväksyä teippaaminen. Eri keskustelun paikka olisi sitten se, jos puhuttaisiin koko vaunuliikenteen teippaamisesta, mutta nythän ei puhuta siitä.

Onneksi viisaus voitti ja joukkoliikennelautakunta päätti tänä aamuna asian teippausten puolesta.

VIISIKON JÄLJILTÄ KAHVINKEITIN KAAPISSA JA KOTONA MUUTTUNUT MIES

Tositeevee sarjat herättävät jatkuvaa keskustelua mediasta ja muutenkin. Ovatko ne hyvä vai huono juttu tai muuten vaan moraalitonta tai muuten epäilyttävää – ihmisten tirkistelynhaluun perustuvaa - toimintaa. Mielipiteitä on monia. Keskustelun ja ohjelmien runsaudesta huolimatta niin kauhean montaa ihmistä ei Suomessa ole, joka voi kommentoida asiaa omakohtaisesti.

Väitän, siis kokemuksesta, että ohjelmien avulla voi tehdä ihmeitä. Ihminen, jota ei voisi pukeutuminen, itsestään huolehtiminen, parranajo, vaatteet, muoti, trendit ja niin edelleen kiinnostaa sitten tippaakaan, voi muuttua. Tämä sama ihminen petaa nyt sängyn, ajaa partansa joka päivä, muistaa käyttää peiliä aamuisin, tuskastelee kun vaatteet ovat päivän aikana likaantuneet ja… jopa korjailee minun kaulaliinani asentoa. Muuta ei mahdu mieleen, kuin että ei voi olla totta.

On uskomatonta kuinka paljon mies – tässä tapauksessa oma mieheni – voi muuttua hetkessä. Lähes ylityöllistetty kahvinkeittimemme pääsi eläkkeelle kaappiin, kun viisikon hankkima espressokeittimemme pääsi tositoimiin. Nyt kahvista nautitaann, eikä mies enää kittaa sitä litratolkulla - laatu korvaa määrän tässäkin suhteessa. Petteri siis osallistui tähän Suomen Sillä Silmällä ohjelmaan ja Suomen Fab5 teki taikojaan. Petteri on pitänyt kuvauksista saakka linjansa. Mikä vielä kummallisempaa, ohjelman teko vaikutti meihin molempiin. Myös minä katson tiettyjä asioita toisella silmällä.

PS. Ruskeat seinät on oikeasti kiva juttu. Kiitos Fab5:lle minunkin puolestani – aika IHANAA (jopa ekstrakivaa ;) )

PPS. Katsoittehan siis Sillä Silmällä tänään? Ai et, tsekkaa ainakin www.nelonen.fi Suomen Silmällä sivu, Petterin jakso

SILLÄ SILMÄLLÄ

Mieheni osallistui tämän suomalaisen Sillä Silmällä sarjan kuvauksiin. Tai siis me molemmat osallistuimme, kun kerran muutospaikkana yhteinen kotimme ja tietysti molemmat olimme loppujuhlissa mukana. Annoin myös kommentteja mieheni tyylistä yms. ennen muutosta.

Sehän tässä vähän jännittääkin. Kerroin kaikennäköistä haastattelijalle kaikkiaan 45 minuuttia kestäneessä tuokiossa. On mielenkiinoista nähdä, minkälaisia pätkiä on käytetty ja onko niissä saatu näyttämään mielipiteeni Petteristä kuinkakin jyrkiltä...

Keskiviikkona sen sitten näkee miltä kaikki ruudussa näyttää. Vaikka tietääkin, mitä tulee tapahtumaan, niin jännittää kun ei tiedä miten se tulee leikattuna tapahtumaan ja miltä kaikki loppujen lopuksi näyttääkään.

KOMPROMISSIT JA OIKEASSA OLEMISEN TUSKA

Miksi poliitikot aina tekevät toista kuin vaalien alla lupaavat? Kysymys esitetään usein poliitikoille ja kysymys pyöriin usein ihmisten huulilla. Vaalien alla puolueet ja niiden ehdokkaat ehkä puhtaimmillaan – kaikesta huolimatta – näyttävät karvansa. Silloin kerrotaan niistä tavoitteista, joita juuri omalla porukalla on ja joita pidetään tärkeinä. Tosin kaikki haluavat vaalien alla antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan, eikä vaikeimmista asioista välttämättä puhuta.

Vaalien jälkeen vastaan tulee todellisuus. Suomalaisessa, toimivassa monipuoluedemokratiassa ei yleensä mikään puolue saa ehdotonta yksinvaltaa (tähän poikkeuksena pienet kunnat, joissa on paljon kepulaisia) eli kenelläkään ei ole mahdollisuutta tehdä päätöksiä yksin. Asioiden läpiviemiseen tarvitaan toisten poliittisten ryhmien apua.

Yleensä poliittisilla ryhmillä ja niiden edustajilla on asioista erilaisia mielipiteitä ja näkökohtia. Näin ollen asioista ensin keskustellaan ja päätösvaiheessa väännetään siitä, miten asia päätetään. Koska käytännössä aina vähintään kahden poliittisen ryhmän pitää tehdä sopu keskenään, päädytään kompromissiin. Toinen puoli saa joitakin omia tavoitteitaan mukaan ja toinen joitakin omistaan. Joskus omat tavoitteet ovat vain vahinkojen minimointia, joskus joitakin konkreettisia asioita.

Asioiden ensimmäisessä vaiheessa pitää tehdä kaikki voitava, jotta omien periaatteiden mukainen esitys ei saisi kannatusta ja se voitaisiin tyrmätä kokonaan. Jos tämä taistelu hävitään, sitten vastuullisen poliitikon on syytä lähteä valmistelemaan kompromissia. Tämä aiheuttaa päättäjälle oikeassa olemisen tuskaa. Miten minä voin suostua tähän päätökseen, joka ei ole sellainen kuin haluaisin, joskus jopa periaatteessa väärä? Olisi mukavampaa ja myös kannatuksen keräämisen kannalta parempi olla oikeassa ja äänestää vastaan. Toimia siis niin, että julkisuudessa toimii omien asioiden puolesta populistisesti huutaen omaa totuuttaan, vaikka todellisuudessa tietää ettei omasta huutamisesta ole hyötyä ja tappio äänestyksessä varma.

Mielestäni on parempi olla kompromississa mukana ja saada asioihin edes pieniä parannuksia, kuin antaa alkuperäisen esityksen, joka ei miellytä, mennä sellaisenaan läpi. Esimerkiksi Palmian tapauksessa on niin, että vihreät ja kokoomus ajoivat vielä nykyistä nopeampaa kilpailuttamisaikataulua. Demarit eivät olleet varmoja koko kilpailuttamisasiasta, mutta joutessaan noiden kahden ryhmän ollessa yhdessä altavastaajiksi, oli parempi mennä päätökseen mukaan – ja saada Palmialle hieman enemmän aikaa valmistautua kilpailuun eli hitaampi kilpailuttamisaikataulu kuin se, että aikataulu olisi ollut vihreiden ja kokoomuksen kahdestaan ssopima nopea aikataulu.

Tämä ei tarkoita sitä, että ei saa vastustaa. Tämä tarkoittaa sitä, että joskus vastustaminen on lopetettava ja hyväksyttävä tilanne, joka on väistämättä edessä. Tällöin tulee keskittyä haittojen minimointiin.

PALVELUA PALMIASTA

Lautakunnassamme on suurta huolta aiheuttanut Palmia, joka on catering- ja toimitilapalveluita tuottava liikelaitos, jonka omistaa Helsingin kaupunki. Nyt Palmian johto haluaisi aloittaa turvapalvelutoiminnan kehittämisen Helsingin omana toimintana. Periaatteessa minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kaupunki kilpailuttamisen ja ulkoistamisen sijaan ottaa joitakin toimintoja myös omaksi toiminnakseen. Mutta tässä asiassa ja tässä tilanteessa, jossa Palmian toiminnot on päätetty kilpailuttaa, en tätä esitystä oikein ymmärrä.

Kaupunginvaltuusto siis päätti startata Palmian kilpailuttamisen ensi vuoden alusta. Aikataulu on niin nopea, että Palmian kilpailukykyiseksi saattaminen on todella iso haaste. Palmia on saatava pelikuntoon tämän vuoden aikana, jos tässä ei onnistuta Palmia ei pärjää kilpailussa ja yritykset voittaa kilpailun. Nyt jos Palmiassa satsataan uusille alueille, kuten turvapalveluun, tärkein työ saattaa kärsiä.

Nyt pitääkin etsiä keinoja, kuinka Palmian toimintaa saadaan jämäköitettyä ja kuinka palvelunlaatu, josta on myöskin tullut palautetta, saadaan asianmukaiseksi. Jos uudet palvelut voivat tukea tätä työtä niin kannatan niitä lämpimästi, jos eivät - niin olen sitä mieltä, että hoidetaan tärkein tehtävämme ensiksi. Siis kehitetään Palmiaa sellaiseksi, että voimme oikeasti pärjätä kilpailussa suurtenkin firmojen kanssa.

Parin viikon takaisessa kokouksessa lautakunta päättikin palauttaa esityksen turvapalveluista uudelleen valmisteltavaksi niin, että lautakunta saa käyttöönsä liiketoimintasuunnitelman päätöksenteon tueksi ja lautakuntakäsittelyn jälkeen asia ohjataan kaupunginhallitukselle hyväksyttäväksi. Jostain syystä viime kokouksen esitys ei ollut alkuunkaan sitä, mitä lautakunta oli edellyttänyt ja nyt asia pöydättiin, jotta lautakunnan jäsenet ehtivät perehtyä liiketoimintasuunnitelmaan, jota ei suinkaan lähetetty etukäteen tiedoksi, vaan se oli vasta kokouksessa saatavilla.

Toisin kuin Palmian henkilöstön ”Lehtisessä” väitetään, kun turvapalveluihin suhtaudutaan kriittisesti, niin kyse ei todellakaan ole Palmian alas ajosta. Kysymys on todellisesta huolesta sen palvelutasosta ja kilpailukyvystä.

Puoluekokousedustaja

Edessäni on ensimmäinen puoluekokoukseni puoluekokousedustajana. En todellakaan itse uskonut, että pääsen kokousedustajaksi, mutta demokratiassa ilmeisimmin työ palkitaan. Ilokseni sain myös huomata sen , että äänestäjät puoluevaaleissa ovat tarkkaavaisia. Vaikka nimeni vaihtui Vainikasta Oksaksi, äänestäjät löysivät minut listalta.

Helsingin puoluekokousäänestyksen tulos löytyy sivulta: http://www.stadindemarit.fi/?sivu=09&msgid=S001C4E64-001C4E6D

Nyt ohjelmassa on asiakirjojen pänttäämistä ja miettimistä, mitä mieltä mistäkin asiasta todella olen. Puoluekokouksessa valitaan siis Sdp:n puoluejohto, käåsitellään 318 aloitetta ja kaksi pääasiakirjaa, jotka käsittelevät puolueen strategiaa hyvinvoinnin edistämiseksi ja Euroopan vahvistamiseksi.
Lisää puoluekokouksesta löytyy osoittesta
http://www.sosialidemokraatit.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=sdp

Osaan asioista minulla on varmasti jo valmiiksi mielipide olemassa, mutta joissakin asioissa en sitä ole vielä muodostanut. Olenkin utelias kuulemaan asioista mielipiteitä, joten meili tulvaa odotellessa...

Lakkautetaan lakkautuslistat

Jatkuvalla syötöllä saa lukea siitä, että päiväkoteja ja kouluja on tarkoitus sulkea. Kuitenkin samaan aikaan valitusta kuuluu myös liian isoista ryhmäkoista. Mistä on oikeasti kysymys? Siitäpä hyvinkin, että menoja on karsittava ja helpoiten homma hoituu, kun otetaan niiltä, jotka on hiljaa. Siis ei ainakaan eläkeläisiltä.

Suuret ryhmäkoot tulevat maksamaan meille monin kerroin takaisin. Tuskin Suomen lapset tulevaisuudessa pärjäävät yhtä hyvin, jos ongelmatilanteita havaitessa päiväkodinhenkilöstön ainut mahdollinen toimintamalli on laittaa silmät kiinni. Puhumattakaan siitä että lapset pärjäisivät pisatutkimuksissa yhtä hyvin kuin nyt, jos opettajalla ei ole aikaa ja resursseja satsata kaikkien koululaisten oppimiseen.’

Laskekaahan siis menojen suhdetta pitkällä aikavälillä ja voitte todeta saman kuin minä. Ehkäistään ongelmia. Lapsiystävällinen kaupunki on kaikille ystävällisempi kaupunki. Lakkautetaan päiväkotien ja koulujen lakkauttaminen, juukos?

Tämä ennaltaehkäisyn tärkeys ei ole aprillipila, vaikka asiaankuuluva päivä tänään onkin. Poikani toteutti tänään vain puolta tästä vanhasta lorusta ”aprillia aprillia juo kuravettä päälle”. Voitte varmaan arvatakin, että yksivuotias toteutti nimenomaan tuon jälkimmäisen ollessamme ulkoilemassa ja koko naama (ja vaatteet) olikin sitten sen näköinen.