SINÄ, joka et ole vielä käynyt äänestämässä: nyt Sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä valitsemaan Suomen seuraava presidentti! Tarjous voimassa VAIN sunnuntaina 29.1.2006!
Joten VAIKUTA ja käy äänestämässä!Mikäli Sinulla on vaikeuksia päättää kenet haluaisit Suomen seuraavaksi presidentiksi, tässä erinomainen vinkki: NUMERO 9!
Saat myöskin mahdollisuuden tutustua Sen Paremman Ehdokkaan ajatuksiin nettisivuilla: www.tarjahalonen.fi
Ja KAIKEN LISÄKSI voit lähettää sivuilta sähköisen Tarja-postikortin! Upeaa!
Iloista vaalihumua kaikille!
lauantaina, tammikuuta 28, 2006
perjantaina, tammikuuta 27, 2006
Henkilöstön työhyvinvointiin erityishuomiota – kilpailuasioissa liian monta liikkuvaa osaa!
Helsingissä on nyt näköpiirissä uudenlaisia haasteita henkilöstöpolitiikassa ja asioissa, jotka tulevat vaikuttamaan työntekijöiden työssäjaksamiseen. Yksi iso juttu on Palmian kilpailutuksen käynnistäminen. Syksyllä opetuslautakunta päätti kilpailutettavista kohteista ja tarjouspyyntö on nyt julkaistu. Kilpailu käynnistyy helmikuun aikana. Nyt useat palmialaiset elävätkin muutoksen kynnyksellä jännittäen, kuinka kilpailun avaaminen vaikuttaa heidän tulevaisuuteen. Toinen oleellinen seikka on se, että sopimukset tehdään määräaikaisiksi ja kun palvelu on ostettu avoimen kilpailun tuloksena, niin edessä häämöttää aina kilpailuajankohta. Pätkäelämä pääsee siis valtaamaan alaa kunnalle palveluita tuottaessa, vaikkakaan työsuhteet eivät muuttuisi pätkäsuhteiksi. Myös hankintalakia uudistetaan parhaillaan ja uuden lain olisi tarkoitus tulla voimaan ilmeisestikin tämän vuoden aikana.
Jollakin tavoin minua mietityttää se, kuinka jatkuva muutoksen alla eläminen pitkässä juoksussa vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Tarkoitan sitä, että kun kilpailutus järjestetään sopimuskauden päätyttyä uusiksi, on auki kuinka henkilöstön loppujen lopussa käy. Ainakaan bussien kuljettajat eivät ole suhtautuneet positiivisesti lisääntyneeseen kilpailuun. Tiedän, että linjaukset henkilöstön kohtelemisessa kilpailutustilanteissa ovat olemassa, ja ne on laadittu hyvässä yhteistyössä henkilöstön ja työnantajan kanssa. Kuitenkin ohjeet on laadittu teoreettisen näkemyksen mukaan, kun käytännön tilanne on edessä ja kukaan ei loppujen lopuksi tunne riittävän tarkasti palvelukilpailutilanteisiin liittyviä erityispiirteitä. Luulenpa, että yllätyksiä on luvassa.
Epätietoisuus ahdistaa, sehän on selvää. Jokainen tietää, että tutussa tilanteessa ja työympäristössä on helppoa olla. Kun taas edessä on muutos -pienikin, se aiheuttaa aina ylimääräistä päänvaivaa. Miten käy sitten, kun taas uusi kilpailukierros käynnistyy? Mitä miettivät juuri kilpailutuksen kynnyksellä palmialaiset? Vuosittain tehtävän työhyvinvointikyselyn mukaan palmialaiset ovat melko tyytyväisiä työyhteisöönsä, tosin eroja yksiköiden välillä on. Vastanneiden keskiarvo oli hiukan jopa noussut, vaikka monenlaisia pelkoja tuntuukin liittyvät edessä olevaan uuteen tilanteeseen. Joka tapauksessa liikepalvelulautakunta haluaa jatkossakin seurata tarkkaan, mihin suuntaan palmialaisten työhyvinvointi kehittyy ja päätimmekin nostaa työtyytyväisyystavoitetta entisestään. Lisäksi lautakunta päätti, että vaikutusmahdollisuuksista omaan työhön käydään keskustelu henkilöstön kanssa ja Palmian yksiköt analysoivat tärkeimmät kyselyn kohdat, mistä tuodaan tiivistelmä lautakunnalle kevään aikana.
Hankintalain uudistus tulee myös heijastamaan työntekijöiden arkeen. Lainsäädännön tulkinnat tarkentuvat yleensä vasta sitten, kun laki on saatu voimaan ja oikeudessa on ennakkotapauksia lain soveltamisesta. Kuinka käy markkinaoikeudessa ja kuinka henkilöstö jaksaa, kun tiedetään, että juuri tästä palveluostosta, minkä voitimme, on valitettu markkinaoikeuteen. Epävarmuus on ihmisten arjessa läsnä niin kauan kunnes päätös markkinaoikeudesta saadaan - ja päätöksen vaatimat toimenpiteet voivat kolista kovaakin monen ihmisen arkeen. Lisäksi kun jo nyt tiedetään, että valittaminen on liiankin yleistä ja markkinaoikeuden juristit ylityöllistettyjä. Tämä tarkoittaa sitä, että päätöksiä voi joutua odottamaan turhankin kauan.
Kaikissa lajeissa ei voi eikä pidä kilpailla. En usko, että kukaan oikea yrittäjä kilpailuttaisi omaa tuotantoaan ulos etenkään kun ei ole varmuutta, että laadukkaampaa palvelua saataisiín edullisemmin. Kuitenkin kautta ajan on palveluita tuotettu myös muilla tavoin kuin kunnan tai valtion omana toimintana. Tällöin kilpailutuskäytäntö ja uusi hankintalaki määräävät sen, kuinka ostaminen tehdään mahdollisimman reilusti eri palveluntarjoajia kohtaan, mikä sinällään on kannatettavaa reilua peliä. Nyt on vain muistettava se, että tällaiset määräaikaiset sopimukset lisäävät epävarmuutta ja näin ollen on syytä pysähtyä miettimään henkilöstön jaksamista. Voimaton henkilöstö kun ei todellakaan ole kilpailuvaltti vaan päinvastoin.
Hyvinvoiva henkilöstö on turva sille, että saamme laadukasta palvelua myös jatkossa. Satsataan siis henkilöstöön.
Jollakin tavoin minua mietityttää se, kuinka jatkuva muutoksen alla eläminen pitkässä juoksussa vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Tarkoitan sitä, että kun kilpailutus järjestetään sopimuskauden päätyttyä uusiksi, on auki kuinka henkilöstön loppujen lopussa käy. Ainakaan bussien kuljettajat eivät ole suhtautuneet positiivisesti lisääntyneeseen kilpailuun. Tiedän, että linjaukset henkilöstön kohtelemisessa kilpailutustilanteissa ovat olemassa, ja ne on laadittu hyvässä yhteistyössä henkilöstön ja työnantajan kanssa. Kuitenkin ohjeet on laadittu teoreettisen näkemyksen mukaan, kun käytännön tilanne on edessä ja kukaan ei loppujen lopuksi tunne riittävän tarkasti palvelukilpailutilanteisiin liittyviä erityispiirteitä. Luulenpa, että yllätyksiä on luvassa.
Epätietoisuus ahdistaa, sehän on selvää. Jokainen tietää, että tutussa tilanteessa ja työympäristössä on helppoa olla. Kun taas edessä on muutos -pienikin, se aiheuttaa aina ylimääräistä päänvaivaa. Miten käy sitten, kun taas uusi kilpailukierros käynnistyy? Mitä miettivät juuri kilpailutuksen kynnyksellä palmialaiset? Vuosittain tehtävän työhyvinvointikyselyn mukaan palmialaiset ovat melko tyytyväisiä työyhteisöönsä, tosin eroja yksiköiden välillä on. Vastanneiden keskiarvo oli hiukan jopa noussut, vaikka monenlaisia pelkoja tuntuukin liittyvät edessä olevaan uuteen tilanteeseen. Joka tapauksessa liikepalvelulautakunta haluaa jatkossakin seurata tarkkaan, mihin suuntaan palmialaisten työhyvinvointi kehittyy ja päätimmekin nostaa työtyytyväisyystavoitetta entisestään. Lisäksi lautakunta päätti, että vaikutusmahdollisuuksista omaan työhön käydään keskustelu henkilöstön kanssa ja Palmian yksiköt analysoivat tärkeimmät kyselyn kohdat, mistä tuodaan tiivistelmä lautakunnalle kevään aikana.
Hankintalain uudistus tulee myös heijastamaan työntekijöiden arkeen. Lainsäädännön tulkinnat tarkentuvat yleensä vasta sitten, kun laki on saatu voimaan ja oikeudessa on ennakkotapauksia lain soveltamisesta. Kuinka käy markkinaoikeudessa ja kuinka henkilöstö jaksaa, kun tiedetään, että juuri tästä palveluostosta, minkä voitimme, on valitettu markkinaoikeuteen. Epävarmuus on ihmisten arjessa läsnä niin kauan kunnes päätös markkinaoikeudesta saadaan - ja päätöksen vaatimat toimenpiteet voivat kolista kovaakin monen ihmisen arkeen. Lisäksi kun jo nyt tiedetään, että valittaminen on liiankin yleistä ja markkinaoikeuden juristit ylityöllistettyjä. Tämä tarkoittaa sitä, että päätöksiä voi joutua odottamaan turhankin kauan.
Kaikissa lajeissa ei voi eikä pidä kilpailla. En usko, että kukaan oikea yrittäjä kilpailuttaisi omaa tuotantoaan ulos etenkään kun ei ole varmuutta, että laadukkaampaa palvelua saataisiín edullisemmin. Kuitenkin kautta ajan on palveluita tuotettu myös muilla tavoin kuin kunnan tai valtion omana toimintana. Tällöin kilpailutuskäytäntö ja uusi hankintalaki määräävät sen, kuinka ostaminen tehdään mahdollisimman reilusti eri palveluntarjoajia kohtaan, mikä sinällään on kannatettavaa reilua peliä. Nyt on vain muistettava se, että tällaiset määräaikaiset sopimukset lisäävät epävarmuutta ja näin ollen on syytä pysähtyä miettimään henkilöstön jaksamista. Voimaton henkilöstö kun ei todellakaan ole kilpailuvaltti vaan päinvastoin.
Hyvinvoiva henkilöstö on turva sille, että saamme laadukasta palvelua myös jatkossa. Satsataan siis henkilöstöön.
keskiviikkona, tammikuuta 25, 2006
Koko kansan presidentti ?
Presidentinvaalien viime hetket alkavat olla käsillä. Jos olet jo äänestänyt, asia on hoidossa. Kuitenkaan mikään ei estä sinua poikkeamasta Tarjan vaalitilaisuuksiin. Mikäli pohdit vielä, ketä äänestäisit vai äänestäisitkö ollenkaan, piipahdahan vaalikahville tai johonkin muuhun häppeningiin niin saatat saada uusia näkökulmia äänestysasiaan. Alta löydät viimeisen vaaliviikon ohjelmaa Tarjan tukijoiden järjestämänä. Parhaan on hyvä jatkaa! ;)
HAKANIEMEN KAMPANJATOIMISTON OHJELMA
Torstai 26.1.
Klo 12-13 Kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki (Vas.) tavattavissaKlo 17-18 Historianopettaja ja kaupunginvaltuutettu Päivi Lipponen (Sd.) tavattavissa
Perjantai 27.1.
Klo 16-17 Kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki (Vas.) tavattavissa
Lauantai 28.1.
klo 08.00 Esitteiden jako alkaa, kts. kirjeen viimeinen kappaleKlo 12-14 Jakob Söderman (EU oikeusasiamies 1995-2003) tavattavissaKlo 14-16 Valtuustoryhmän puheenjohtaja Maija Anttila (sd.) tavattavissa
Sunnuntai 29.1.
TOIMISTO AVOINNA POIKKEUKSELLISESTI KLO 10-18
Maanantai 30.1.
Kiitoskahvit tarjotaan sekä Tarja Halosen Hakaniemen kampanjatoimistolla klo 12-18 (Os. Porthaninkatu 3) sekä Valtakunnallisella kampanjatoimistolla (Os. Malminrinne 1B) klo 10-18. Tervetuloa!
Tiistai 31.1.
Kampanjatuotteiden loppuunmyynti kummallakin Helsingin kummallakin kampanjatoimistolla - tule ostamaan viimeiset kampanjatuotteet.
MUUT TAPAHTUMAT
Keskiviikko 25.1.
TarjaRock Tavastialla (Os. Urho Kekkosenkatu 4-6) klo 21-02. Huippuesiintyjät ja Tarja Halonen paikalla. Tarkemmin tapahtumasta voi lukea www.tarjarock.net. Lisätietoja: Haka Kekäläinen 050 400 9847.
Torstai 26.1.
Sdp:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma Vuosaaren Columbuksen Mosaiikki-torilla Tarja Halosen vaaliautolla klo 17.00
Naiset Tarjan takana -ilta, Kaapelitehdas, Ravintola Hima & Sali (Os. Tallberginkatu 1 C) klo 19.00. Illan menossa mukana mm. kirjailija Leena Lehtolainen, kansanedustaja Irina Krohn, yrittäjä Tertta Saarikko, kansanedustaja Outi Ojala, tutkimusprofessori Kevät Nousiainen, riksdagsledamot Eva Biaudet, toimittaja Päivi Istala, Ydin-lehden päätoimittaja Sirpa Puhakka, ministeri Tuula Haatainen, PAM:n kv-sihteeri Tarja Kantola, lehtori Päivi Lipponen, teatteriohjaaja Ritva Siikala, kuvataiteilija Kiba Lumberg, projektinjohtaja Assi Liikanen, yrittäjä designer Anne Linnoinmaa, dekaani Aili Nenola, kaupunginvaltuutettu Tiia Aarnipuu, NJKL:n pääsihteeri Leena Ruusuvuori, akateemikka Pirjo Mäkelä, Vihreitten Naisten pääsihteeri Elina Hatakka, toimittaja Umayya Abu-Hanna, tutkija Liisa Husu, teatteri-ilmaisunohjaaja Emma Paju, näyttelijä Ritva Sorvali, tutkimusprofessori Kaisa Kauppinen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Paikalle pääsee mm. ratikka 8:lla ja metrolla Ruoholahteen. Järjestäjä Naiset Tarjan Tiedustelut: Lena Paju, puh. 050 591 1216, Merja-Hannele Vuohelainen, puh. 040 746 4070 jaElina Hatakka, puh. 050 586 5729.
Perjantai 27.1.
Kampin Palvelukeskuksen vaalikampanjatilaisuus (Os. Salomoninkatu 21 B / auditorio) klo 12.00 alkaen mm. Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen, Kansanedustaja Rakel Hiltunen, Kansanedustaja Outi Ojala, Sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Astrid Gartz ja tilaisuuden juontaa Aarre Elo. Tilaisuudessa kahvitarjoilu sekä tilaisuus tulkataan viittomakielelle.
Itäkeskuksen Piazzalla tapahtuu klo 16-19. Luvassa monipuolisia taiteilijoiden esityksiä, puheenvuoroja, tarkempi ohjelma selviää myöhemmin.
Lauantai 28.1.
Itäkeskuksen Piazzalla Tarjan iloinen lastenjuhla klo 10-12. Vauhdikas koko perheen tapahtuma, jossa luvassa mm. lasten ja nuorten liikuntaesityksiä, haastatteluja sekä musiikkia. Samalla kuulet, mitä kuuluu Miskalle ja Rontille sekä mikä on kivointa presidentin työssä. Tarja Halonen on paikalla noin klo 10.15-11.00. Paikalla myös ministeri Tuula Haatainen ja helsinkiläisiä päättäjiä.
Ohjelma jatkuu klo 14-16 jolloin paikalla myös ulkoministeri Erkki Tuomioja, Eu-parlamentaarikot Lasse Lehtinen ja Reino Paasilinnan, taiteilijoita sekä yllätysnimiä!
Sunnuntai 29.1.
Vaalivalvojaiset Helsingin Työväentalolla (Os. Paasivuorenkatu 5) klo 18.30 alkaen. Tule paikalle juhlimaan kampanjan huipennusta.
Vapaa pääsy (ikäraja 18v).
HAKANIEMEN KAMPANJATOIMISTON OHJELMA
Torstai 26.1.
Klo 12-13 Kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki (Vas.) tavattavissaKlo 17-18 Historianopettaja ja kaupunginvaltuutettu Päivi Lipponen (Sd.) tavattavissa
Perjantai 27.1.
Klo 16-17 Kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki (Vas.) tavattavissa
Lauantai 28.1.
klo 08.00 Esitteiden jako alkaa, kts. kirjeen viimeinen kappaleKlo 12-14 Jakob Söderman (EU oikeusasiamies 1995-2003) tavattavissaKlo 14-16 Valtuustoryhmän puheenjohtaja Maija Anttila (sd.) tavattavissa
Sunnuntai 29.1.
TOIMISTO AVOINNA POIKKEUKSELLISESTI KLO 10-18
Maanantai 30.1.
Kiitoskahvit tarjotaan sekä Tarja Halosen Hakaniemen kampanjatoimistolla klo 12-18 (Os. Porthaninkatu 3) sekä Valtakunnallisella kampanjatoimistolla (Os. Malminrinne 1B) klo 10-18. Tervetuloa!
Tiistai 31.1.
Kampanjatuotteiden loppuunmyynti kummallakin Helsingin kummallakin kampanjatoimistolla - tule ostamaan viimeiset kampanjatuotteet.
MUUT TAPAHTUMAT
Keskiviikko 25.1.
TarjaRock Tavastialla (Os. Urho Kekkosenkatu 4-6) klo 21-02. Huippuesiintyjät ja Tarja Halonen paikalla. Tarkemmin tapahtumasta voi lukea www.tarjarock.net. Lisätietoja: Haka Kekäläinen 050 400 9847.
Torstai 26.1.
Sdp:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma Vuosaaren Columbuksen Mosaiikki-torilla Tarja Halosen vaaliautolla klo 17.00
Naiset Tarjan takana -ilta, Kaapelitehdas, Ravintola Hima & Sali (Os. Tallberginkatu 1 C) klo 19.00. Illan menossa mukana mm. kirjailija Leena Lehtolainen, kansanedustaja Irina Krohn, yrittäjä Tertta Saarikko, kansanedustaja Outi Ojala, tutkimusprofessori Kevät Nousiainen, riksdagsledamot Eva Biaudet, toimittaja Päivi Istala, Ydin-lehden päätoimittaja Sirpa Puhakka, ministeri Tuula Haatainen, PAM:n kv-sihteeri Tarja Kantola, lehtori Päivi Lipponen, teatteriohjaaja Ritva Siikala, kuvataiteilija Kiba Lumberg, projektinjohtaja Assi Liikanen, yrittäjä designer Anne Linnoinmaa, dekaani Aili Nenola, kaupunginvaltuutettu Tiia Aarnipuu, NJKL:n pääsihteeri Leena Ruusuvuori, akateemikka Pirjo Mäkelä, Vihreitten Naisten pääsihteeri Elina Hatakka, toimittaja Umayya Abu-Hanna, tutkija Liisa Husu, teatteri-ilmaisunohjaaja Emma Paju, näyttelijä Ritva Sorvali, tutkimusprofessori Kaisa Kauppinen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Paikalle pääsee mm. ratikka 8:lla ja metrolla Ruoholahteen. Järjestäjä Naiset Tarjan Tiedustelut: Lena Paju, puh. 050 591 1216, Merja-Hannele Vuohelainen, puh. 040 746 4070 jaElina Hatakka, puh. 050 586 5729.
Perjantai 27.1.
Kampin Palvelukeskuksen vaalikampanjatilaisuus (Os. Salomoninkatu 21 B / auditorio) klo 12.00 alkaen mm. Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen, Kansanedustaja Rakel Hiltunen, Kansanedustaja Outi Ojala, Sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Astrid Gartz ja tilaisuuden juontaa Aarre Elo. Tilaisuudessa kahvitarjoilu sekä tilaisuus tulkataan viittomakielelle.
Itäkeskuksen Piazzalla tapahtuu klo 16-19. Luvassa monipuolisia taiteilijoiden esityksiä, puheenvuoroja, tarkempi ohjelma selviää myöhemmin.
Lauantai 28.1.
Itäkeskuksen Piazzalla Tarjan iloinen lastenjuhla klo 10-12. Vauhdikas koko perheen tapahtuma, jossa luvassa mm. lasten ja nuorten liikuntaesityksiä, haastatteluja sekä musiikkia. Samalla kuulet, mitä kuuluu Miskalle ja Rontille sekä mikä on kivointa presidentin työssä. Tarja Halonen on paikalla noin klo 10.15-11.00. Paikalla myös ministeri Tuula Haatainen ja helsinkiläisiä päättäjiä.
Ohjelma jatkuu klo 14-16 jolloin paikalla myös ulkoministeri Erkki Tuomioja, Eu-parlamentaarikot Lasse Lehtinen ja Reino Paasilinnan, taiteilijoita sekä yllätysnimiä!
Sunnuntai 29.1.
Vaalivalvojaiset Helsingin Työväentalolla (Os. Paasivuorenkatu 5) klo 18.30 alkaen. Tule paikalle juhlimaan kampanjan huipennusta.
Vapaa pääsy (ikäraja 18v).
Koliikkijännitystä
Nyt on kulunut kaksi viikkoa vauvan syntymästä ja muistini siitä, millaista on tai voi olla vauvaperheen elämä, on palaillut pätkittäin. Viime kerralla yöt, illat ja välillä päivät kuluivat huutavaa pientä kääröä lohdutellen. Nyt elämä on lähtenyt liikkeelle helpommin. Lukuunottamatta sitä, että kaksi pientä lasta työllistää ihan eritavoin kuin yksi haasteellinenkin vauva.
Nyt perheessämme jännitetäänkin sitä, iskeekö koliikki toiseen lapseemme. Asia selvinnee tässä jonkin ajan kuluessa. Toisaalta tällä kertaa vauvan kommunikointiin itkun avulla suhtautuu ehkä hiukan maltillisemmin kuin viimeksi. Positiivista oli huomata, että koliikki kasvattaa. Ainakin Kaks`Plus:an suuren vauvakirjan mukaan. Siinä nimittäin lukee, että koliikkivauvan kanssa eläminen raastaa hermoja ja vanhemmat joutuvat kokemaan omat avuttomuuden tunteensa sekä aggressionsa. Näistä kokemuksista on, kirjan mukaan, hyötyä viimeistään uhmaiässä, jolloin lapsi muuttuu taas ”hankalaksi”, ja silloin koliikkivauvan vanhemmilla on jo eväinään aimo annos Kärsivällisyyttä ja luovuutta, joiden avulla he selviytyvät paremmin hermostumatta.
Vanhempana ainakin minun kärsivällisyyteni on kehittynyt yllättävän pitkäksi. Muukin kasvu on yllättänyt minut monin tavoin. Esimerkiksi kun tuttavani kerhosta sanoi, että sinähän olet aina niin rauhallinen ja johdonmukainen, jouduin vetämään hetken henkeä ja kysymään itseltäni, onko asia tosiaankin näin. Pohdinnan jälkeen pakko myöntää, että tuttavani oli oikeassa. Minusta, ennen räväkästä, kärsimättömästä touhuilijasta, on lasten tai pikemminkin esikoisen myötä tullut rauhallinen, harkitseva äiti. Tosin kyllähän temperamentti on tallella pysynyt, mikäli jokin asia tökkii todenteolla.
Jos siis näytän tulevina kuukausina pandakarhulta, silloin luultavasti on koliikki puhjennut meidän vauvalle ja kahden lapsen kanssa kunnon unesta on tullut ihana pilvilinna, jota en ole onnistunut saavuttamaan.
Nyt perheessämme jännitetäänkin sitä, iskeekö koliikki toiseen lapseemme. Asia selvinnee tässä jonkin ajan kuluessa. Toisaalta tällä kertaa vauvan kommunikointiin itkun avulla suhtautuu ehkä hiukan maltillisemmin kuin viimeksi. Positiivista oli huomata, että koliikki kasvattaa. Ainakin Kaks`Plus:an suuren vauvakirjan mukaan. Siinä nimittäin lukee, että koliikkivauvan kanssa eläminen raastaa hermoja ja vanhemmat joutuvat kokemaan omat avuttomuuden tunteensa sekä aggressionsa. Näistä kokemuksista on, kirjan mukaan, hyötyä viimeistään uhmaiässä, jolloin lapsi muuttuu taas ”hankalaksi”, ja silloin koliikkivauvan vanhemmilla on jo eväinään aimo annos Kärsivällisyyttä ja luovuutta, joiden avulla he selviytyvät paremmin hermostumatta.
Vanhempana ainakin minun kärsivällisyyteni on kehittynyt yllättävän pitkäksi. Muukin kasvu on yllättänyt minut monin tavoin. Esimerkiksi kun tuttavani kerhosta sanoi, että sinähän olet aina niin rauhallinen ja johdonmukainen, jouduin vetämään hetken henkeä ja kysymään itseltäni, onko asia tosiaankin näin. Pohdinnan jälkeen pakko myöntää, että tuttavani oli oikeassa. Minusta, ennen räväkästä, kärsimättömästä touhuilijasta, on lasten tai pikemminkin esikoisen myötä tullut rauhallinen, harkitseva äiti. Tosin kyllähän temperamentti on tallella pysynyt, mikäli jokin asia tökkii todenteolla.
Jos siis näytän tulevina kuukausina pandakarhulta, silloin luultavasti on koliikki puhjennut meidän vauvalle ja kahden lapsen kanssa kunnon unesta on tullut ihana pilvilinna, jota en ole onnistunut saavuttamaan.
sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006
Ajatuksia vuoden alussa
Istun tuolille huokaisten helpotuksesta, kerrankin molemmat pojat nukkuvat päiväunia samaan aikaan. Mielessäni pyörii monia kysymyksiä. Olenko ollut tänään hyvä äiti, olisiko lautakunnan asiat voinut hoitaa paremminkin, miten elämäni järjestän. Onneksi asioilla ei ole kiire, vaan minulla on aikaa pohtia noita kaikkia kysymyksiä ainakin sen aikaa, kun toinen lapseni täyttää kolme ja työelämä kutsuu jälleen. Rauha, joka tällä hetkellä vallitsee sisälläni, on ehdottomasti asia, jonka haluan säästää. Haluan nauttia ikkunasta näkyvien talojen yli paistavasta keväisen talvikelin auringonsäteistä, seurata yhteiskunnallisten asioiden lisäksi tarkasti sitä, kuinka lapseni kasvavat ja kehittyvät ja viettää aikaa välillä myös puolisoni kanssa kahden.
Olen päättänyt pitää huolen siitä, että aikani riittää tulevaisuudessa myös kaikenmaailman hömppähommiin. En halua enää lukea Painonvartija lehteä vain siksi, että kauan kadoksissa ollut laihdutusmotivaatio löytyisi ja pääsisin eroon ylimääräisistä kiloista, vaan sen vuoksi, että oppisin muutenkin kuin teoriassa elämään terveellisemmin. Haluan, että minulla on aikaa suunnata pelaamaan jalkapalloa, löhötä sängyllä lueskellen, leipoa ja puuhailla kaikenlaista lasteni kanssa.
Olen huomannut, että mitä kauemmin olen ollut kotona, sitä vähemmän minulla on kiire palata työelämään. Aikaisempi suorittaminen työssäni, iltaisin opiskellen ja samalla toimien politiikassa, vei kaiken ajan. Onneksi sain opintoni loppuun ja olen oppinut rajaamaan ja priorisoimaan poliittista toimintaani. Koko maailmaa kun ei yksi Mirka paranna. Tosin tiesin tuon aikaisemminkin, mutta käytännön toiminnassa yritin venyä kuin kuminauha. Tällä hetkellä kuitenkin tunnen kuinka politiikan nälkä kurnii vatsassani. Haluan tulevaisuudessakin toimia edistäen niin läheisteni kuin muidenkin ihmisten hyvinvointia ja toivon, että tämä asia määrittelee oleellisesti sitä, missä tulevaisuudessa tulen työskentelemään ja kuinka aikani käytän. Paras väylähän on politiikka, mikäli luottamusta kertyy riittävästi.
Perheeni on kasvattanut minua ja muuttanut monet tutut lauseet käytännön kautta hahmotettavaksi. Mielenkiintoista on ollut huomata, että elämäni suunta on ehkäpä ensimmäistä kertaa sellainen, josta olen haaveillut. Onnen avaimet ovat kädessäni, vaikkakin jatkuvasti emmin, käytänkö niitä oikein. Aika näyttää kuinka käy.
Olen päättänyt pitää huolen siitä, että aikani riittää tulevaisuudessa myös kaikenmaailman hömppähommiin. En halua enää lukea Painonvartija lehteä vain siksi, että kauan kadoksissa ollut laihdutusmotivaatio löytyisi ja pääsisin eroon ylimääräisistä kiloista, vaan sen vuoksi, että oppisin muutenkin kuin teoriassa elämään terveellisemmin. Haluan, että minulla on aikaa suunnata pelaamaan jalkapalloa, löhötä sängyllä lueskellen, leipoa ja puuhailla kaikenlaista lasteni kanssa.
Olen huomannut, että mitä kauemmin olen ollut kotona, sitä vähemmän minulla on kiire palata työelämään. Aikaisempi suorittaminen työssäni, iltaisin opiskellen ja samalla toimien politiikassa, vei kaiken ajan. Onneksi sain opintoni loppuun ja olen oppinut rajaamaan ja priorisoimaan poliittista toimintaani. Koko maailmaa kun ei yksi Mirka paranna. Tosin tiesin tuon aikaisemminkin, mutta käytännön toiminnassa yritin venyä kuin kuminauha. Tällä hetkellä kuitenkin tunnen kuinka politiikan nälkä kurnii vatsassani. Haluan tulevaisuudessakin toimia edistäen niin läheisteni kuin muidenkin ihmisten hyvinvointia ja toivon, että tämä asia määrittelee oleellisesti sitä, missä tulevaisuudessa tulen työskentelemään ja kuinka aikani käytän. Paras väylähän on politiikka, mikäli luottamusta kertyy riittävästi.
Perheeni on kasvattanut minua ja muuttanut monet tutut lauseet käytännön kautta hahmotettavaksi. Mielenkiintoista on ollut huomata, että elämäni suunta on ehkäpä ensimmäistä kertaa sellainen, josta olen haaveillut. Onnen avaimet ovat kädessäni, vaikkakin jatkuvasti emmin, käytänkö niitä oikein. Aika näyttää kuinka käy.
lauantaina, tammikuuta 14, 2006
Lapsi syntyi
Maanantaina 9.1. se siis vihdoinkin tapahtui. Toinen lapsemme, poika tämäkin, putkahti maailmaan.
Synnytys lähti liikkeelle lauantai-iltana n. kello 21, kun lapsivedet menivät. Vähän aikaa ihmeteltiin, soitettiin Petterin vanhemmat paikalle Neon hoitohommiin. Ja supistusten yöllä tiivistyessä menimme Kättärille. Siellä todettiin tilanteen kohdunsuulla olevan täysin epäkypsä ja lähetettiin isä kotiin nukkumaan ja minut sairaalaan sisään.
Yövuorossa ollut lääkäri oli jo sitä mieltä, että tehdään sektio heti sunnuntaina, kun synnytys ei näytä tälläkään kertaa etenevän. Päivävuoron lääkäri olikin sitten ihan eri mieltä ja totesi, että kun ei kerran kiirettä ole niin tätä ei päivystysleikkauksena tehdä, vaan vasta maanantaiaamuna, jos mitään ei ole sitä ennen tapahtunut. Siinä vaiheessa otti päähän ja lujaa, ei voinut käsittää lääkärien erilaista linjaa.
Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni kohtuullisesti, alkuyön sai särky- ja nukahtamislääkkeillä nukuttua, mutta sitten supistukset valvottivat klo 02 eteenpäin. Aamulla todettiin, että ei kohdunsuulla ole mitään tapahtunut ja alettiin tosissaan valmistautua leikkaukseen.
Suurkiitokset anestesialääkärille, joka hoiti puudutuksen. Ymmärsi huoleni edellisestä synnytyksestä ja kävi rauhallisesti ja ymmärtäen prosessin läpi. Helpotus olikin suuri, kun leikkaus meni nyt hyvin. Toinen poikamme siis syntyi maanantaina kello 8.41. Pituutta tulokkaalla oli 52 cm ja painoa 4510 grammaa. Ei ihan pikkujässikkä siis.
Jossain vaiheessa raskautta tuntui, että hulluhan sitä on kun tähän itsensä pistää, mutta kyllä se vauva kuitenkin tuntuu hyvältä asialta - ja vaivan arvoiselta.
Synnytys lähti liikkeelle lauantai-iltana n. kello 21, kun lapsivedet menivät. Vähän aikaa ihmeteltiin, soitettiin Petterin vanhemmat paikalle Neon hoitohommiin. Ja supistusten yöllä tiivistyessä menimme Kättärille. Siellä todettiin tilanteen kohdunsuulla olevan täysin epäkypsä ja lähetettiin isä kotiin nukkumaan ja minut sairaalaan sisään.
Yövuorossa ollut lääkäri oli jo sitä mieltä, että tehdään sektio heti sunnuntaina, kun synnytys ei näytä tälläkään kertaa etenevän. Päivävuoron lääkäri olikin sitten ihan eri mieltä ja totesi, että kun ei kerran kiirettä ole niin tätä ei päivystysleikkauksena tehdä, vaan vasta maanantaiaamuna, jos mitään ei ole sitä ennen tapahtunut. Siinä vaiheessa otti päähän ja lujaa, ei voinut käsittää lääkärien erilaista linjaa.
Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni kohtuullisesti, alkuyön sai särky- ja nukahtamislääkkeillä nukuttua, mutta sitten supistukset valvottivat klo 02 eteenpäin. Aamulla todettiin, että ei kohdunsuulla ole mitään tapahtunut ja alettiin tosissaan valmistautua leikkaukseen.
Suurkiitokset anestesialääkärille, joka hoiti puudutuksen. Ymmärsi huoleni edellisestä synnytyksestä ja kävi rauhallisesti ja ymmärtäen prosessin läpi. Helpotus olikin suuri, kun leikkaus meni nyt hyvin. Toinen poikamme siis syntyi maanantaina kello 8.41. Pituutta tulokkaalla oli 52 cm ja painoa 4510 grammaa. Ei ihan pikkujässikkä siis.
Jossain vaiheessa raskautta tuntui, että hulluhan sitä on kun tähän itsensä pistää, mutta kyllä se vauva kuitenkin tuntuu hyvältä asialta - ja vaivan arvoiselta.
tiistaina, tammikuuta 03, 2006
Ajatukset mahassa
Vuosi vaihtui ja samaan aikaan meidän perheessä starttasi viimeinen malttamattoman odottamisen jakso. Laskettuaika häämöttää vajaan viikon päässä ja mielessä kummittelee koko ajan lukuisat kysymykset: mitä jos synnytys käynnistyisi nyt, entä jos se tapahtuu, kun olen kaupassa, saatikka silloin kun suuntaan leikkipuistoon…
Olen monta kertaa yllättänyt itseni siinä, miten saatankaan olla näin pihalla. Kun minulle soitettiin kokousasioissa, tunsin kun suuri pyörä raksutti päässäni, mistä nyt puhutaan häh? Onni kuitenkin on, että hetken raksutuksen jälkeen, sain ajatukseni kasaan ja asia tuli hoidettua. Haaste vain tuntuu olevan se, miten saada ajatukset siirrettyä mahasta muihin asioihin.
Lapsettomia, saatikka sinkkuja, minun on varoitettava. Sillä tällä hetkellä huomaan, että olen siinä tilanteessa, että puhuminen muusta kuin lastenhoitojärjestelyistä, vaippaostoksista ja mukavista hetkistä leikkipuistosta, ei tunnu onnistuvan sitten millään. Lisäksi olen tulossa addiktiksi nettisurfailuun. Jatkuva hyppääminen mitä eriskummallisimmilla synnytyssivuilla sekä tiedon analysointi - netissä kun julkaistaan kaikenlaista fiktiota faktana. Tämä huvi on nyt viimeisenä viikkona (ehkäpä ellei mene synnytys yliaikaiseksi) kuulunut lähes joka päivään. Uutena ajankohtaisena lukemisena olen löytänyt mielenkiintoiset tarinat siitä, kuinka synnytys voi mennä tai olla menemättä. Hoitajana en kyllä suosittelisi kenenkään viimeisillään raskaana olevan toimimaan näin, mutta, mutta itse on niin kiva leikkiä lääkäriä ja hankkia tietoa.
Kokonaisuudessa elämä on juuri nyt piinaavaa odotusta, jossa malttamattomuus vaivaa pahemman kerran. Saisimmepa jo nähdä sen pienen sisälläni potkivan ihmisen – uuden perheen jäsenemme. Tottahan se on, että hauskojen asioiden tapahtumisen odottelussa kärsimättömyys pääsee valloilleen, mutta eikös se niin ollut, että hyvää kannattaa odottaa. ;)
Olen monta kertaa yllättänyt itseni siinä, miten saatankaan olla näin pihalla. Kun minulle soitettiin kokousasioissa, tunsin kun suuri pyörä raksutti päässäni, mistä nyt puhutaan häh? Onni kuitenkin on, että hetken raksutuksen jälkeen, sain ajatukseni kasaan ja asia tuli hoidettua. Haaste vain tuntuu olevan se, miten saada ajatukset siirrettyä mahasta muihin asioihin.
Lapsettomia, saatikka sinkkuja, minun on varoitettava. Sillä tällä hetkellä huomaan, että olen siinä tilanteessa, että puhuminen muusta kuin lastenhoitojärjestelyistä, vaippaostoksista ja mukavista hetkistä leikkipuistosta, ei tunnu onnistuvan sitten millään. Lisäksi olen tulossa addiktiksi nettisurfailuun. Jatkuva hyppääminen mitä eriskummallisimmilla synnytyssivuilla sekä tiedon analysointi - netissä kun julkaistaan kaikenlaista fiktiota faktana. Tämä huvi on nyt viimeisenä viikkona (ehkäpä ellei mene synnytys yliaikaiseksi) kuulunut lähes joka päivään. Uutena ajankohtaisena lukemisena olen löytänyt mielenkiintoiset tarinat siitä, kuinka synnytys voi mennä tai olla menemättä. Hoitajana en kyllä suosittelisi kenenkään viimeisillään raskaana olevan toimimaan näin, mutta, mutta itse on niin kiva leikkiä lääkäriä ja hankkia tietoa.
Kokonaisuudessa elämä on juuri nyt piinaavaa odotusta, jossa malttamattomuus vaivaa pahemman kerran. Saisimmepa jo nähdä sen pienen sisälläni potkivan ihmisen – uuden perheen jäsenemme. Tottahan se on, että hauskojen asioiden tapahtumisen odottelussa kärsimättömyys pääsee valloilleen, mutta eikös se niin ollut, että hyvää kannattaa odottaa. ;)
perjantaina, joulukuuta 23, 2005
Onnellista ja rauhallista joulua!
Edessäni on uudenlainen joulu perheeni kanssa. Perhosia lentelee vatsan pohjalla kuin lapsena konsanaan. Nyt vietämme ensimmäistä joulua niin, että pienin perheenjäsenemme, siis Neo, ymmärtää ja kommentoi kaikenlaista jouluun liittyvää. Jännittää lapsen puolesta ja ehkä vähän edestäkin. Jokainen joulu on varmasti jollakin tavalla spesiaali, mutta tänä vuonna se pysähdyttää erityisesti ilon merkeissä, kun joskus aikaisemmin joulun merkitys on vaihdellut.
Yhtenä jouluna olin töissä kotipalvelussa ja silloin todella pysähdyin miettimään, kuinka joulu on joillekin yksinäistä aikaa. Kun itselläni oli töitä, enemmän kuin koskaan ja joka paikassa olisi vanhus toivonut, että olisin viettänyt enemmän aikaa kahvia, glögiä tai jotain muuta nautiskellen, riittämättömyyden tunne oli sanoin kuvailematon. Nykyään tästäkin asiasta puhutaan enemmän ja olen ilolla seurannut, kuinka joulun aikaan ovia on auennut useissa paikoissa erilaisten joulujuhlien merkeissä. Hienoa!
Meidän kotosalla joulu menee perinteisissä merkeissä. Tällä viikolla olemme kaikessa rauhassa tehneet joululaatikot, rosollin, sillit, silakat ja sienisalaatit ja nyt ohjelmassa on vain viimeistelyä. Puuhailu keittiössä on meidän perheen yhteinen harrastus ja iloksemme tänä jouluna aikaa keittiöhommiin oli riittävästi. Pikkuherrakin on avustanut jatkuvasti ja ihaillut kynttilöitä. Eilen oikein henkeä haukkoen.. Nyt vaan kun itse malttaa odottaa joulupukkia ja lapsen reaktioita koko jouluaatosta.
Haluankin toivottaa: ”Maukkaita hetkiä joulupöydässä, onnenhetkiä ja kiireetöntä joulun aikaa!”
Yhtenä jouluna olin töissä kotipalvelussa ja silloin todella pysähdyin miettimään, kuinka joulu on joillekin yksinäistä aikaa. Kun itselläni oli töitä, enemmän kuin koskaan ja joka paikassa olisi vanhus toivonut, että olisin viettänyt enemmän aikaa kahvia, glögiä tai jotain muuta nautiskellen, riittämättömyyden tunne oli sanoin kuvailematon. Nykyään tästäkin asiasta puhutaan enemmän ja olen ilolla seurannut, kuinka joulun aikaan ovia on auennut useissa paikoissa erilaisten joulujuhlien merkeissä. Hienoa!
Meidän kotosalla joulu menee perinteisissä merkeissä. Tällä viikolla olemme kaikessa rauhassa tehneet joululaatikot, rosollin, sillit, silakat ja sienisalaatit ja nyt ohjelmassa on vain viimeistelyä. Puuhailu keittiössä on meidän perheen yhteinen harrastus ja iloksemme tänä jouluna aikaa keittiöhommiin oli riittävästi. Pikkuherrakin on avustanut jatkuvasti ja ihaillut kynttilöitä. Eilen oikein henkeä haukkoen.. Nyt vaan kun itse malttaa odottaa joulupukkia ja lapsen reaktioita koko jouluaatosta.
Haluankin toivottaa: ”Maukkaita hetkiä joulupöydässä, onnenhetkiä ja kiireetöntä joulun aikaa!”
maanantaina, joulukuuta 12, 2005
Unelmaryhmä esittää: Tarjarock Tavastialla
Presidentti Tarja Halosen nuorten helsinkiläisten tukijoiden joukko,
Unelmaryhmä06, järjesti tiistaina 29.11. ensimmäisen virallisen tapaamisen
ja tempauksen.
Unelmaryhmä sai alkunsa jo kuusi vuotta sitten ennen
edellisiä Presidentinvaaleja - tuolloin joukolla nuoria oli unelma saada
Suomeen ensimmäinen naispresidentti.
Tällä kertaa Unelmaryhmä06:n tavoitteena on varmistaa Tarja Halosen valinta
presidentiksi toiselle kaudelle sekä aktivoida nuoria yhteiskunnalliseen
vaikuttamiseen. Unelmaryhmä06 on mukana järjestämässä myös TarjaRock
(www.tarjarock.net) tapahtumaa - tällä kertaa Helsingin konsertti
järjestetään 12. tammikuuta Tavastialla ilmaistapahtumana.
Kysy lisää Helsingin Unelmaryhmä06:n toiminnasta tai
TarjaRock -tapahtumasta:
Jani Ryhänen
projektisihteeri
Helsingin Demarinuoret
050 537 23 48
jani@janiryhanen.com
Unelmaryhmä06, järjesti tiistaina 29.11. ensimmäisen virallisen tapaamisen
ja tempauksen.
Unelmaryhmä sai alkunsa jo kuusi vuotta sitten ennen
edellisiä Presidentinvaaleja - tuolloin joukolla nuoria oli unelma saada
Suomeen ensimmäinen naispresidentti.
Tällä kertaa Unelmaryhmä06:n tavoitteena on varmistaa Tarja Halosen valinta
presidentiksi toiselle kaudelle sekä aktivoida nuoria yhteiskunnalliseen
vaikuttamiseen. Unelmaryhmä06 on mukana järjestämässä myös TarjaRock
(www.tarjarock.net) tapahtumaa - tällä kertaa Helsingin konsertti
järjestetään 12. tammikuuta Tavastialla ilmaistapahtumana.
Kysy lisää Helsingin Unelmaryhmä06:n toiminnasta tai
TarjaRock -tapahtumasta:
Jani Ryhänen
projektisihteeri
Helsingin Demarinuoret
050 537 23 48
jani@janiryhanen.com
perjantaina, joulukuuta 09, 2005
Minuutta miettien
Aikakausilehtiä lukiessa törmää usein monenlaisiin haastatteluihin. Olenkin monesti miettinyt, miltä julkkisten vastaukset näihin kysymyksiin näyttäisivät, jos kaiken karvaisiin kyselyihin vastanneen julkkiksen vastauksia arvioitaisiin rinnakkain, kuten poliitikkojen ajoittain vertaillaan. Pitäisikö linja vai olisiko vastauksista luettavissa ihmisen henkisen kasvun prosessia ajattelun muovautuessa muun muassa elämänkokemusten, ajattelun ja yhteiskuntamme mukana. Testi voisi olla paikallaan, kaiva yksi haastattelu ja vastaa kysymyksiin nyt ja seuraavaksi kymmenen vuoden päästä. Siinä onkin kymmenen vuoden päästä sitten mietittävää.
Todellisuudessa aikakausilehtien haastattelut ovat leikkimielistä viihdettä, jolla halutaan tutustua hiukan paremmin haastateltavaan. Kun haastattelussa kysytään esimerkiksi elämän aakkosia (mikä voi olla hyvä testin tekotapa), periaatteella A aurinko, perustelu: Pidän etenkin kevään auringon ensi säteistä. B banaani: On kotiäidin helppo eväs, jos lapsen nälkä pääsee yllättämään. C Celsius: En ole koskaan ennen tuijottanut lämpömittaria yhtä aktiivisesti jne., vastauksista on luettavissa, jotakin haastateltavan elämästä ja ajattelusta. En varmasti olisi vastannut aakkosiin samoin aikaisemmin.
Mikäli pysähtyy pohtimaan vastauksia kysymyksiin, joita aikakausilehdet esittävät, herää usein pohtimaan omaa elämäänsä ja sitä, kuinka elämäntilanne on kasvattanut. Elämänkaarella edetessä vastauksetkin vaihtuvat. Toisaalta pohtiessa vastauksia kysymyksiin, oppii joka kerta jotakin itsestään – tai ainakin minä olen oppinut. Itsetuntemus on laji, jota jokaisen olisi syytä harrastaa ja vieläpä erilaisista rooleista käsin. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään vaikkapa vauvalehden kysymyksiä, millainen vanhempi olen? Millainen haluaisin olla? Miten näen parisuhteeni jne. ja joskus on varattava aikaa vain itsensä pohtimiseen. Millainen ihminen olen? Mitä haluan elämältäni ja vaikkapa miten hemmottelen itseäni?
Usein ainakin aikaisemmin en todellakaan työn, opiskelujen ja poliittisen toiminnan lomassa ehtinyt pysähtyä ajattelemaan edellä mainittuja asioita, kun ”substanssiasiat” veivät kaiken ajan. Saatikka, että olisin ehtinyt hemmottelemaan itseäni, muuten kuin viime tipassa sännäten kampaajalle, kun hiukset ovat jo sen näköiset, etten todellakaan kehdannut enää kulkea ilman ehostusta. Hyppy pois kiireen kärrynpyörän matkasta, jääden kotiäidiksi, on ehdottomasti tärkeä temppu niin oman itseni, läheisteni kuin ennen kaikkea perheeni kannalta. Suosittelen ajoittaista pysähtymistä myös muille, kiireellä tuskin voi enempää saavuttaa.
Todellisuudessa aikakausilehtien haastattelut ovat leikkimielistä viihdettä, jolla halutaan tutustua hiukan paremmin haastateltavaan. Kun haastattelussa kysytään esimerkiksi elämän aakkosia (mikä voi olla hyvä testin tekotapa), periaatteella A aurinko, perustelu: Pidän etenkin kevään auringon ensi säteistä. B banaani: On kotiäidin helppo eväs, jos lapsen nälkä pääsee yllättämään. C Celsius: En ole koskaan ennen tuijottanut lämpömittaria yhtä aktiivisesti jne., vastauksista on luettavissa, jotakin haastateltavan elämästä ja ajattelusta. En varmasti olisi vastannut aakkosiin samoin aikaisemmin.
Mikäli pysähtyy pohtimaan vastauksia kysymyksiin, joita aikakausilehdet esittävät, herää usein pohtimaan omaa elämäänsä ja sitä, kuinka elämäntilanne on kasvattanut. Elämänkaarella edetessä vastauksetkin vaihtuvat. Toisaalta pohtiessa vastauksia kysymyksiin, oppii joka kerta jotakin itsestään – tai ainakin minä olen oppinut. Itsetuntemus on laji, jota jokaisen olisi syytä harrastaa ja vieläpä erilaisista rooleista käsin. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään vaikkapa vauvalehden kysymyksiä, millainen vanhempi olen? Millainen haluaisin olla? Miten näen parisuhteeni jne. ja joskus on varattava aikaa vain itsensä pohtimiseen. Millainen ihminen olen? Mitä haluan elämältäni ja vaikkapa miten hemmottelen itseäni?
Usein ainakin aikaisemmin en todellakaan työn, opiskelujen ja poliittisen toiminnan lomassa ehtinyt pysähtyä ajattelemaan edellä mainittuja asioita, kun ”substanssiasiat” veivät kaiken ajan. Saatikka, että olisin ehtinyt hemmottelemaan itseäni, muuten kuin viime tipassa sännäten kampaajalle, kun hiukset ovat jo sen näköiset, etten todellakaan kehdannut enää kulkea ilman ehostusta. Hyppy pois kiireen kärrynpyörän matkasta, jääden kotiäidiksi, on ehdottomasti tärkeä temppu niin oman itseni, läheisteni kuin ennen kaikkea perheeni kannalta. Suosittelen ajoittaista pysähtymistä myös muille, kiireellä tuskin voi enempää saavuttaa.
maanantaina, joulukuuta 05, 2005
Ihana raskausaika
Raskaana olemisesta ja lapsen odottamisesta annetaan useimmiten se kuva, että se on ihanaa, ruusuista ja onnellista odotusta. Moni mieltää, että odotusaikana valmistaudutaan hymyssä suin ja pieniä vaatteita ihaillen ottamaan uusi pieni tulokas vastaan. Tämän kuvitelman mukaan odotusaikana mietitään, mitä kaikkea mukavaa voi pienokaiselle ostaa tai muuten vaan ihaillaan erilaisia pieniä vauvatavaroita. Todellisuus ei - yllätys, yllätys - tässäkään tilanteessa ole noin vaaleanpunainen, vaan todellisuudessa monenmoisia varjoja osuu tähänkin pääpiirteittäin onnelliseen aikaan.
Mitä pidemmälle raskaus etenee, sen kömpelömmäksi olo muuttuu ja sitä raskaammaksi pienetkin arkirutiineista selviämiset. Mitään ihanaa ei myöskään ole siinä, kun mahassa asuva pikku kaveri liikkuu ja potkii niin innokkaasti, että nukkumisesta ei tule mitään ja väsymys on yhä pysyvämpi olotila. Oma liikkuminen muuttuu myös tuskalliseksi, kun raskaudeltaan ei oikein pysty kävelemään kuin lyhyitä matkoja - ja siitäkin seuraa supistuksia mahan seudulla. Turhautuminen elefantinkokoisena olemiseen iskee oikein olan takaa raskauden loppuvaiheessa – toisaalta pelko synnytystä kohtaan vähentyy. Mielessä pyörii vain, että kumpa tuo sisältä potkiva olento saataisiin ulos niin ja saisin nähdä sen ehkä yhden maailman suloisimmista olennoista..
Epävarmuus on myös jatkuvaa. Varsinkin nyt käynnissä olevassa raskaudessa on pitänyt jännittää sitä, pysyykö tulokas mahassa tarpeeksi pitkään vai punkeeko vaarallisen aikaan ulos maailmaan. Olo on sellainen, että asiaan ei voi itse vaikuttaa niin kauan, kun pieni ihminen ei ole tullut maailmaan, jossa häntä voisi hoivata ja tehdä olon turvalliseksi. Lisäksi jos lapsen liikkeitä ei muutamaan tuntiin tunne, huoli valtaa mielen, onko pikkuihmiselle käynyt jotakin. Toisaalta helpotus, joka seuraa seuraavasta potkusta on jotakin todella mieltä huojentavaa.
Oma jaksaminen vaihtelee jatkuvasti. Puolitoistavuotias esikoispoikani vaatii leikkimään, touhuamaan ja kaikkea muuta koko ajan. Yritä siinä nyt sitten levätä ja juoda paljon vettä saatujen ohjeiden mukaan - ei oikein onnistu. Niin ja kun nostelua on vältettävä, niin eipä auta muu kuin tuntea jatkuvaa syyllisyyttä ohjeiden rikkomisesta. Kaiken hyvä lisäksi huomaan usein kantavani huolta myös puolisoni jaksamisesta, joka töiden jälkeen hoitaa - mukisematta ja kiltisti - siivoukset ja osansa arkirutiineista. Jossain vaiheessa tämänkin kai pitäisi ehtiä lepäämään.
Toisaalta nyt alkaa olla se aika käsillä, ettei enää haittaa, vaikka lapsi syntyisikin. Kuitenkin kun on ollut vähällä liikunnalla usean kuukauden ajan, ei liikkuminen nyt kymmenisen kiloa painavampana, käy kuin tanssi. Lisäksi kun lantionseutu on jonkin verran valmistautunut synnytykseen. Niin, että kävelyn jälkeen istahtaessa ei meinaa uudestaan enää päästä kävelemään. Tämän luonteisia vaivoja on useilla odottavilla äideillä ja nämä jos mitkä ovat kiusallisia. Toisaalta mieltä helpottaa, että enää ei voi odotus kestää kauan.
Minun on usein vaikea suhtautua raskausaikaan ihanana vaaleanpunaisena aikana. Koen, että sanonta odottavan aika on pitkä, kannattaa muistaa kuvaavan myös raskausaikaa. Unohtaako raskausajan varjopuolet todellakin niin nopeasti, etteivät useat ihmiset enää muista onnen varjoja vai onko kyseessä harhaanjohtavaa markkinointi lisääntymisen edistämiseksi?
Onnellakin on varjonsa.
Mitä pidemmälle raskaus etenee, sen kömpelömmäksi olo muuttuu ja sitä raskaammaksi pienetkin arkirutiineista selviämiset. Mitään ihanaa ei myöskään ole siinä, kun mahassa asuva pikku kaveri liikkuu ja potkii niin innokkaasti, että nukkumisesta ei tule mitään ja väsymys on yhä pysyvämpi olotila. Oma liikkuminen muuttuu myös tuskalliseksi, kun raskaudeltaan ei oikein pysty kävelemään kuin lyhyitä matkoja - ja siitäkin seuraa supistuksia mahan seudulla. Turhautuminen elefantinkokoisena olemiseen iskee oikein olan takaa raskauden loppuvaiheessa – toisaalta pelko synnytystä kohtaan vähentyy. Mielessä pyörii vain, että kumpa tuo sisältä potkiva olento saataisiin ulos niin ja saisin nähdä sen ehkä yhden maailman suloisimmista olennoista..
Epävarmuus on myös jatkuvaa. Varsinkin nyt käynnissä olevassa raskaudessa on pitänyt jännittää sitä, pysyykö tulokas mahassa tarpeeksi pitkään vai punkeeko vaarallisen aikaan ulos maailmaan. Olo on sellainen, että asiaan ei voi itse vaikuttaa niin kauan, kun pieni ihminen ei ole tullut maailmaan, jossa häntä voisi hoivata ja tehdä olon turvalliseksi. Lisäksi jos lapsen liikkeitä ei muutamaan tuntiin tunne, huoli valtaa mielen, onko pikkuihmiselle käynyt jotakin. Toisaalta helpotus, joka seuraa seuraavasta potkusta on jotakin todella mieltä huojentavaa.
Oma jaksaminen vaihtelee jatkuvasti. Puolitoistavuotias esikoispoikani vaatii leikkimään, touhuamaan ja kaikkea muuta koko ajan. Yritä siinä nyt sitten levätä ja juoda paljon vettä saatujen ohjeiden mukaan - ei oikein onnistu. Niin ja kun nostelua on vältettävä, niin eipä auta muu kuin tuntea jatkuvaa syyllisyyttä ohjeiden rikkomisesta. Kaiken hyvä lisäksi huomaan usein kantavani huolta myös puolisoni jaksamisesta, joka töiden jälkeen hoitaa - mukisematta ja kiltisti - siivoukset ja osansa arkirutiineista. Jossain vaiheessa tämänkin kai pitäisi ehtiä lepäämään.
Toisaalta nyt alkaa olla se aika käsillä, ettei enää haittaa, vaikka lapsi syntyisikin. Kuitenkin kun on ollut vähällä liikunnalla usean kuukauden ajan, ei liikkuminen nyt kymmenisen kiloa painavampana, käy kuin tanssi. Lisäksi kun lantionseutu on jonkin verran valmistautunut synnytykseen. Niin, että kävelyn jälkeen istahtaessa ei meinaa uudestaan enää päästä kävelemään. Tämän luonteisia vaivoja on useilla odottavilla äideillä ja nämä jos mitkä ovat kiusallisia. Toisaalta mieltä helpottaa, että enää ei voi odotus kestää kauan.
Minun on usein vaikea suhtautua raskausaikaan ihanana vaaleanpunaisena aikana. Koen, että sanonta odottavan aika on pitkä, kannattaa muistaa kuvaavan myös raskausaikaa. Unohtaako raskausajan varjopuolet todellakin niin nopeasti, etteivät useat ihmiset enää muista onnen varjoja vai onko kyseessä harhaanjohtavaa markkinointi lisääntymisen edistämiseksi?
Onnellakin on varjonsa.
keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005
Valtuustossa keskustellaan asuntopolitiikasta
Tänään Helsingin kaupunginvaltuusto käy lähetekeskustelun uudesta, vuosiksi 2007-2011 tehtävästä asunto-ohjelmasta. Toivon, että asuntojen hintakehitystä pohditaan tarkoin ja valmistelijoita evästetään niin, että he oikeasti starttaavat etsinnät siitä, miten asuntojen hinnat saadaan inhimillisemmäksi. Se, että asuntopolitiikassa kehittämistyö jatkuu luontevana prosessina ja siihen paneudutaan jatkuvasti on hieno juttu. Hienoa oli myös huomata se, että asiat etenevät ainakin muodollisesti yhteistyössä pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan toimesta, joka on saanut luotua pääkaupunkiseudulle yhteisen vision ja sitä tukevat strategiset visiot. Miten tämä onnistutaan tuomaan konkretian tasolle niin, että se oikeasti hyödyttää koko pääkaupunkiseutua, onkin sitten toinen juttu. Toivon, että näin käy, mutta epäilen, että strategian hienot lauseet voivat unohtua valtuustolta, kun aloitetaan poliittinen vääntö siitä, millainen tulee olla asuntojen tuottamis-suhde, siis enemmän kovanrahan asuntoja, aravavuokra-asuntoja vai joitakin muita asumismuotoja.
Viime kerralla asunto-ohjelman hyväksymisen yhteydessä kättä väännettiin useista asioista. Toivonkin, että tällä kerralla veropohjan vahvistamista ei nosteta asunto-ohjelman punaiseksi langaksi, vaan enemmän keskustellaan ihmisten inhimillisistä tarpeista. Nämä asiat eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta jos kaupunkiin halutaan tulevaisuudessa asuntopolitiikalla houkutella enemmän niin sanottuja hyviä veronmaksajia, niin me huonommat joudumme jossakin vaiheessa muuttamaan kaupungin ulkopuolelle. Kuitenkin Helsingin tulee olla avoin kaupunki erilaisille asujille lompakon paksuudesta riippumatta. Helsinki on kotini ja haluan sen jatkossakin sitä olevan.
Totta on, että perheellisten on vaikea asua täällä. Jos meidän perhekoko tästä vielä kasvaisi muutamalla lapsella, ei varaa elämiseen olisi - tai ei ainakaan laadukkaaseen elämiseen. Jos perheessä on useita lapsia, vain harva pystyy järjestämään asunnon, joka on toiminnallisesti ja asumisen laadun näkökulmasta tyydyttävä. Suurimpana syynä on asuntojen hintakehitys. Tunnen useita lapsiperheitä, jotka muuttaisivat suurempaan asuntoon, jos se olisi mahdollista. Liian monessa tilanteessa ongelman luo se etteivät kahden ihmisen palkkatulot läheskään aina riitä neliön vuokraan saatikka asuntolainan ottoon, kun tarpeellisia hankintoja toppapuvusta kumisaappaisiin on jatkuvasti.
Nyt on aika pohtia laajasti, kuinka asuntojen hintakehitykseen voidaan puuttua. Tottahan on, että rikkaat pystyvät valikoimaan sen, missä ja miten asuvat, kun pieni- ja keskituloiset hierovat aivonystyröitään pohtien, kuinka arjesta selviydytään hyläten useita asuinalueita suoraan hintojen perusteella. Esimerkkeinä tällaisista paikoista mainittakoon kantakaupunki ja Tammisalo, joista ei todellakaan tarvitse unelmoida asumisvaihtoehtona. Alueiden välinen tasa-arvo onkin toinen tärkeä asia, johon tulee kiinnittää huomiota asunto-ohjelman yhteydessä.
Viime kerralla asunto-ohjelman hyväksymisen yhteydessä kättä väännettiin useista asioista. Toivonkin, että tällä kerralla veropohjan vahvistamista ei nosteta asunto-ohjelman punaiseksi langaksi, vaan enemmän keskustellaan ihmisten inhimillisistä tarpeista. Nämä asiat eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta jos kaupunkiin halutaan tulevaisuudessa asuntopolitiikalla houkutella enemmän niin sanottuja hyviä veronmaksajia, niin me huonommat joudumme jossakin vaiheessa muuttamaan kaupungin ulkopuolelle. Kuitenkin Helsingin tulee olla avoin kaupunki erilaisille asujille lompakon paksuudesta riippumatta. Helsinki on kotini ja haluan sen jatkossakin sitä olevan.
Totta on, että perheellisten on vaikea asua täällä. Jos meidän perhekoko tästä vielä kasvaisi muutamalla lapsella, ei varaa elämiseen olisi - tai ei ainakaan laadukkaaseen elämiseen. Jos perheessä on useita lapsia, vain harva pystyy järjestämään asunnon, joka on toiminnallisesti ja asumisen laadun näkökulmasta tyydyttävä. Suurimpana syynä on asuntojen hintakehitys. Tunnen useita lapsiperheitä, jotka muuttaisivat suurempaan asuntoon, jos se olisi mahdollista. Liian monessa tilanteessa ongelman luo se etteivät kahden ihmisen palkkatulot läheskään aina riitä neliön vuokraan saatikka asuntolainan ottoon, kun tarpeellisia hankintoja toppapuvusta kumisaappaisiin on jatkuvasti.
Nyt on aika pohtia laajasti, kuinka asuntojen hintakehitykseen voidaan puuttua. Tottahan on, että rikkaat pystyvät valikoimaan sen, missä ja miten asuvat, kun pieni- ja keskituloiset hierovat aivonystyröitään pohtien, kuinka arjesta selviydytään hyläten useita asuinalueita suoraan hintojen perusteella. Esimerkkeinä tällaisista paikoista mainittakoon kantakaupunki ja Tammisalo, joista ei todellakaan tarvitse unelmoida asumisvaihtoehtona. Alueiden välinen tasa-arvo onkin toinen tärkeä asia, johon tulee kiinnittää huomiota asunto-ohjelman yhteydessä.
maanantaina, marraskuuta 28, 2005
Palmian henkilöstö veitsen terällä?
Huomenna pidetään liikepalvelulautakunnan kokous, jossa on tarkoitus päättää Palmian henkilöstön asemasta kilpailutilanteiden yhteydessä. Päätös koskee muun muassa henkilöstön siirtymisiä, oppisopimuskoulutettavia, palvelusuhdeasunnot, paluuoikeuksia ja vajaakuntoisia työntekijöitä. Asia on erityisen tärkeä työntekijöiden tulevaisuuden hyvinvoinnin näkökulmasta. Henkilöstön hyvinvointi kilpailutilanteessa kun olisi helppo sivuuttaa heittämällä, jos Helsinki ei haluaisi satsata asiaan työnantajana. Onneksi näin ei ole ja näyttää siltä, että kaupungin tasolla henkilöstön pelot ja työsuhdeasiat on käyty tarkkaan läpi yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa.
Lautakunnan jäsenenä on helppo hyväksyä henkilöstön asemaa koskeva paikallinen sopimus huomisessa kokouksessa, kun sopu on yhteistoiminnassa saavutettu. Kuitenkin haluan, että meille lautakunnan jäsenille selvitetään joka kilpailutustilanteen yhteydessä, kuinka henkilöstön tilanne huomioidaan. Tässä asiassa korulauseet siitä, että asia on huomioitu asianmukaisella tavalla riitä. Haluan, että kilpailutustilanteiden yhteydessä selvitys tulee myös kirjallisena konkreettisesti, yksilöllisten tapausten kautta määriteltynä.
Lautakunnan jäsenenä on helppo hyväksyä henkilöstön asemaa koskeva paikallinen sopimus huomisessa kokouksessa, kun sopu on yhteistoiminnassa saavutettu. Kuitenkin haluan, että meille lautakunnan jäsenille selvitetään joka kilpailutustilanteen yhteydessä, kuinka henkilöstön tilanne huomioidaan. Tässä asiassa korulauseet siitä, että asia on huomioitu asianmukaisella tavalla riitä. Haluan, että kilpailutustilanteiden yhteydessä selvitys tulee myös kirjallisena konkreettisesti, yksilöllisten tapausten kautta määriteltynä.
keskiviikkona, marraskuuta 23, 2005
Tuulia Helsingin kunnallispolitiikasta
Viime viikko on mennyt useiden asioiden pohdinnan ja valmistelun parissa. Helsingin vuoden 2006 budjetti tuli hyväksyttyä aloitteiden kera sekä kunta- ja palvelurakenneuudistus on puhututtanut niin Helsingin sosialidemokraattien piirissä kuin maanlaajuisestikin puoluevaltuustossa. Helsingin sosialidemokraattisen nuorisopiirin syyskokous oli muutama viikko sitten ja minä sain kunnian toimia kokouksen puheenjohtajana. Lisäksi Helsingin sosialidemokraattien piirikokous teki useita tärkeitä päätöksiä ja valitsi uuden hallituksen. Seuraavassa hiukkasen vinkkiä siitä, keitä on valittu ja millaisista asioista on keskusteltu.
Helsingin talousarvio vuodeksi 2006, keskustelutti ja tuli päätökseen valtuutossa 16.11., alkuperäinen esitys kaupungin sivuilta kyllä löytyy, mutta nettiin saamme vielä sitä odottaa, tehokasta tiedotusta siis... Sosialidemokraattista näkemystä aiheesta tarjoaa valtuustoryhmän puheenjohtaja Maija Anttilan ryhmäpuheenvuoro.
Valtuustossa on tapana tehtailla melkoinen nippu aloitteita talousarvion yhteyteen. Moni näistä onkin hyviä tai vallan erinomaisia ja edistävät hyvinvointia Helsingissä. Hyvää tarkoittavia, mutta epäonnistumisessaan hymyilyttäviä aloitteita edustakoon tässä valtuutettu Otto Lehtipuun (vihr) diipadaapa aloite leikkipuistoruokailujen turvaamisesta. Aloite nimittäin kuuluu: "...että leikkipuistojen kesäruokailu järjestetään kesällä 2006 tarpeen mukaisessa laajuudessa." Kiva, kiva, kaikki harkintavalta siis jää edelleen sosiaalilautakuntaan, mikään ei tällä sitten siis muuttunut.
Helsingin sosialidemokraattien piirikokouksen kannanotto ja
Helsingin sosialidemokraatit ry:n hallitus vuodeksi 2006
Helsingin sosialidemokraattinen nuorisopiiri ry:n hallitus vuodeksi 2006:
Puheenjohtajaksi Anna Mäenpää. Hallitukseen valittiin Lauri Holappa, Saana Lamminsivu, Antti Hytti, Tuomo Järvelä, Jani Ryhänen, Milla Suomalainen, Lauri Laine ja Mikko Piikkilä.
Varajäseniksi valittiin Mirva Haltia, Salla Lindblad, Marianne Muona ja Joonas Rahkola.
Helsingin talousarvio vuodeksi 2006, keskustelutti ja tuli päätökseen valtuutossa 16.11., alkuperäinen esitys kaupungin sivuilta kyllä löytyy, mutta nettiin saamme vielä sitä odottaa, tehokasta tiedotusta siis... Sosialidemokraattista näkemystä aiheesta tarjoaa valtuustoryhmän puheenjohtaja Maija Anttilan ryhmäpuheenvuoro.
Valtuustossa on tapana tehtailla melkoinen nippu aloitteita talousarvion yhteyteen. Moni näistä onkin hyviä tai vallan erinomaisia ja edistävät hyvinvointia Helsingissä. Hyvää tarkoittavia, mutta epäonnistumisessaan hymyilyttäviä aloitteita edustakoon tässä valtuutettu Otto Lehtipuun (vihr) diipadaapa aloite leikkipuistoruokailujen turvaamisesta. Aloite nimittäin kuuluu: "...että leikkipuistojen kesäruokailu järjestetään kesällä 2006 tarpeen mukaisessa laajuudessa." Kiva, kiva, kaikki harkintavalta siis jää edelleen sosiaalilautakuntaan, mikään ei tällä sitten siis muuttunut.
Helsingin sosialidemokraattien piirikokouksen kannanotto ja
Helsingin sosialidemokraatit ry:n hallitus vuodeksi 2006
Helsingin sosialidemokraattinen nuorisopiiri ry:n hallitus vuodeksi 2006:
Puheenjohtajaksi Anna Mäenpää. Hallitukseen valittiin Lauri Holappa, Saana Lamminsivu, Antti Hytti, Tuomo Järvelä, Jani Ryhänen, Milla Suomalainen, Lauri Laine ja Mikko Piikkilä.
Varajäseniksi valittiin Mirva Haltia, Salla Lindblad, Marianne Muona ja Joonas Rahkola.
lauantaina, marraskuuta 19, 2005
Tippa linsissä
Puoluevaltuusto asetti tänään Tarja Halosen presidenttiehdokkaaksi. Seurasin tippa linssissä , kun ihmiset kävivät puhumassa kauniisti omista näkemyksistään siitä, miksi Tarja on juuri heidän ehdokkaansa. Jotenkin minusta tuntui siltä, että jokainen ylistävä sana oli täyttä asiaa. Tämän päivän puheenvuorojen parasta antia olivat Maria Guzeninan, Antton Rönnhomin, Tuula Petäkoski-Hultin ja Paavo Lipposen puheet.
Presidentti on yksinäisestä asemastaan huolimatta joukkuepelaaja. Hän on huippupelaaja maalintekijänä ja joukkueen yhteishengen luojana ja Tarja on todellakin ollut tätä. Tuntuukin siltä, ettei sanat oikein riitä kuvaamaan sitä, kuinka hyvä presidentti meillä on ollut ja toivottavasti tulee olemaankin vielä vaalien jälkeen.
Mieleeni nousi myös kysymys, entä jos Tarjaa ei valitakaan? Hetken pohdinnan jälkeen taistelumieliala alkoi kuitenkin kasvaa kuin ollaan tappiolla 0-1. Silloin on tehtävä maali tai oikeastaan kaksi, jotta voitto otetaan kotiin. Nyt siis palloa maalin ja Tarja jatkamaan! Jos et ole jo mukana vaalityössä, käypä ihmeessä ilmoittautumassa mukaan joukkueeseen.
Parhaan on hyvä jatkaa!
Tarjan ensimmäiset sanat virallisena ehdokkaana.
Puoluevaltuuston julkilausuma: Tarja Halonen -Koko kansan presidentti
Eero Heinäluoman ehdolleasettelusanat
Lue lisää www.sdp.fi
Presidentti on yksinäisestä asemastaan huolimatta joukkuepelaaja. Hän on huippupelaaja maalintekijänä ja joukkueen yhteishengen luojana ja Tarja on todellakin ollut tätä. Tuntuukin siltä, ettei sanat oikein riitä kuvaamaan sitä, kuinka hyvä presidentti meillä on ollut ja toivottavasti tulee olemaankin vielä vaalien jälkeen.
Mieleeni nousi myös kysymys, entä jos Tarjaa ei valitakaan? Hetken pohdinnan jälkeen taistelumieliala alkoi kuitenkin kasvaa kuin ollaan tappiolla 0-1. Silloin on tehtävä maali tai oikeastaan kaksi, jotta voitto otetaan kotiin. Nyt siis palloa maalin ja Tarja jatkamaan! Jos et ole jo mukana vaalityössä, käypä ihmeessä ilmoittautumassa mukaan joukkueeseen.
Parhaan on hyvä jatkaa!
Tarjan ensimmäiset sanat virallisena ehdokkaana.
Puoluevaltuuston julkilausuma: Tarja Halonen -Koko kansan presidentti
Eero Heinäluoman ehdolleasettelusanat
Lue lisää www.sdp.fi
Päivä puoluevaltuuston kokousta takana
Kokouksen tunnelma oli alusta asti leppoisa ja kannustava. Uusia toimintatapoja valtuustotyössä oli selvästikin mietitty ja pohdintaa jatkettiin valiokunnissa, miikä oli uusi toimintamuoto puoluevaltuuston kokouksessa.
Kuitenkin kokouksen parasta antia oli mielestäni Matti Ahteen avauspuhe, poliittinen tilannekatsaus ja Eero Heinäluoman puhe. Lisäksi keskustelimme laajasti kuntauudisuksesta, mikä herättää suuria tunteita ainakin maakunnissa. Tarve uudistuksen eteenviemiselle onkin ehdotton ja halua ainakin puoluevaltuutetuilta tuntui löytyvän. Toivonkin, että samanlaista halua löytyy myös eduskuntaryhmästä.
Eilen asiat tulivat pitkälle käsiteltyä. Tänään esityslistalla on enää presidenttiehdokkaan asettaminen sekä presidenttivaalikannanotto. Ei siis mitään pieniä asioita... Odotankin jo innolla, mitä Eero Heinäluomalla ja Tarja Halosella on tänään sanottavana.
Kokus antoi keskustelun pohjalta julkilausuman.
Kuitenkin kokouksen parasta antia oli mielestäni Matti Ahteen avauspuhe, poliittinen tilannekatsaus ja Eero Heinäluoman puhe. Lisäksi keskustelimme laajasti kuntauudisuksesta, mikä herättää suuria tunteita ainakin maakunnissa. Tarve uudistuksen eteenviemiselle onkin ehdotton ja halua ainakin puoluevaltuutetuilta tuntui löytyvän. Toivonkin, että samanlaista halua löytyy myös eduskuntaryhmästä.
Eilen asiat tulivat pitkälle käsiteltyä. Tänään esityslistalla on enää presidenttiehdokkaan asettaminen sekä presidenttivaalikannanotto. Ei siis mitään pieniä asioita... Odotankin jo innolla, mitä Eero Heinäluomalla ja Tarja Halosella on tänään sanottavana.
Kokus antoi keskustelun pohjalta julkilausuman.
perjantaina, marraskuuta 18, 2005
Puoluevaltuusto puhe
SDP:n puoluevaltuustossa 18.11.2005 pitämäni puhe:
En ymmärrä miksi hyvä, erinomainen ja reilu työntekijä – tässä presidentti - kannattaisi vaihtaa?
Tulevaisuuden suuria haasteita on hyvinvoinnin edistäminen niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Näitä haasteita eivät ratkaise pelkkä natokeskustelut sen paremmin kuin diipadaapa porvarityöväen presidenttiehdokkaat. Pikemminkin ne ovat vieneet - ainakin toistaiseksi - keskustelun epäolennaisiin yksittäisiin asioihin ihmisten hyvinvoinnin parantamisesta laajasti. Niin, ja tuntuu siltä, että porvariehdokkaat ovat unohtaneet sen, että laadukas laajamittainen sosiaalipolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa.
Suomi tarvitsee koko kansan presidentin, joka ymmärtää ihmisten tavallista arkea ja jolla on kykyä ja rohkeutta edistää hyvinvointia myös globaalilla tasolla. Tarja Halonen on toiminnallaan osoittanut ymmärtävänsä molempia asioita suomalaisten näkökulmasta. Ja kaiken hyvän lisäksi Tarjalla on olemassa valmiina hyvät kansainväliset suhteet, joiden avulla asioihin voi vaikuttaa. Ja kaikki me olemme nähneet että Tarjalla on lisäksi sydäntä ja halua tähän työhön.
Kansainvälisyys ei enää ole erillään suomalaisesta arjesta. Presidentin on tunnettava myös arki. Tarjalla on kuuden vuoden työkokemus presidentin tehtävästä ja valmiit suhteet kansallisella ja kansainvälisellä tasolla , mitä käyttää ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen - ja mikä tärkeintä, suuri sydän.
Hyvät toverit!
Asetetaan Tarja huomenna sosialidemokraattien presidenttiehdokkaaksi ja toimintaan niin, että Tarja saa jatkaa työtään hyvinvoinnin edistäjänä, presidenttinä, seuraavan kuuden vuoden ajan.
En ymmärrä miksi hyvä, erinomainen ja reilu työntekijä – tässä presidentti - kannattaisi vaihtaa?
Tulevaisuuden suuria haasteita on hyvinvoinnin edistäminen niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Näitä haasteita eivät ratkaise pelkkä natokeskustelut sen paremmin kuin diipadaapa porvarityöväen presidenttiehdokkaat. Pikemminkin ne ovat vieneet - ainakin toistaiseksi - keskustelun epäolennaisiin yksittäisiin asioihin ihmisten hyvinvoinnin parantamisesta laajasti. Niin, ja tuntuu siltä, että porvariehdokkaat ovat unohtaneet sen, että laadukas laajamittainen sosiaalipolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa.
Suomi tarvitsee koko kansan presidentin, joka ymmärtää ihmisten tavallista arkea ja jolla on kykyä ja rohkeutta edistää hyvinvointia myös globaalilla tasolla. Tarja Halonen on toiminnallaan osoittanut ymmärtävänsä molempia asioita suomalaisten näkökulmasta. Ja kaiken hyvän lisäksi Tarjalla on olemassa valmiina hyvät kansainväliset suhteet, joiden avulla asioihin voi vaikuttaa. Ja kaikki me olemme nähneet että Tarjalla on lisäksi sydäntä ja halua tähän työhön.
Kansainvälisyys ei enää ole erillään suomalaisesta arjesta. Presidentin on tunnettava myös arki. Tarjalla on kuuden vuoden työkokemus presidentin tehtävästä ja valmiit suhteet kansallisella ja kansainvälisellä tasolla , mitä käyttää ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen - ja mikä tärkeintä, suuri sydän.
Hyvät toverit!
Asetetaan Tarja huomenna sosialidemokraattien presidenttiehdokkaaksi ja toimintaan niin, että Tarja saa jatkaa työtään hyvinvoinnin edistäjänä, presidenttinä, seuraavan kuuden vuoden ajan.
tiistaina, marraskuuta 15, 2005
Sosialidemokraattiset Nuoret selvittivät maahanmuuttopolitiikkaa
Demarinuorten liittokokous 2004 Vantaalla keskusteli maahanmuuttopolitiikasta. Samalla tehtiin myös päätös, että kahden vuoden päästä Tampereen kokouksessa käsitellään ja hyväksytään maahanmuuttajapoliittinen ohjelma. Ohjelman laatiminen annettiin sittemmin liittohallituksessa tehtäväksi sosiaalipoliittiselle jaostolle.
Nyt asiassa on otettu askelia eteenpäin. Sosionomiopiskelija Teea Kláver suoritti monikulttuurisen ammatillisuuden harjoittelun meillä Sosialidemokraattiset Nuoret ry:ssä. Minä sosiaalipoliittisen jaoston puheenjohtajana ja koulutukseltani sosionomina toimin Teean harjoittelun ohjaajana. Harjoittelun suunnittelu ja ohjaus vaativat paljon aikaa ja energiaa, mutta yhteistyönä saimme laadittua hyvän harjoittelupaketin, joka vastasi niin meidän sosialidemokraattisten nuorten kuin Teankin tavoitteita. Lähdimme kartoittamaan maahanmuuttopolitiikan käytännön ongelmia ja etsimään ratkaisuja. Ratkaisujen etsiminen jatkuu vielä ja saatetaan päätökseen vasta toukokuussa pidettävässä sosialidemokraattiset Nuoret ry:n 100-vuotisliittokokouksessa. Nyt on laajamittaisen keskustelun aika.
Yksi silmään pistävä asia oli se, kuinka jokainen ministeri katsoo asioita oman ministeriön silmälasien läpi eikä niinkään osaa katsoa asiaa laaja-alaisesti huomioiden erilaiset tilanteet. Tämä on ongelmallista varsinkin kun maahanmuuttoasiat on hajautettuna eri ministeriöihin. Ikävä totuus on se, että Suomelta puuttuu johdonmukainen maahanmuuttopolitiikan linja käytännössä täysin. Tämä näyttää myös mahdollistavan eri ministerien toisistaan hyvinkin erilaisen linjanvedon, vaikka ministerit olisivat sitten samasta puolueesta.
Meiltä näyttää myös kokonaan puuttuvan linja siitä, mikä on maahanmuuttopolitiikkamme peruste. Työperusteista maahanmuuttoa toki tarvitaan, mutta kyllä Suomen täytyy kantaa myös kansainvälistä vastuuta. Ranskan viime aikaiset mellakat ovat hyvä esimerkki siitä, että toimivaa maahanmuuttopolitiikkaa todella tarvitaan.
Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n puheenjohtaja Petteri Oksa kerkesikin henkilökohtaisesti arvostella sisäministeri Kari Rajamäkeä. Itse näkisin yhden ministerin arvostelua tärkeämmäksi puolueen heräämisen maahanmuuttopolitiikkaan. Pitäisi aloittaa maahanmuuttopolitiikan sosialidemokraattisen linjan etsintä, johon puolueen ministerienkin tulee sitoutua.
Nyt asiassa on otettu askelia eteenpäin. Sosionomiopiskelija Teea Kláver suoritti monikulttuurisen ammatillisuuden harjoittelun meillä Sosialidemokraattiset Nuoret ry:ssä. Minä sosiaalipoliittisen jaoston puheenjohtajana ja koulutukseltani sosionomina toimin Teean harjoittelun ohjaajana. Harjoittelun suunnittelu ja ohjaus vaativat paljon aikaa ja energiaa, mutta yhteistyönä saimme laadittua hyvän harjoittelupaketin, joka vastasi niin meidän sosialidemokraattisten nuorten kuin Teankin tavoitteita. Lähdimme kartoittamaan maahanmuuttopolitiikan käytännön ongelmia ja etsimään ratkaisuja. Ratkaisujen etsiminen jatkuu vielä ja saatetaan päätökseen vasta toukokuussa pidettävässä sosialidemokraattiset Nuoret ry:n 100-vuotisliittokokouksessa. Nyt on laajamittaisen keskustelun aika.
Yksi silmään pistävä asia oli se, kuinka jokainen ministeri katsoo asioita oman ministeriön silmälasien läpi eikä niinkään osaa katsoa asiaa laaja-alaisesti huomioiden erilaiset tilanteet. Tämä on ongelmallista varsinkin kun maahanmuuttoasiat on hajautettuna eri ministeriöihin. Ikävä totuus on se, että Suomelta puuttuu johdonmukainen maahanmuuttopolitiikan linja käytännössä täysin. Tämä näyttää myös mahdollistavan eri ministerien toisistaan hyvinkin erilaisen linjanvedon, vaikka ministerit olisivat sitten samasta puolueesta.
Meiltä näyttää myös kokonaan puuttuvan linja siitä, mikä on maahanmuuttopolitiikkamme peruste. Työperusteista maahanmuuttoa toki tarvitaan, mutta kyllä Suomen täytyy kantaa myös kansainvälistä vastuuta. Ranskan viime aikaiset mellakat ovat hyvä esimerkki siitä, että toimivaa maahanmuuttopolitiikkaa todella tarvitaan.
Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n puheenjohtaja Petteri Oksa kerkesikin henkilökohtaisesti arvostella sisäministeri Kari Rajamäkeä. Itse näkisin yhden ministerin arvostelua tärkeämmäksi puolueen heräämisen maahanmuuttopolitiikkaan. Pitäisi aloittaa maahanmuuttopolitiikan sosialidemokraattisen linjan etsintä, johon puolueen ministerienkin tulee sitoutua.
torstaina, marraskuuta 10, 2005
Asuntopolitiikka vaikuttaa oleellisesti hyvinvointiin
STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää esitti muutama päivä takaperin, että asuntopolitiikka pitäisi saada osaksi tulopolitiikkaa. Ministeri Filatov kannattaa ajatusta tänään Uutispäivä-Demarissa. On erinomaista, että ihmisten tulonmuodostuksessa huomataan, myös asuntopolitiikka. Pelkkien palkkojen tarkastelu ei ole kovin järkevää, jos ja varsinkin kun, samaan aikaan asuntojen ja asumisen hinnat ovat sellaiset, että ne vievät valtaosan tuloista.
Asumisen hinta on merkittävin ihmisten käteen jääviä tuloja määrittävä tekijä ja näin se määrittää oleellisesti myös ihmisten ostovoimaa. Siksi pitää olla myös palkansaajaliikkeen intressissä vaikuttaa siihen esittämällä näkemyksensä asiasta, varsinaiset päätökset toki ovat poliitikkojen käsissä.
Asuntopolitiikka vaikuttaa epäsuorasti moneen muuhun asiaan kuten terveyteen, etenkin lapsiperheissä. Jos asumiskulujen jälkeen jää riittävästi rahaa, ostetaan kaupasta muutakin kuin eineksiä, nimittäin vihanneksia ja muuta tuoretavaraa. Karua tosiasiaa on, että jos rahat ovat tiukoilla, myös ruuan laatu heikkenee, koska lihapullia ja makkaran edullisempaa ja täyttävämpää kuin vihannekset ja hedelmät.
Paras tapa asuntopolitiikan keinoin parantaa ihmisten hyvinvointia on satsata toimenpiteisiin, joilla asumisen hinta saadaan kohtuulliseksi. Etenkin pääkaupunkiseudulla hinnat ja vuokrat jatkavat nousuaan. Tarvitaan yksinkertaisesti rajusti lisää asuntotuotantoa, jotta taso saataisiin edes vakiintumaan.
Asumisen hinta on merkittävin ihmisten käteen jääviä tuloja määrittävä tekijä ja näin se määrittää oleellisesti myös ihmisten ostovoimaa. Siksi pitää olla myös palkansaajaliikkeen intressissä vaikuttaa siihen esittämällä näkemyksensä asiasta, varsinaiset päätökset toki ovat poliitikkojen käsissä.
Asuntopolitiikka vaikuttaa epäsuorasti moneen muuhun asiaan kuten terveyteen, etenkin lapsiperheissä. Jos asumiskulujen jälkeen jää riittävästi rahaa, ostetaan kaupasta muutakin kuin eineksiä, nimittäin vihanneksia ja muuta tuoretavaraa. Karua tosiasiaa on, että jos rahat ovat tiukoilla, myös ruuan laatu heikkenee, koska lihapullia ja makkaran edullisempaa ja täyttävämpää kuin vihannekset ja hedelmät.
Paras tapa asuntopolitiikan keinoin parantaa ihmisten hyvinvointia on satsata toimenpiteisiin, joilla asumisen hinta saadaan kohtuulliseksi. Etenkin pääkaupunkiseudulla hinnat ja vuokrat jatkavat nousuaan. Tarvitaan yksinkertaisesti rajusti lisää asuntotuotantoa, jotta taso saataisiin edes vakiintumaan.
sunnuntaina, marraskuuta 06, 2005
Vaalikausikone
Vaalikoneet ovat astumassa uuteen aikaan. Yle valmistelee uudentyyppisen, vaalien välillä toimivan, vaalikoneen julkistamista.
Palvelu kerää kaikista kansanedustajista yhteen heidän vaalikonevastauksensa vaalien alla, pidetyt puheet, valtiopäivätoimet. Se sisältää edelleen osion, jossa kansanedustajat voivat julkaista tiedotteensa, kirjoituksensa ja niin edelleen. Se mahdollistaa myös oman verkkopäiväkirjan pidon tässä palvelussa.
Tämä vaalikausikone ei ole vielä täysin valmis, mutta demoon voi käydä tutustamassa osoitteessa:
www.yle.fi/tv-radio/vaalikausikone
Jos hanke pitää, minkä lupaa niin siitä tulee parhaimmillaan yksi hyvä väline politiikan ja kansanedustajien toimien seuraamiseen. Etenkin tuo vaalikonevastauksien esilläpito jatkuvasti ja tämän aiheuttama helppo vertailumahdollisuus toimiin eduskunnassa on mielenkiintoinen.
Palvelu kerää kaikista kansanedustajista yhteen heidän vaalikonevastauksensa vaalien alla, pidetyt puheet, valtiopäivätoimet. Se sisältää edelleen osion, jossa kansanedustajat voivat julkaista tiedotteensa, kirjoituksensa ja niin edelleen. Se mahdollistaa myös oman verkkopäiväkirjan pidon tässä palvelussa.
Tämä vaalikausikone ei ole vielä täysin valmis, mutta demoon voi käydä tutustamassa osoitteessa:
www.yle.fi/tv-radio/vaalikausikone
Jos hanke pitää, minkä lupaa niin siitä tulee parhaimmillaan yksi hyvä väline politiikan ja kansanedustajien toimien seuraamiseen. Etenkin tuo vaalikonevastauksien esilläpito jatkuvasti ja tämän aiheuttama helppo vertailumahdollisuus toimiin eduskunnassa on mielenkiintoinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
