Valtuustossa keskustellaan asuntopolitiikasta

Tänään Helsingin kaupunginvaltuusto käy lähetekeskustelun uudesta, vuosiksi 2007-2011 tehtävästä asunto-ohjelmasta. Toivon, että asuntojen hintakehitystä pohditaan tarkoin ja valmistelijoita evästetään niin, että he oikeasti starttaavat etsinnät siitä, miten asuntojen hinnat saadaan inhimillisemmäksi. Se, että asuntopolitiikassa kehittämistyö jatkuu luontevana prosessina ja siihen paneudutaan jatkuvasti on hieno juttu. Hienoa oli myös huomata se, että asiat etenevät ainakin muodollisesti yhteistyössä pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan toimesta, joka on saanut luotua pääkaupunkiseudulle yhteisen vision ja sitä tukevat strategiset visiot. Miten tämä onnistutaan tuomaan konkretian tasolle niin, että se oikeasti hyödyttää koko pääkaupunkiseutua, onkin sitten toinen juttu. Toivon, että näin käy, mutta epäilen, että strategian hienot lauseet voivat unohtua valtuustolta, kun aloitetaan poliittinen vääntö siitä, millainen tulee olla asuntojen tuottamis-suhde, siis enemmän kovanrahan asuntoja, aravavuokra-asuntoja vai joitakin muita asumismuotoja.

Viime kerralla asunto-ohjelman hyväksymisen yhteydessä kättä väännettiin useista asioista. Toivonkin, että tällä kerralla veropohjan vahvistamista ei nosteta asunto-ohjelman punaiseksi langaksi, vaan enemmän keskustellaan ihmisten inhimillisistä tarpeista. Nämä asiat eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta jos kaupunkiin halutaan tulevaisuudessa asuntopolitiikalla houkutella enemmän niin sanottuja hyviä veronmaksajia, niin me huonommat joudumme jossakin vaiheessa muuttamaan kaupungin ulkopuolelle. Kuitenkin Helsingin tulee olla avoin kaupunki erilaisille asujille lompakon paksuudesta riippumatta. Helsinki on kotini ja haluan sen jatkossakin sitä olevan.

Totta on, että perheellisten on vaikea asua täällä. Jos meidän perhekoko tästä vielä kasvaisi muutamalla lapsella, ei varaa elämiseen olisi - tai ei ainakaan laadukkaaseen elämiseen. Jos perheessä on useita lapsia, vain harva pystyy järjestämään asunnon, joka on toiminnallisesti ja asumisen laadun näkökulmasta tyydyttävä. Suurimpana syynä on asuntojen hintakehitys. Tunnen useita lapsiperheitä, jotka muuttaisivat suurempaan asuntoon, jos se olisi mahdollista. Liian monessa tilanteessa ongelman luo se etteivät kahden ihmisen palkkatulot läheskään aina riitä neliön vuokraan saatikka asuntolainan ottoon, kun tarpeellisia hankintoja toppapuvusta kumisaappaisiin on jatkuvasti.

Nyt on aika pohtia laajasti, kuinka asuntojen hintakehitykseen voidaan puuttua. Tottahan on, että rikkaat pystyvät valikoimaan sen, missä ja miten asuvat, kun pieni- ja keskituloiset hierovat aivonystyröitään pohtien, kuinka arjesta selviydytään hyläten useita asuinalueita suoraan hintojen perusteella. Esimerkkeinä tällaisista paikoista mainittakoon kantakaupunki ja Tammisalo, joista ei todellakaan tarvitse unelmoida asumisvaihtoehtona. Alueiden välinen tasa-arvo onkin toinen tärkeä asia, johon tulee kiinnittää huomiota asunto-ohjelman yhteydessä.