Minuutta miettien

Aikakausilehtiä lukiessa törmää usein monenlaisiin haastatteluihin. Olenkin monesti miettinyt, miltä julkkisten vastaukset näihin kysymyksiin näyttäisivät, jos kaiken karvaisiin kyselyihin vastanneen julkkiksen vastauksia arvioitaisiin rinnakkain, kuten poliitikkojen ajoittain vertaillaan. Pitäisikö linja vai olisiko vastauksista luettavissa ihmisen henkisen kasvun prosessia ajattelun muovautuessa muun muassa elämänkokemusten, ajattelun ja yhteiskuntamme mukana. Testi voisi olla paikallaan, kaiva yksi haastattelu ja vastaa kysymyksiin nyt ja seuraavaksi kymmenen vuoden päästä. Siinä onkin kymmenen vuoden päästä sitten mietittävää.

Todellisuudessa aikakausilehtien haastattelut ovat leikkimielistä viihdettä, jolla halutaan tutustua hiukan paremmin haastateltavaan. Kun haastattelussa kysytään esimerkiksi elämän aakkosia (mikä voi olla hyvä testin tekotapa), periaatteella A aurinko, perustelu: Pidän etenkin kevään auringon ensi säteistä. B banaani: On kotiäidin helppo eväs, jos lapsen nälkä pääsee yllättämään. C Celsius: En ole koskaan ennen tuijottanut lämpömittaria yhtä aktiivisesti jne., vastauksista on luettavissa, jotakin haastateltavan elämästä ja ajattelusta. En varmasti olisi vastannut aakkosiin samoin aikaisemmin.

Mikäli pysähtyy pohtimaan vastauksia kysymyksiin, joita aikakausilehdet esittävät, herää usein pohtimaan omaa elämäänsä ja sitä, kuinka elämäntilanne on kasvattanut. Elämänkaarella edetessä vastauksetkin vaihtuvat. Toisaalta pohtiessa vastauksia kysymyksiin, oppii joka kerta jotakin itsestään – tai ainakin minä olen oppinut. Itsetuntemus on laji, jota jokaisen olisi syytä harrastaa ja vieläpä erilaisista rooleista käsin. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään vaikkapa vauvalehden kysymyksiä, millainen vanhempi olen? Millainen haluaisin olla? Miten näen parisuhteeni jne. ja joskus on varattava aikaa vain itsensä pohtimiseen. Millainen ihminen olen? Mitä haluan elämältäni ja vaikkapa miten hemmottelen itseäni?

Usein ainakin aikaisemmin en todellakaan työn, opiskelujen ja poliittisen toiminnan lomassa ehtinyt pysähtyä ajattelemaan edellä mainittuja asioita, kun ”substanssiasiat” veivät kaiken ajan. Saatikka, että olisin ehtinyt hemmottelemaan itseäni, muuten kuin viime tipassa sännäten kampaajalle, kun hiukset ovat jo sen näköiset, etten todellakaan kehdannut enää kulkea ilman ehostusta. Hyppy pois kiireen kärrynpyörän matkasta, jääden kotiäidiksi, on ehdottomasti tärkeä temppu niin oman itseni, läheisteni kuin ennen kaikkea perheeni kannalta. Suosittelen ajoittaista pysähtymistä myös muille, kiireellä tuskin voi enempää saavuttaa.