Inhimillisempi ja tasa-arvoisempi Helsinki

Tukiryhmäni tapaa 2.10.2008 klo 17.00 Paasitornissa (Paasivuorenkatu 5B). Kokouksessa julkaistaan tavoitteeni Inhimillisemmän ja tasa-arvoisemman Helsingin puolesta.

Tilaisuus on kaikille avoin. Tervetuloa.

Hyvinvoinnin turvaaminen on intohimoni

Päässäni pyörivät pienet ja isot asiat. Välillä pohdin teiden kuntoa ja kehä I:sen aamuruuhkaa, kun toisinaan mietin isoja periaatteita tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, itsenäisyyttä. Mietin hyvinvointiyhteiskuntamme uhkakuvia ja mahdollisuuksia. Kilpailua ja yhteistyötä. Kaikissa asioissa on puolensa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Peilaan asioita omaan elämänkokemukseeni. Työkokemuksesta pinnalla on se, kuinka ihmisiä kohdellaan ja voidaan kohdella, ovat he sitten puheessa ja työsuhteen muodon mukaan asukkaita, asiakkaita, lapsia, vanhempia tai potilaita. Kysymys on aina monimutkainen, kun pitää huomioidan ollaanko avo- vai laitostyössä.

Tarvitsen herkkää ihmisen kuulemisen kykyä ja luottamuksen osoituksia, kuitenkin tiedostaen, ettei toinen ehkä toimi oikeudenmukaisesti ja reilusti, jolloin tehtäväkseni jää huomata, ettei sopimuksista pidetä kiinni ja nostaa ikävä todellisuus puheen aiheeksi. Samaa kykyä tarvitsen politiikassa. Tiedän, että monilla ihmisillä on omia intressejä, vaikkeivat he sitä minulle kerokkaan.

Tarvitsen kykyä kuunnella ihmistä ja kykyä ymmärtää. Vastapainoksi tarvitsen itsetuntemusta ja kykyä tietää, oman taustani. Tarvitsen tiedon, miksi olen politiikassa ja miksi en ole. Tarvitsen tiedon, milloin haluan tehdä politiikkaa ja milloin en. Haluan kasvaa politiikassa ja olenkin jo kasvanut.

Olen tullut politiikkaan lähihoitajana, joka halusi vaikuttaa vanhuspuolen asioihin. Mennä sinne, missä työtäni ja asiakkaitani koskevat välillä käsittämättömät päätökset tehdään. Opiskelin sosionomin tutkinnon ja työskentelin erilaisissa työtehtävissä ihmisen hyvinvoinnin puolustamiseksi. Toimin erilaisten ihmisten tukijana, lasten ja perheiden, toisenasteen opiskelijoiden, vanhusten, mielenterveyskuntoutujien, psyykkisesti sairaiden vanhusten ja nyt päihdeperheiden.

Elämänmatkan varrella itselleni syntyi kaksi poikaa, jotka ovat vain vahvistaneet tarvettani osallistua ja vaikuttaa. Haluan turvata lapsieni elämän kaikin keinoin, joita minulla on käytettävissä ja uskoin, että hyvinvoinva yhteiskunta on parasta, mitä voimme tarjota lapsillemme.

Haluan puhua avoimesti vaikeistakin asiosita. En halua leikkiä kaikkitietävää, koska en sitä ole. Haluan olla ihminen, kuten kaikki, joiden kanssa tai parissa olen työskennellyt, vaikkakin ymmärrän nykyään jonkin verran kilpailuttamisesta ja Helsingin budjetti käytännöistä. Minulle ensiarvoisen tärkeää on se, että ihmisten hyvinvoinnista pidetään huolta ja teen tätä työtä joka tapauksessa.

Jos jostakin syystä ovi Helsingin kaupungin valtuustoon ei aukea, en ole luovuttajatyyppi. Aion toimia joka tapauksessa ihmisen ja hänen hyvinvointinsa puolesta, ainakin työelämässä ja järjestöissä.

Vaalikuvat

Tänään sain vaalikuvani... -Ole hyvä.

Vaikuttamisen halua

Vaalien lähestyessä mietin, miksi minä olen ehdolla valtuustoon? Mitä minulla on annettavaa ja minkä vuoksi lupauduin ehdokkaakmsi? Samalla lenkkipolulla, punttisalilla ja monissa muissa paikoissa tulee vastatuksi omiin kysymyksiin itselle. Se ei kuitenkaan riitä, vaan haluan vastata myös kaikille niille, jotka miettivät miksi minä olen mukana politiikassa.

Minulle ehdokkaaksi lähteminen oli luonnollinen jatkumo vaikuttamistyössä. Olen toiminut ja toimin jatkossakin edistäen minulle tärkeitä asioita niin työssäni lähihoitajana ja sosionomina kuin politiikkona kunnassa ja järjestöissä. Lisäksi olen ollut ehdolla kaksissa eduskuntavaaleissa ja haaveilen, työstä joskus tulevaisuudessa Arkadianmäellä.

Minun arvoissani Ihminen tulee AINA ensin. Koen, että päätöksenteossa tulee sijoittaa ihmiseen, sillä se on aina pitkällä tähtäimellä tuottavin ratkaisu. Se tarkoittaa, että vanhoille on varattava parempaa, pienten tultava ensin ja työelämän oltava reilua. Laadukasta hoitoa ja hyvinvoivia hoitajia tarvitaan niin ikäihmisille kuin lapsillekin.

Pohdin hyvää kuntaa ja kuinka hyvässä kunnassa, muistetaan ihminen. Kunnassa asuu erilaisia ihmisiä, nuoria ja vanhoja, terveitä ja sairaita. Kunnan on huolehdittava kaikista, tasa-arvoisesti, ihmillisesti ja oikeudenmukaisesti. Raha ei saa ratkaista sitä, millaista palvelua ihminen saa. Vaikeatkin asiat ovat kohdattava ja päätökset perusteltava. Vaikeneminen ei ole kultaa.

Ikärakenteemme muuttuu ja tilanteita on ennakoitava. Palvelut on turvattava kaikille niitä todellisesti tarvitseville. Uudenlaisen yhteisöllisyyden luominen on välttämätöntä hyvinvointipolitiikkaa. Läsnäoloa ei voi korvata rahalla.

Tarvitaan kunnallisesti tuotettuja palveluita, tarvitaan Hyvinvointia helsinkiläisille ja ennen kaikkea helsinkiläistä ei saa jättää yksin. Haluan olla mukana varmistamassa, että Helsinki on kiva kotikaupunki jatkossakin niin itselleni kuin läheisillenikin.

Vaalit lähestyvät

Seuraava tukiryhmäni pidetään 23.9.2008 klo 17.00 osoitteessa Kaarlenkatu 3-5. Tervetuloa! Kiitos viime tukiryhmässä oleelle innostuneelle ja innostavalle poppoolle. Olipa hyvät keskustelut ja samalla linjalla jatketaan.

Puhutaan IHMISESTÄ ja HYVINVOINNISTA sekä KILPAILUSTA ja REILUUDESTA. Lisäksi organisoidaan tulevaa vaalitaistoa. Nähdään!

Unelmatalkoot

Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen haastaa kaikki suomalaiset mukaan unelmatalkoisiin. Aluksi ajatus unelmatalkoista pysähdytti minut miettimään. Ovatko talkoot tarpeelliset ja onko unelmien avulla rakennettu politiikka oikeasti kestävää. Toisaalta ajattelin, että unelmat jos mitkä saavat elämän maistumaan hyvältä.

Tarvitaan pieniä ja suuria unelmia. Tarvitaan unelmia, joita ei ikinä saavuteta ja tarvitaan pieniä unelmia, jotka toteutuvat. Itse asiassa unelmatalkoot on huippuhieno juttu. Kun kokoamme suomalaisia unelmia,
voimme aidosti pohtia mitkä kuuluu toteutettavien unelmien sarjaan ja mitkä niihin tulevaisuudenkin unelmiin.

Politiikassa asiat eivät muutu hetkessä. Tarvitaan pitkäjänteistä ja johdonmukaista työtä. Tarvitaan käsitystä siitä, millaista on suomalaisten mielestä hyvä elämä ja hyvä arki. Tarvitaan käsitystä siitä, mikä on nyt
akuuttia ja mitkä tulevaisuudessa. Nyt on unelmien keruun aika ja siten myös unelmatalkoiden aika.

Puolueessani, Sdp:ssä, haluamme kuulla kaiken ikäisiä ihmisiä. Erilaisia ihmisiä erilaisilla elämän kokemuksilla. Tämä on myös ainoa tapa, jolla voimme ymmärtää vaikeita elämäntilanteita ja etsiä ratkaisuja
yhteiskuntamme epäkohtiin.

Kirjoita sinäkin unelmistasi meille.

Tervetuloa

Seuraava tukiryhmäni pidetään 9.9.2008 klo 17.00 osoitteessa Kaarlenkatu 3-5. Tervetuloa!

Haastavan hauska syksy

Vaikka kaipaan valoa, nautiin syksyn raikkaasta hengitysilmasta. Etenkin tänä syksynä saanen nauttia kauniista luonnon väriloisteesta. Elämä etenee ja tilanteet muuttuvat, selkiytyvät.
Aloitin vakituisessa työsuhteessa päihdeperhetyössä. Tietäen, että työpäivät kestävät klo 8.00-16.00 ja viikonloput voin viettää läheisteni parissa. Samalla edessä on ehkä minulle henkilökohtaisesti merkityksisimmät vaalit.

Sdp:n pitäisi kääntää kannatusluvut nousuun ja minulta odotetaan kunnon tulosta eli valtuutetun paikkaa. Uskonkin, että se on nyt mahdollista, kunhan vaan tukijoukkoni kanssa olemme järkeviä ja säilytämme loistavan joukkuehengen.

Aika on rajallista, mutta niin kuin yleensäkin, jaoittelen sen tarkoin mielessäni. Kun olen töissä, keskityn töihin. Kun olen kotona, keskityn kotiin ja kun pojat on isällään keskityn vaaleihin. Joitakin pieniä asioita voin tehdä limittäin, mutta kellon kanssa en ala kilpaa juoksemaan.
Hauskaa tulee olemaan ja riittämättömyyden tunnetta joudun varmasti sietämään, vaikkakin en aio antaa sille valtaa. Aijon nauttia jokaisesta hauskasta hetkestä ja nauraa oikein kunnolla, aidosti vatsanpohjasta.

Mukavan haastavaa vaalisyksyä.

Poliitikko ja ihminen

Jos asiat ja niihin vaikuttaminen todella kiinnostavat, politiikka tempaa mukaansa. On monenmoisia tapoja olla mukana. Politiikkaan halutaan tavallisia ihmisiä, mutta kuitenkin politiikoilta odotetaan enemmän. Osa vastuusta tulee tietenkin politiikan tehtävistä riippuen, mutta osa on ihan syvältä.

Oman minän on pysyttävä kasassa niin politiikkona kuin ihmisenäkin. "Älä ota sitä niin vakavasti" tai "unohda ne tunteet" kuuluu vihatuimmat sanonnat listan top teniin, vaikka lipsauttelenkin niitä välillä itsekin. Tosin sellaisia me ihmiset olemme – Epätäydellisiä. Tosin tällaisia lauseita päästellessä kyse saattaa oikeasti olla jonkun ihmisen näkökulmasta todella merkittävästä asiasta.

Monissa asioissa vastuuntunteva ihminen ottaa asian vakavasti. Politiikka tarjoaa mahdollisuuden jatkuvaan itsetutkiskeluun. Samalla on tunnistettava, mitkä asiat ovat vain heittoja ja mitkä faktoja. Kun mietin itseäni, voin reilusti sanoa, että en vastaa kaikenlaisia odotuksia, joita politiikkoihin liitetään. Esimerkiksi, kun tukiryhmäni kasvaa, koen samaan aikaan onnistuvani ja saavani haasteen olla luottamuksen arvoinen. Samoin, kun saan krittiikkiä, fiilis kärsii hetkellisesti. Tosin kritiikin käsittelyn jälkeen saatan nousta asiani puolesta entistäkin tarmokkaampana.

Asioita ei voi pyöritellä loputtomiin, koska vaikka joku luottaa minuun, en voi luvata toimivani kaikissa tilanteissa niin kuin hän olettaa. Seison sanojeni takana, mutta monet oletukset eivät liity alkuunkaan siihen, mitä minä olen sanonut tai tehnyt. Toisaalla minut tunnetaan kovana asioita väkisin eteenpäin runttaavana ihmisenä, kun toisaalla olen rento ja diplomaattinen rauhanrakentaja. Samoin kuin elämässä yleensäkin tilanteet ratkaisevat, kuinka asiat niissä etenevät parhaalla tavalla ja loppujen lopuksi minä ihmisenä ratkaisen oman tyylini.

Monesti mietin epätäydellisyyttäni. Kun puhun itselleni tärkeistä asioista, tiedän etten ole joka asian huippuekspertti, mutta tuleehan puhuttua. Samoin niissä asioissa, jotka koen tuntevani, on vielä paljon nähtävää. Minulla on mielipiteitä ja pystyn viemään asiat päätökseen, vaikkakin olen valmis kuulemaan erilaisia näkemyksiä. Keskustelu ja uudet näkökulmat herättävät aina uusia askelia ja joskus joutuu jopa muuttamaan mieltä, kääntämään takkinsa.

Jo ensimmäisten eduskuntavaalien kynnyksellä mietimme minulle slogania: " Ole oma itsesi –Minäkin olen.". Tätä slogania ei ole käytetty, mutta edelleen se on yksi johtolauseeni ihmisenä, politikkona, äitinä, hoitajana jne. Toivattavasti se näkyy myös toiminnassani.

Kultaa

Paluu työelämään on virkistänyt muistiani ja pysähdyttänyt kelailemaan elämää. Lastentarhanopena kuuli, ja pääsi tavallaan näkemään, erilaisten lapsiperheiden arkea. Keikkaillessa työtä katseli pintapuolisesti, mutta näki monia erilaisia työtapoja ja hoitolaitoksia. Viime kuukaudet psykiatrisesti sairaiden vanhusten parissa, ovat tarjonneet toisenlaisen näkökulman vanhusten ja heidän läheistensä arkeen.

Joka paikassa roolini on erilainen, kuin siviilissä kavereiden kanssa. Olen ollut tavallani tukena erilaisissa elämän tilanteissa, erilaisissa kurveissa. Olen jutellut lähes tuntemattomien ihmisten kanssa niin intiimeistä asioista, joista ei normaalisti ole korrektia puhua. Monet tabut eivät ole työssäni ollut tabuja, vaan arjen puheenaiheita. Tietenkin oikea aika ja paikka hienotunteisesti valiten.

Työkavereidenkin kanssa olemme saattaneet syödessä puhua mätäpaiseista ja kakan kiinteydestä. Mielessä on näinä hetkinä käynyt se, kuinka hoitotyön todellisuus on omanlaisensa. Asioista on puhuttava oikeilla nimillä ja silloin, kun aikaa on. Tiedon on nimittäin kuljettava. Monet asiat, kuten muun muassa sukupuolielimet, ummetus, kuolema ovat hoitotyön arkisia puheenaiheita.

On tilanteita, kun joutuu välittämään ikävän tiedon ja omaa sydäntä särkee. Samoin on tilanteita, kun joutuu keskelle perheen konfliktitilannetta ja kysymään suoraan ikävät kysymykset. On myös tilanteita, jolloin saa välittää iloisen tiedon, kun sairaus on voitettu. Välillä olen asetellut rajoja itseäni 50 vuotta vanhemmille ja välillä itseäni nuoremmille.

Erilaisia tunteita herää, mutta usein ne myös tasaantuvat, kun tilanne on ohi. Ikävät tilanteet voi hoitaa monella tapaa. Jotkut pienet asiat on hyvä katsoa sormien läpi, mutta suuret tai sellaiset, joista voi tulla suuria, on otettava välittömästi keskusteltavaksi. Vaikeat keskustelut eivät ole mukavia, mutta elämä niiden jälkeen on mukavampaa. Ehkäpä vaikeneminen ei ole kultaa, vaan hienotunteisuus ja tunneäly!

Naiseutta, ei hassumpaa

”Mummoenergiaa”, mietin kun äitini kertoi matkastaan Pietariin ja siitä, kun hän tapasi hyvän ystäväni äidin Pietarin yössä. En tiedä olisinko uskaltautunut itse paikalle. Itse asiassa hetken alkoi puntit vapisemaan,
kun ajattelin millaiseksi maailma muuttuu, kun suurten ikäluokkien mummoenergia alkaa oikein kunnolla jylläämään Suomessa. Tosin, onhan äidit ja mummot meistä huolehtineet aikaisemminkin, miksi ei siis jatkossakin. Huokaisin helpotuksesta.

Itse asiassa oma mummini kantaa uskomattoman ihailtavalla tavalla vastuuta edelleen vaaristani ja meistä lapsenlapsista sekä vieläpä meidän lapsistammekin. Olen päättänyt olla nainen isolla N:llä. Salilla taistelen
kuin äijä, vaikkakin saavun paikalle korkkarit jalassa tai suoraan kosmetologilta. Olen huomannut, että naiseus luo paineita ja olen päättänyt ottaa paineet hymyillen vastaan. Aion olla herkkä, mutta kova ja ihailla muita kovia muijia, jotka hoitaa hommansa tyylillä.

Ihailen ystävääni, joka nauraa blondiudelleen, eksyen fillarilla naapurilähiöön. Ihailen sitäkin, kun ystäväni otti vaaleanpunaisen iltalaukkunsa olalleen ja totesi, että lähden Pudasjärvelle opiskelemaan automaalariksi. Todellista naispoweria.

Meidän naisten on osattava höllätä, vaikka meidän pitääkin olla vastuullisia ja vahvoja. On organisoitava, vaikka välillä on annettava muiden hoidella hommat. Meidän täytyy tiedostaa, mistä meillä on vastuu ja
minkä vastuun voi delegoida. Todennäköisesti jonkunsortin vastuu meille jää loppu elämäksi perheestä, joka todennäköisesti vain kasvaa.Äidille kunvoi aina itkeä ja kitistä.

Kolmen miespuolisen ihmisen kanssa asuessa ja vieläpä ex:änkin kanssa arkea organisoidessa, välillä miettin olenko hullu. Hetken miettimisen jälkeen muistankin, en ole hullu vaan meidän kodin prinsessa. Se jota juostaan halaamaan kotiin saapuessa ja mikä sen mukavampaa kuin kolmen ihanan miehen halipuristus. Oikeastaan on kiva olla nainen.

Ei hassumpaa

Kesän aikana olemme saaneet kuunnella kiihtyvää pölpötystä pikku ukkojen suusta. Toinen touhottaa menemään selittäen, kuinka hän on sika nopee. Kun taas isompi menee reilusti lakkoon, kun asiat eivät miellytä. Onneksi nämä lakot eivät ole kestäneet kuin viitisen minuuttia, jonka jälkeen taas elämä jatkuu.

Olenkin usein miettinyt, millaista tunnevuoristorataa elämä lasten kanssa on. Välillä aistii, kun on tyyntämyrskyn edellä –hetki, jolloin vuoristoradalla on kiivetty huipulle ja hurja lasku alkaa. Lasku ottaa oikein kunnolla vatsanpohjasta ja tunteet ovat huvituksen ja pelon sekaisia. Eikä siihen tarvita kuin oma parveke viidennessä kerroksessa tai kunnon jännä ja haastava kiipeilyteline.

Kun aamuisin yrttää saada kerättyä kaiken mahdollisen tavaran mukaan jo ennen kello kuutta, epätoivo valtaa mielen. Tuntuu ettei loppua tässä ulos-selviytymisurakassa näy. Sama fiilis valtaa mielen, kun taas ilta koittaa ja väsyneet lapset ilmoittaa: ”en jaksa nukkua”.

Kuitenkin, kun on saanut kullannuput peiteltyä ja viimeistään, kun laittaa illan vakio Risto Räppääjän soimaan, omalle naamalle löytyy hymy ja itsekin suuntaa sänkyyn hyräillen mielessään Riston biisiä: ” Elämä ei ole hassumpaa, kun saan kanssasi nyt asustaa”

Vaalit mielessä

Vaalitöissä minut on haukuttu usein, ajatukseni vielä useammin sekä kaikkea mahdollista minussa on arvosteltu. Näin tulee kaiketi nytkin käymään. Työn raskauden vastapainona ovat hulvattoman hauskat hetket
huippuporukalla - siis tukiryhmäni kanssa. Tiedän jo kokemuksesta, että ehdokkaana oleminen on rankkaa työtä. Päivät venyvät kohtuuttomiksi ja yöunet jäävät liian usein, liian lyhyiksi. Kuitenkin muistelen aikaisempia eduskunta- ja kunnallisvaaleja hymyhuulilla.

Kun ympärillä on jengi, jonka kanssa viihtyy ja joka ei myöskään ole saanut levätä riittävästi, jokainen osaa arvata, millaista läppää lentää.. Ajatusleikit ovat osa hupia. Välillä ollaan suunniteltu kampanjamateriaaliksi terveyssiteitä ja kunnon karnevaalimenoa erilaisilla kokoonpanoilla. Tosiinaan taas mietitty, tuleeko ihminen todellakin AINA ensin ja missä kaikkialla... Paikkoja on lueteltu, kodista kouluun, wc:stä sänkyyn... ja todellakin Ihminen taitaa tulla AINA ensin. ;)

Saatika, kun porukkaan mahtuu monenlaisat säätäjää – Itseni tietenkin etupäässä mukaan lukien. Olemme nähneet luovuutta ehkä hulluimmillaan erilaisten taideteosten ja pantomiimien muodossa. Onpa taidettu vetää pahimmat kimppakaraoke esityspohjanoteerauksetkin näillä keikoilla. Loppupeleissä, jokainen vastaa omasta käytöksestään. Tosin, yleensä meille on aina naurettu hyväntuulisesti.

Vaalit vaativat uskallustalaittaa itsensä likoo. Ehdokkaana minun on vain oltava kasassa, hoideltava
homma, jos toinenkin omalla tyylilläni, vaikka hetkittäin fiilis voi olla aika sick. Kun meidän poppoo on lyönyt päänsä yhteen niin olemme löytyneet usein Städäristä elikäs Stadin tähdestä aamu yöllä. Tosin vaalimainosta sekin... Huvittavalta jälkeenpäin tuntuu sekin, kun edellisen yön on heilunut yötämyöten bilettämässä, siis tehden vaalitöitä, seuraavan päivä ohjelmassa on voinut olla tilaisuus, johon itseni lisäksi, tasavertaisena on tulossa keskustelemaan ministeri tai kaksi. Eipä ole auttanut muu kuin laittaa tukka hyvin, kunnon meikki naamariin ja asenne kohdalle: ” Mielessä pyörien vain yksi lause:” Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.”

Sama meno siis jatkukoot. Minä olen valmis uuteen vaalitaistoon. Työn aion tehdä kuten aiemmin kovalla asenteella, asiallisesti sekä muistaen sen, että annetaan faktojen puhua, koska Ihminen tulee AINA ensi. Hauskaa vaalisyksyä!

Järein asein oikealla asialla

Helsingin sosialidemokraattinen valtuustoryhmä jätti kesäkuun alussa kunnallisen välikysymyksen kaupunginhallitukselle. Kyseessä on järeä väline, jota käytetään harvoin. Menettelylle on kuitenkin vankat perusteet.

Välikysymys jätettiin nimittäin sosiaali- ja terveystoimien alimitoituksesta ja eri maksujen korotuksia. On järjenvastaista, että näiden sektorien budjetointia ei nosteta tarvetta vastaavaksi, vaan ne ollaan järjestelmällisesti alibudjetoitu. Helsinkiläiset sosialidemokraatit ovat ajaneet tämän korjaamista järjestelmällisesti.

Välikysymys tukee myös sosiaalilautakunnan 3.6. tekemää 25 miljoonaa euroa budjettiraamin ylittävää esitystä, jolla korjattaisiin mm. lasten päivähoidon, lapsiperheiden palveluiden ja vanhusten palveluiden rahoitusvajetta. Inhimillisiä asioita - asioita, jotka on hoidettava kunnolla, jos haluamme kutsua Helsinkiä sivistyneeksi, oikeudenmukaiseksi kaupungiksi.

Olen iloinen, että sosialidemokraattinen valtuustoryhmämme edistää ihmisille tärkeitä asioita, sydän paikallaan.

Koti kuulumisia - leijumista

Vanha kotimme Tapulikaupungissa on nyt myyty ja me olemme muuttaneet Falkullaan, aivan Malmin lentokentän viereen. Uusi asuinalueemme on viihtyisä lapsiperheiden alue, missä on mukava ulkoilla ja ihanan rauhallista iltaisin. Tapanilan asema on lähellä ja siten myös lähikaupat.

Jos haluaa nauttia oikein maalaistunnelmasta, voi piipahtaa Falkullan kotieläintilalla.
Asumme kerrostalon yläkerrassa ja nautiskelemme lähes joka ilta auringonlaskusta Jonen kanssa, kun pojat ovat menneet nukkumaan. Kaikki tuntuu kotiutuneen ja muuttolaatikot ovat historiaa. Pitkästä aikaan asiat rullaavat tasaisemmin.

Pojat ovat käyneet kuukauden verran uudessa päiväkodissa ja vanhaan ei ole ollut ikävä. Kun olen ehdottanut käyntiä siellä, molemmat pyörittävät päätä ja toteavat, meillä mennään uuteen päiväkotiin, jos päiväkotiin pitää mennä.

Itseäni ei haittaa lentomelu. Olenhan kasvanut Suutarilassa, missä koneet menivät jatkuvasti kotimme yli. Samoin en kuulu lentokentän aktiivisimpiin vastustajiin, enkä puolesta puhujiin. Todellakin, lentokentässä on hyvät ja huonot puolet, mutta tällä hetkellä me ihmettelemme lentokoneita hymyhuulilla ja lenkkeilemme lentokentän ympäri.

Kotona nautiskellaan uuden asunnon ja uuden alun pauloissa, mutta joskushan on leijuttava. Ainahan sitä jalat palaavat maanpäälle, kun ei se lapsiperheen arki joka tapauksessa liian helppoa meille aikuisille ole.

Joukkuehenkeä politiikassa

Puoluekokous on nyt takana. Kokouspäivät olivat pitkiä, aamulla aloiteltiin välillä jopa ennen seitsemää ja lopetus tapahtui siten, että ennen iltaruokaa ja illanviettoa noin klo 21.00 ennen ehti juuri ja juuri käymään suihkussa. Elikäs todellista politiikan työntekoa ja tarkkana oloa, jotta on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Joka tapauksessa tunnelma oli loistava. Haluttiin tehdä politiikkaa ja tahdottiin tehdä sitä avoimesti salissa. Monet merkittävät asiat päätettiinkin vasta salissa äänestyksellä. Monet asiat herättävät pelkoa ja monet helpotusta. Joka tapauksessa politiikassa on uskallettava välillä olla rohkea ja sitä Sdp puoluekokouksessa oli.

Minä hymyilen. En siksi, että olisin saanut kaiken haluamani läpi, vaan siksi että Sdp on rohkea, tulevaisuuden puolue –oikea joukkue. Se koostuu joukkuepelaajista, jotka vääntävät kun väännön aika on ja hyväksyvät tappionsa, kun on sen aika.

Hienoa! Haluan vielä onnitella uusia Sdp:n "vetureita" ja jokaista puoluekokous edustajaa MAHTAVASTA JOUKKUEHENGESTÄ!

Valoon

Hämeenlinnassa on loistava tunnelma, jonka vallitessa on tehty hienoja valintoja. Hyvä Jutta! Hyvä Ari! Tällä on erinomainen lähteä eteenpäin. Ainakin itse näen nyt todella toivoa siitä, että lähdemme aidosti uudistuneina, ja entistä ihmisläheisempinä eteenpäin.

Kohti puoluekokousta

Lähden huomenna puoluekokoukseen muiden 349 edustajan kanssa valitsemaan puolueelle puheenjohtajaa ja tekemään SDP:n kannalta tärkeitä päätöksiä.

Kahlatessani läpi puoluekokousaloitteita - ja myös puoluekokousohjelmia - ilahduin siitä aidosta idealismista ja toivorikkaudesta, joka niistä välittyy. Tekstin takaa huokuu aito halu muuttaa Suomea inhimillisemmäksi ja tasa-arvoisemmaksi. Sosialidemokraatit haluavat edelleen olla eturintamassa poistamassa köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Toivottavasti löydämme myös hyviä keinoja valiokuntien työssä Hämeenlinnassa.

Istun itse puoluekokouksen sosiaali- ja terveyspoliittisessa valiokunnassa. Käsiteltävämme on nippu varsin kannatettavia aloitteita maksuttomasta päivähoidosta subjektiiviseen hoito-oikeuteen vanhuksille. Toivon- ja myös uskon! - että aidosti keskustellen voimme löytää näistä niiden parhaat puolet ja viedä niitä eteenpäin.

Minulle tärkein tulos, minkä puoluekokouksesta voimme saada, on se, että onnistumme yhdessä luomaan hyvän tunnelman, keskustelemaan, väittelemään ja tulemaan ulos yhtenäisenä porukkana, joka puhaltaa yhteenhiileen. Puoluekokouksen jälkeen meillä on toivottavasti tavoitteellinen, tasa-arvoa ja inhimillisyyttä tavoitteleva, eteenpäin katsova ja idearikas SDP.

Toivon, että se idealismi, joka puoluekokoukselle tehdyistä aloitteista huokuu, onnistutaan välittämään käytännön tavoitteisiimme ja käytännön politiikkamme. Löydämme keinoja pureutua ikärakenteen muutoksen tuomiin haasteisiin inhimillisellä otteella.

Ihminen ennen kilpailua

(julkaistus demarissa 20.5.)

UP-Demari uutisoi (13.5.) kilpailuviraston ylijohtajan näkemyksestä, ettäjulkisiin palveluihin pitää lisätä kilpailua. Ylijohtaja Jokisen näkemysoli, että kilpailu on väline, jolla voimavarat ohjataan oikeinhaasteellisissa oloissa. Mielestäni kilpailu on väline valikoida paras mahdollinen palveluntuottaja.

Voimavarojen ja talouden suuntaaminen on erillään itse kilpailutusprosessista. Kukaan ei voi kiistää sitä, että mm. väestön ikärakenteesta johtuenjulkisissa palveluissa pitää voimavaroja pystyä kohdentamaan oikein. Onhämmästyttävä ajatus, että tähän välttämättä tarvittaisiin kilpailua,sillä tällä argumentilla kaikkinainen ihmisten suorittama budjetointi eivoi tätä varmistaa. Näin ollen esimerkiksi valtion budjetissa tapahtuvavarojen jako ei kohdistaisi voimavaroja oikein.

Taustalla näkynee ajattelu, joka lähtee siitä, että voimavarat ovat oikeinkohdennetut vain, jos ne käytetään talouden kannalta mahdollisimmantehokkaasti. Silloin unohtuu inhimillisyys - jonka ehkä kuitenkin olisisyytä tulla aina ensin, kun palveluita tuotetaan.Kilpailusta on turha hakea vastauksia asioihin, joita se ei voi antaa.Siitä on turha tehdä ideologisesti sosialidemokraatteja jakavaa asiaa. Sen sijaan kilpailua on turha luoda sinne, mihin se ei sovi.

Nyt pitää hakearohkeutta poliittisiin päätöksiin ja vastuun kantokykyä. Pitää ollauskallusta päättää rahojen kohdentamisesta.Kilpailuun ja voitontavoitteluun luottaminen on tuskin meidäntyöntekijöiden etu. Ennemmin inhimillisyys ja ihmisen todelliseen palvelutarpeeseen reilusti vastaaminen.

Puhtaampaa hengitysilmaa

Hengitysilma on jokaisen perusoikeus. Vaikkakin puhumme jatkuvasti ympäristön merkityksestä, unohdamme sen inhimillisen merkityksen. Kierrätys, luonnonsuojelu ja ilmaston muutoksen ennakoiminen ovat tärkeitä asioita. Etenkin silloin ne nousevat priorisointilistani kärkeen, kun nenä valuu ja happi ei kulje.


Alleria ja astmaliiton mukaan: "Joka toinen meistä kärsii jossain elämänsä vaiheessa allergian aiheuttamista oireista." Tämä nostaakin esiin kysymyksen, kuinka oireita voisi hoitaa muutenkin kuin lääkityksellä. Olisiko järkevää miettiä kapunkipölyä todellisena terveysuhkana ja vaikkapa edullisempaa joukkoliikennettä ongelmien ennakoinnin näkökulmasta?


Siedätyshoito on joskus paikallaan, mutta on tilanteita, kun se kannattaa unohtaa. Nimimerkillä happi loppuu ja keuhkot särkee, kun koitimme josko päirjäisin kevään ilman astmalääkkeitä. Johtopäätös: "kurkunpääntulehdus ja vinkuvat keuhkot, " Aloitetaan kunnon allergia ja astmalääkitys, puhekiellon ja parin päivän levon lisänä.


Keväinen katupöly, koivun kukinta ja kesän heinänuhan odottelu herättää mielessäni toiveen, kunpa kaupunki-ilma saataisin oikeasti laadukkaaksi. Monta hyvää ohjelmaa ja suunnitelmaa liittyen aiheeseen tavalla tai toisella, olen nähnyt, mutta kunpa kaikki järkevä osaaminen saataisiin Helsingissä hyötykäyttöön ja helsinkiläisille turvattaisiin laadukas hengitysilma.