Tänään Helsingin kaupunginvaltuusto käy lähetekeskustelun uudesta, vuosiksi 2007-2011 tehtävästä asunto-ohjelmasta. Toivon, että asuntojen hintakehitystä pohditaan tarkoin ja valmistelijoita evästetään niin, että he oikeasti starttaavat etsinnät siitä, miten asuntojen hinnat saadaan inhimillisemmäksi. Se, että asuntopolitiikassa kehittämistyö jatkuu luontevana prosessina ja siihen paneudutaan jatkuvasti on hieno juttu. Hienoa oli myös huomata se, että asiat etenevät ainakin muodollisesti yhteistyössä pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan toimesta, joka on saanut luotua pääkaupunkiseudulle yhteisen vision ja sitä tukevat strategiset visiot. Miten tämä onnistutaan tuomaan konkretian tasolle niin, että se oikeasti hyödyttää koko pääkaupunkiseutua, onkin sitten toinen juttu. Toivon, että näin käy, mutta epäilen, että strategian hienot lauseet voivat unohtua valtuustolta, kun aloitetaan poliittinen vääntö siitä, millainen tulee olla asuntojen tuottamis-suhde, siis enemmän kovanrahan asuntoja, aravavuokra-asuntoja vai joitakin muita asumismuotoja.
Viime kerralla asunto-ohjelman hyväksymisen yhteydessä kättä väännettiin useista asioista. Toivonkin, että tällä kerralla veropohjan vahvistamista ei nosteta asunto-ohjelman punaiseksi langaksi, vaan enemmän keskustellaan ihmisten inhimillisistä tarpeista. Nämä asiat eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta jos kaupunkiin halutaan tulevaisuudessa asuntopolitiikalla houkutella enemmän niin sanottuja hyviä veronmaksajia, niin me huonommat joudumme jossakin vaiheessa muuttamaan kaupungin ulkopuolelle. Kuitenkin Helsingin tulee olla avoin kaupunki erilaisille asujille lompakon paksuudesta riippumatta. Helsinki on kotini ja haluan sen jatkossakin sitä olevan.
Totta on, että perheellisten on vaikea asua täällä. Jos meidän perhekoko tästä vielä kasvaisi muutamalla lapsella, ei varaa elämiseen olisi - tai ei ainakaan laadukkaaseen elämiseen. Jos perheessä on useita lapsia, vain harva pystyy järjestämään asunnon, joka on toiminnallisesti ja asumisen laadun näkökulmasta tyydyttävä. Suurimpana syynä on asuntojen hintakehitys. Tunnen useita lapsiperheitä, jotka muuttaisivat suurempaan asuntoon, jos se olisi mahdollista. Liian monessa tilanteessa ongelman luo se etteivät kahden ihmisen palkkatulot läheskään aina riitä neliön vuokraan saatikka asuntolainan ottoon, kun tarpeellisia hankintoja toppapuvusta kumisaappaisiin on jatkuvasti.
Nyt on aika pohtia laajasti, kuinka asuntojen hintakehitykseen voidaan puuttua. Tottahan on, että rikkaat pystyvät valikoimaan sen, missä ja miten asuvat, kun pieni- ja keskituloiset hierovat aivonystyröitään pohtien, kuinka arjesta selviydytään hyläten useita asuinalueita suoraan hintojen perusteella. Esimerkkeinä tällaisista paikoista mainittakoon kantakaupunki ja Tammisalo, joista ei todellakaan tarvitse unelmoida asumisvaihtoehtona. Alueiden välinen tasa-arvo onkin toinen tärkeä asia, johon tulee kiinnittää huomiota asunto-ohjelman yhteydessä.
keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005
maanantaina, marraskuuta 28, 2005
Palmian henkilöstö veitsen terällä?
Huomenna pidetään liikepalvelulautakunnan kokous, jossa on tarkoitus päättää Palmian henkilöstön asemasta kilpailutilanteiden yhteydessä. Päätös koskee muun muassa henkilöstön siirtymisiä, oppisopimuskoulutettavia, palvelusuhdeasunnot, paluuoikeuksia ja vajaakuntoisia työntekijöitä. Asia on erityisen tärkeä työntekijöiden tulevaisuuden hyvinvoinnin näkökulmasta. Henkilöstön hyvinvointi kilpailutilanteessa kun olisi helppo sivuuttaa heittämällä, jos Helsinki ei haluaisi satsata asiaan työnantajana. Onneksi näin ei ole ja näyttää siltä, että kaupungin tasolla henkilöstön pelot ja työsuhdeasiat on käyty tarkkaan läpi yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa.
Lautakunnan jäsenenä on helppo hyväksyä henkilöstön asemaa koskeva paikallinen sopimus huomisessa kokouksessa, kun sopu on yhteistoiminnassa saavutettu. Kuitenkin haluan, että meille lautakunnan jäsenille selvitetään joka kilpailutustilanteen yhteydessä, kuinka henkilöstön tilanne huomioidaan. Tässä asiassa korulauseet siitä, että asia on huomioitu asianmukaisella tavalla riitä. Haluan, että kilpailutustilanteiden yhteydessä selvitys tulee myös kirjallisena konkreettisesti, yksilöllisten tapausten kautta määriteltynä.
Lautakunnan jäsenenä on helppo hyväksyä henkilöstön asemaa koskeva paikallinen sopimus huomisessa kokouksessa, kun sopu on yhteistoiminnassa saavutettu. Kuitenkin haluan, että meille lautakunnan jäsenille selvitetään joka kilpailutustilanteen yhteydessä, kuinka henkilöstön tilanne huomioidaan. Tässä asiassa korulauseet siitä, että asia on huomioitu asianmukaisella tavalla riitä. Haluan, että kilpailutustilanteiden yhteydessä selvitys tulee myös kirjallisena konkreettisesti, yksilöllisten tapausten kautta määriteltynä.
keskiviikkona, marraskuuta 23, 2005
Tuulia Helsingin kunnallispolitiikasta
Viime viikko on mennyt useiden asioiden pohdinnan ja valmistelun parissa. Helsingin vuoden 2006 budjetti tuli hyväksyttyä aloitteiden kera sekä kunta- ja palvelurakenneuudistus on puhututtanut niin Helsingin sosialidemokraattien piirissä kuin maanlaajuisestikin puoluevaltuustossa. Helsingin sosialidemokraattisen nuorisopiirin syyskokous oli muutama viikko sitten ja minä sain kunnian toimia kokouksen puheenjohtajana. Lisäksi Helsingin sosialidemokraattien piirikokous teki useita tärkeitä päätöksiä ja valitsi uuden hallituksen. Seuraavassa hiukkasen vinkkiä siitä, keitä on valittu ja millaisista asioista on keskusteltu.
Helsingin talousarvio vuodeksi 2006, keskustelutti ja tuli päätökseen valtuutossa 16.11., alkuperäinen esitys kaupungin sivuilta kyllä löytyy, mutta nettiin saamme vielä sitä odottaa, tehokasta tiedotusta siis... Sosialidemokraattista näkemystä aiheesta tarjoaa valtuustoryhmän puheenjohtaja Maija Anttilan ryhmäpuheenvuoro.
Valtuustossa on tapana tehtailla melkoinen nippu aloitteita talousarvion yhteyteen. Moni näistä onkin hyviä tai vallan erinomaisia ja edistävät hyvinvointia Helsingissä. Hyvää tarkoittavia, mutta epäonnistumisessaan hymyilyttäviä aloitteita edustakoon tässä valtuutettu Otto Lehtipuun (vihr) diipadaapa aloite leikkipuistoruokailujen turvaamisesta. Aloite nimittäin kuuluu: "...että leikkipuistojen kesäruokailu järjestetään kesällä 2006 tarpeen mukaisessa laajuudessa." Kiva, kiva, kaikki harkintavalta siis jää edelleen sosiaalilautakuntaan, mikään ei tällä sitten siis muuttunut.
Helsingin sosialidemokraattien piirikokouksen kannanotto ja
Helsingin sosialidemokraatit ry:n hallitus vuodeksi 2006
Helsingin sosialidemokraattinen nuorisopiiri ry:n hallitus vuodeksi 2006:
Puheenjohtajaksi Anna Mäenpää. Hallitukseen valittiin Lauri Holappa, Saana Lamminsivu, Antti Hytti, Tuomo Järvelä, Jani Ryhänen, Milla Suomalainen, Lauri Laine ja Mikko Piikkilä.
Varajäseniksi valittiin Mirva Haltia, Salla Lindblad, Marianne Muona ja Joonas Rahkola.
Helsingin talousarvio vuodeksi 2006, keskustelutti ja tuli päätökseen valtuutossa 16.11., alkuperäinen esitys kaupungin sivuilta kyllä löytyy, mutta nettiin saamme vielä sitä odottaa, tehokasta tiedotusta siis... Sosialidemokraattista näkemystä aiheesta tarjoaa valtuustoryhmän puheenjohtaja Maija Anttilan ryhmäpuheenvuoro.
Valtuustossa on tapana tehtailla melkoinen nippu aloitteita talousarvion yhteyteen. Moni näistä onkin hyviä tai vallan erinomaisia ja edistävät hyvinvointia Helsingissä. Hyvää tarkoittavia, mutta epäonnistumisessaan hymyilyttäviä aloitteita edustakoon tässä valtuutettu Otto Lehtipuun (vihr) diipadaapa aloite leikkipuistoruokailujen turvaamisesta. Aloite nimittäin kuuluu: "...että leikkipuistojen kesäruokailu järjestetään kesällä 2006 tarpeen mukaisessa laajuudessa." Kiva, kiva, kaikki harkintavalta siis jää edelleen sosiaalilautakuntaan, mikään ei tällä sitten siis muuttunut.
Helsingin sosialidemokraattien piirikokouksen kannanotto ja
Helsingin sosialidemokraatit ry:n hallitus vuodeksi 2006
Helsingin sosialidemokraattinen nuorisopiiri ry:n hallitus vuodeksi 2006:
Puheenjohtajaksi Anna Mäenpää. Hallitukseen valittiin Lauri Holappa, Saana Lamminsivu, Antti Hytti, Tuomo Järvelä, Jani Ryhänen, Milla Suomalainen, Lauri Laine ja Mikko Piikkilä.
Varajäseniksi valittiin Mirva Haltia, Salla Lindblad, Marianne Muona ja Joonas Rahkola.
lauantaina, marraskuuta 19, 2005
Tippa linsissä
Puoluevaltuusto asetti tänään Tarja Halosen presidenttiehdokkaaksi. Seurasin tippa linssissä , kun ihmiset kävivät puhumassa kauniisti omista näkemyksistään siitä, miksi Tarja on juuri heidän ehdokkaansa. Jotenkin minusta tuntui siltä, että jokainen ylistävä sana oli täyttä asiaa. Tämän päivän puheenvuorojen parasta antia olivat Maria Guzeninan, Antton Rönnhomin, Tuula Petäkoski-Hultin ja Paavo Lipposen puheet.
Presidentti on yksinäisestä asemastaan huolimatta joukkuepelaaja. Hän on huippupelaaja maalintekijänä ja joukkueen yhteishengen luojana ja Tarja on todellakin ollut tätä. Tuntuukin siltä, ettei sanat oikein riitä kuvaamaan sitä, kuinka hyvä presidentti meillä on ollut ja toivottavasti tulee olemaankin vielä vaalien jälkeen.
Mieleeni nousi myös kysymys, entä jos Tarjaa ei valitakaan? Hetken pohdinnan jälkeen taistelumieliala alkoi kuitenkin kasvaa kuin ollaan tappiolla 0-1. Silloin on tehtävä maali tai oikeastaan kaksi, jotta voitto otetaan kotiin. Nyt siis palloa maalin ja Tarja jatkamaan! Jos et ole jo mukana vaalityössä, käypä ihmeessä ilmoittautumassa mukaan joukkueeseen.
Parhaan on hyvä jatkaa!
Tarjan ensimmäiset sanat virallisena ehdokkaana.
Puoluevaltuuston julkilausuma: Tarja Halonen -Koko kansan presidentti
Eero Heinäluoman ehdolleasettelusanat
Lue lisää www.sdp.fi
Presidentti on yksinäisestä asemastaan huolimatta joukkuepelaaja. Hän on huippupelaaja maalintekijänä ja joukkueen yhteishengen luojana ja Tarja on todellakin ollut tätä. Tuntuukin siltä, ettei sanat oikein riitä kuvaamaan sitä, kuinka hyvä presidentti meillä on ollut ja toivottavasti tulee olemaankin vielä vaalien jälkeen.
Mieleeni nousi myös kysymys, entä jos Tarjaa ei valitakaan? Hetken pohdinnan jälkeen taistelumieliala alkoi kuitenkin kasvaa kuin ollaan tappiolla 0-1. Silloin on tehtävä maali tai oikeastaan kaksi, jotta voitto otetaan kotiin. Nyt siis palloa maalin ja Tarja jatkamaan! Jos et ole jo mukana vaalityössä, käypä ihmeessä ilmoittautumassa mukaan joukkueeseen.
Parhaan on hyvä jatkaa!
Tarjan ensimmäiset sanat virallisena ehdokkaana.
Puoluevaltuuston julkilausuma: Tarja Halonen -Koko kansan presidentti
Eero Heinäluoman ehdolleasettelusanat
Lue lisää www.sdp.fi
Päivä puoluevaltuuston kokousta takana
Kokouksen tunnelma oli alusta asti leppoisa ja kannustava. Uusia toimintatapoja valtuustotyössä oli selvästikin mietitty ja pohdintaa jatkettiin valiokunnissa, miikä oli uusi toimintamuoto puoluevaltuuston kokouksessa.
Kuitenkin kokouksen parasta antia oli mielestäni Matti Ahteen avauspuhe, poliittinen tilannekatsaus ja Eero Heinäluoman puhe. Lisäksi keskustelimme laajasti kuntauudisuksesta, mikä herättää suuria tunteita ainakin maakunnissa. Tarve uudistuksen eteenviemiselle onkin ehdotton ja halua ainakin puoluevaltuutetuilta tuntui löytyvän. Toivonkin, että samanlaista halua löytyy myös eduskuntaryhmästä.
Eilen asiat tulivat pitkälle käsiteltyä. Tänään esityslistalla on enää presidenttiehdokkaan asettaminen sekä presidenttivaalikannanotto. Ei siis mitään pieniä asioita... Odotankin jo innolla, mitä Eero Heinäluomalla ja Tarja Halosella on tänään sanottavana.
Kokus antoi keskustelun pohjalta julkilausuman.
Kuitenkin kokouksen parasta antia oli mielestäni Matti Ahteen avauspuhe, poliittinen tilannekatsaus ja Eero Heinäluoman puhe. Lisäksi keskustelimme laajasti kuntauudisuksesta, mikä herättää suuria tunteita ainakin maakunnissa. Tarve uudistuksen eteenviemiselle onkin ehdotton ja halua ainakin puoluevaltuutetuilta tuntui löytyvän. Toivonkin, että samanlaista halua löytyy myös eduskuntaryhmästä.
Eilen asiat tulivat pitkälle käsiteltyä. Tänään esityslistalla on enää presidenttiehdokkaan asettaminen sekä presidenttivaalikannanotto. Ei siis mitään pieniä asioita... Odotankin jo innolla, mitä Eero Heinäluomalla ja Tarja Halosella on tänään sanottavana.
Kokus antoi keskustelun pohjalta julkilausuman.
perjantaina, marraskuuta 18, 2005
Puoluevaltuusto puhe
SDP:n puoluevaltuustossa 18.11.2005 pitämäni puhe:
En ymmärrä miksi hyvä, erinomainen ja reilu työntekijä – tässä presidentti - kannattaisi vaihtaa?
Tulevaisuuden suuria haasteita on hyvinvoinnin edistäminen niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Näitä haasteita eivät ratkaise pelkkä natokeskustelut sen paremmin kuin diipadaapa porvarityöväen presidenttiehdokkaat. Pikemminkin ne ovat vieneet - ainakin toistaiseksi - keskustelun epäolennaisiin yksittäisiin asioihin ihmisten hyvinvoinnin parantamisesta laajasti. Niin, ja tuntuu siltä, että porvariehdokkaat ovat unohtaneet sen, että laadukas laajamittainen sosiaalipolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa.
Suomi tarvitsee koko kansan presidentin, joka ymmärtää ihmisten tavallista arkea ja jolla on kykyä ja rohkeutta edistää hyvinvointia myös globaalilla tasolla. Tarja Halonen on toiminnallaan osoittanut ymmärtävänsä molempia asioita suomalaisten näkökulmasta. Ja kaiken hyvän lisäksi Tarjalla on olemassa valmiina hyvät kansainväliset suhteet, joiden avulla asioihin voi vaikuttaa. Ja kaikki me olemme nähneet että Tarjalla on lisäksi sydäntä ja halua tähän työhön.
Kansainvälisyys ei enää ole erillään suomalaisesta arjesta. Presidentin on tunnettava myös arki. Tarjalla on kuuden vuoden työkokemus presidentin tehtävästä ja valmiit suhteet kansallisella ja kansainvälisellä tasolla , mitä käyttää ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen - ja mikä tärkeintä, suuri sydän.
Hyvät toverit!
Asetetaan Tarja huomenna sosialidemokraattien presidenttiehdokkaaksi ja toimintaan niin, että Tarja saa jatkaa työtään hyvinvoinnin edistäjänä, presidenttinä, seuraavan kuuden vuoden ajan.
En ymmärrä miksi hyvä, erinomainen ja reilu työntekijä – tässä presidentti - kannattaisi vaihtaa?
Tulevaisuuden suuria haasteita on hyvinvoinnin edistäminen niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Näitä haasteita eivät ratkaise pelkkä natokeskustelut sen paremmin kuin diipadaapa porvarityöväen presidenttiehdokkaat. Pikemminkin ne ovat vieneet - ainakin toistaiseksi - keskustelun epäolennaisiin yksittäisiin asioihin ihmisten hyvinvoinnin parantamisesta laajasti. Niin, ja tuntuu siltä, että porvariehdokkaat ovat unohtaneet sen, että laadukas laajamittainen sosiaalipolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa.
Suomi tarvitsee koko kansan presidentin, joka ymmärtää ihmisten tavallista arkea ja jolla on kykyä ja rohkeutta edistää hyvinvointia myös globaalilla tasolla. Tarja Halonen on toiminnallaan osoittanut ymmärtävänsä molempia asioita suomalaisten näkökulmasta. Ja kaiken hyvän lisäksi Tarjalla on olemassa valmiina hyvät kansainväliset suhteet, joiden avulla asioihin voi vaikuttaa. Ja kaikki me olemme nähneet että Tarjalla on lisäksi sydäntä ja halua tähän työhön.
Kansainvälisyys ei enää ole erillään suomalaisesta arjesta. Presidentin on tunnettava myös arki. Tarjalla on kuuden vuoden työkokemus presidentin tehtävästä ja valmiit suhteet kansallisella ja kansainvälisellä tasolla , mitä käyttää ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen - ja mikä tärkeintä, suuri sydän.
Hyvät toverit!
Asetetaan Tarja huomenna sosialidemokraattien presidenttiehdokkaaksi ja toimintaan niin, että Tarja saa jatkaa työtään hyvinvoinnin edistäjänä, presidenttinä, seuraavan kuuden vuoden ajan.
tiistaina, marraskuuta 15, 2005
Sosialidemokraattiset Nuoret selvittivät maahanmuuttopolitiikkaa
Demarinuorten liittokokous 2004 Vantaalla keskusteli maahanmuuttopolitiikasta. Samalla tehtiin myös päätös, että kahden vuoden päästä Tampereen kokouksessa käsitellään ja hyväksytään maahanmuuttajapoliittinen ohjelma. Ohjelman laatiminen annettiin sittemmin liittohallituksessa tehtäväksi sosiaalipoliittiselle jaostolle.
Nyt asiassa on otettu askelia eteenpäin. Sosionomiopiskelija Teea Kláver suoritti monikulttuurisen ammatillisuuden harjoittelun meillä Sosialidemokraattiset Nuoret ry:ssä. Minä sosiaalipoliittisen jaoston puheenjohtajana ja koulutukseltani sosionomina toimin Teean harjoittelun ohjaajana. Harjoittelun suunnittelu ja ohjaus vaativat paljon aikaa ja energiaa, mutta yhteistyönä saimme laadittua hyvän harjoittelupaketin, joka vastasi niin meidän sosialidemokraattisten nuorten kuin Teankin tavoitteita. Lähdimme kartoittamaan maahanmuuttopolitiikan käytännön ongelmia ja etsimään ratkaisuja. Ratkaisujen etsiminen jatkuu vielä ja saatetaan päätökseen vasta toukokuussa pidettävässä sosialidemokraattiset Nuoret ry:n 100-vuotisliittokokouksessa. Nyt on laajamittaisen keskustelun aika.
Yksi silmään pistävä asia oli se, kuinka jokainen ministeri katsoo asioita oman ministeriön silmälasien läpi eikä niinkään osaa katsoa asiaa laaja-alaisesti huomioiden erilaiset tilanteet. Tämä on ongelmallista varsinkin kun maahanmuuttoasiat on hajautettuna eri ministeriöihin. Ikävä totuus on se, että Suomelta puuttuu johdonmukainen maahanmuuttopolitiikan linja käytännössä täysin. Tämä näyttää myös mahdollistavan eri ministerien toisistaan hyvinkin erilaisen linjanvedon, vaikka ministerit olisivat sitten samasta puolueesta.
Meiltä näyttää myös kokonaan puuttuvan linja siitä, mikä on maahanmuuttopolitiikkamme peruste. Työperusteista maahanmuuttoa toki tarvitaan, mutta kyllä Suomen täytyy kantaa myös kansainvälistä vastuuta. Ranskan viime aikaiset mellakat ovat hyvä esimerkki siitä, että toimivaa maahanmuuttopolitiikkaa todella tarvitaan.
Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n puheenjohtaja Petteri Oksa kerkesikin henkilökohtaisesti arvostella sisäministeri Kari Rajamäkeä. Itse näkisin yhden ministerin arvostelua tärkeämmäksi puolueen heräämisen maahanmuuttopolitiikkaan. Pitäisi aloittaa maahanmuuttopolitiikan sosialidemokraattisen linjan etsintä, johon puolueen ministerienkin tulee sitoutua.
Nyt asiassa on otettu askelia eteenpäin. Sosionomiopiskelija Teea Kláver suoritti monikulttuurisen ammatillisuuden harjoittelun meillä Sosialidemokraattiset Nuoret ry:ssä. Minä sosiaalipoliittisen jaoston puheenjohtajana ja koulutukseltani sosionomina toimin Teean harjoittelun ohjaajana. Harjoittelun suunnittelu ja ohjaus vaativat paljon aikaa ja energiaa, mutta yhteistyönä saimme laadittua hyvän harjoittelupaketin, joka vastasi niin meidän sosialidemokraattisten nuorten kuin Teankin tavoitteita. Lähdimme kartoittamaan maahanmuuttopolitiikan käytännön ongelmia ja etsimään ratkaisuja. Ratkaisujen etsiminen jatkuu vielä ja saatetaan päätökseen vasta toukokuussa pidettävässä sosialidemokraattiset Nuoret ry:n 100-vuotisliittokokouksessa. Nyt on laajamittaisen keskustelun aika.
Yksi silmään pistävä asia oli se, kuinka jokainen ministeri katsoo asioita oman ministeriön silmälasien läpi eikä niinkään osaa katsoa asiaa laaja-alaisesti huomioiden erilaiset tilanteet. Tämä on ongelmallista varsinkin kun maahanmuuttoasiat on hajautettuna eri ministeriöihin. Ikävä totuus on se, että Suomelta puuttuu johdonmukainen maahanmuuttopolitiikan linja käytännössä täysin. Tämä näyttää myös mahdollistavan eri ministerien toisistaan hyvinkin erilaisen linjanvedon, vaikka ministerit olisivat sitten samasta puolueesta.
Meiltä näyttää myös kokonaan puuttuvan linja siitä, mikä on maahanmuuttopolitiikkamme peruste. Työperusteista maahanmuuttoa toki tarvitaan, mutta kyllä Suomen täytyy kantaa myös kansainvälistä vastuuta. Ranskan viime aikaiset mellakat ovat hyvä esimerkki siitä, että toimivaa maahanmuuttopolitiikkaa todella tarvitaan.
Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n puheenjohtaja Petteri Oksa kerkesikin henkilökohtaisesti arvostella sisäministeri Kari Rajamäkeä. Itse näkisin yhden ministerin arvostelua tärkeämmäksi puolueen heräämisen maahanmuuttopolitiikkaan. Pitäisi aloittaa maahanmuuttopolitiikan sosialidemokraattisen linjan etsintä, johon puolueen ministerienkin tulee sitoutua.
torstaina, marraskuuta 10, 2005
Asuntopolitiikka vaikuttaa oleellisesti hyvinvointiin
STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää esitti muutama päivä takaperin, että asuntopolitiikka pitäisi saada osaksi tulopolitiikkaa. Ministeri Filatov kannattaa ajatusta tänään Uutispäivä-Demarissa. On erinomaista, että ihmisten tulonmuodostuksessa huomataan, myös asuntopolitiikka. Pelkkien palkkojen tarkastelu ei ole kovin järkevää, jos ja varsinkin kun, samaan aikaan asuntojen ja asumisen hinnat ovat sellaiset, että ne vievät valtaosan tuloista.
Asumisen hinta on merkittävin ihmisten käteen jääviä tuloja määrittävä tekijä ja näin se määrittää oleellisesti myös ihmisten ostovoimaa. Siksi pitää olla myös palkansaajaliikkeen intressissä vaikuttaa siihen esittämällä näkemyksensä asiasta, varsinaiset päätökset toki ovat poliitikkojen käsissä.
Asuntopolitiikka vaikuttaa epäsuorasti moneen muuhun asiaan kuten terveyteen, etenkin lapsiperheissä. Jos asumiskulujen jälkeen jää riittävästi rahaa, ostetaan kaupasta muutakin kuin eineksiä, nimittäin vihanneksia ja muuta tuoretavaraa. Karua tosiasiaa on, että jos rahat ovat tiukoilla, myös ruuan laatu heikkenee, koska lihapullia ja makkaran edullisempaa ja täyttävämpää kuin vihannekset ja hedelmät.
Paras tapa asuntopolitiikan keinoin parantaa ihmisten hyvinvointia on satsata toimenpiteisiin, joilla asumisen hinta saadaan kohtuulliseksi. Etenkin pääkaupunkiseudulla hinnat ja vuokrat jatkavat nousuaan. Tarvitaan yksinkertaisesti rajusti lisää asuntotuotantoa, jotta taso saataisiin edes vakiintumaan.
Asumisen hinta on merkittävin ihmisten käteen jääviä tuloja määrittävä tekijä ja näin se määrittää oleellisesti myös ihmisten ostovoimaa. Siksi pitää olla myös palkansaajaliikkeen intressissä vaikuttaa siihen esittämällä näkemyksensä asiasta, varsinaiset päätökset toki ovat poliitikkojen käsissä.
Asuntopolitiikka vaikuttaa epäsuorasti moneen muuhun asiaan kuten terveyteen, etenkin lapsiperheissä. Jos asumiskulujen jälkeen jää riittävästi rahaa, ostetaan kaupasta muutakin kuin eineksiä, nimittäin vihanneksia ja muuta tuoretavaraa. Karua tosiasiaa on, että jos rahat ovat tiukoilla, myös ruuan laatu heikkenee, koska lihapullia ja makkaran edullisempaa ja täyttävämpää kuin vihannekset ja hedelmät.
Paras tapa asuntopolitiikan keinoin parantaa ihmisten hyvinvointia on satsata toimenpiteisiin, joilla asumisen hinta saadaan kohtuulliseksi. Etenkin pääkaupunkiseudulla hinnat ja vuokrat jatkavat nousuaan. Tarvitaan yksinkertaisesti rajusti lisää asuntotuotantoa, jotta taso saataisiin edes vakiintumaan.
sunnuntaina, marraskuuta 06, 2005
Vaalikausikone
Vaalikoneet ovat astumassa uuteen aikaan. Yle valmistelee uudentyyppisen, vaalien välillä toimivan, vaalikoneen julkistamista.
Palvelu kerää kaikista kansanedustajista yhteen heidän vaalikonevastauksensa vaalien alla, pidetyt puheet, valtiopäivätoimet. Se sisältää edelleen osion, jossa kansanedustajat voivat julkaista tiedotteensa, kirjoituksensa ja niin edelleen. Se mahdollistaa myös oman verkkopäiväkirjan pidon tässä palvelussa.
Tämä vaalikausikone ei ole vielä täysin valmis, mutta demoon voi käydä tutustamassa osoitteessa:
www.yle.fi/tv-radio/vaalikausikone
Jos hanke pitää, minkä lupaa niin siitä tulee parhaimmillaan yksi hyvä väline politiikan ja kansanedustajien toimien seuraamiseen. Etenkin tuo vaalikonevastauksien esilläpito jatkuvasti ja tämän aiheuttama helppo vertailumahdollisuus toimiin eduskunnassa on mielenkiintoinen.
Palvelu kerää kaikista kansanedustajista yhteen heidän vaalikonevastauksensa vaalien alla, pidetyt puheet, valtiopäivätoimet. Se sisältää edelleen osion, jossa kansanedustajat voivat julkaista tiedotteensa, kirjoituksensa ja niin edelleen. Se mahdollistaa myös oman verkkopäiväkirjan pidon tässä palvelussa.
Tämä vaalikausikone ei ole vielä täysin valmis, mutta demoon voi käydä tutustamassa osoitteessa:
www.yle.fi/tv-radio/vaalikausikone
Jos hanke pitää, minkä lupaa niin siitä tulee parhaimmillaan yksi hyvä väline politiikan ja kansanedustajien toimien seuraamiseen. Etenkin tuo vaalikonevastauksien esilläpito jatkuvasti ja tämän aiheuttama helppo vertailumahdollisuus toimiin eduskunnassa on mielenkiintoinen.
tiistaina, lokakuuta 11, 2005
Opiskelijasta perheelliseksi
Kitkutellessani aikanaan opintotuella ihmettelin, miksi perheiden taloustilanteista aina itketään. Tulojahan, avustustenkin muodossa, kertyy huomattavasti enemmän kuin opiskelijoiden pussiin. Sitä paitsi perheissä on usein vielä kaksi, joiden tilille rahaa tulee. Todellisuus lapsiperheen arjesta kuitenkin näyttää olevan se, että kitkuttaminen kuuluu samalla tavoin lapsiperheiden kuin opiskelijan arkeen. Kuitenkin hallitus toivoo lisää lapsia ja epäilen, että toiveeksi jääkin, jos ei hallituksen päässä onnistuta yhdistelemään näkökulmia siitä, kuinka opiskelijoiden arkea helpottamalla voidaan myös helpottaa lapsiperheitä. Lisäksi kannattaisi kaivaa esiin, ennen lamaa lapsiperheisiin kohdistuneet heikennykset ja miettiä, olisiko nyt aika kääntää suunta leikkauslinjasta lisäyslinjaan.
Olen vieläkin sitä mieltä, että opiskelijoiden avustusjärjestelmässä on useita aukkokohtia, jotka asettavat ison haasteen tulevaisuudelle. Esimerkiksi se, että opiskelijat ovat ainut ”kansalaisryhmä”, joka joutuu elämään lainalla. Tämä käsittämättömyys kostautuu monelle, ainakin meidän perheelle, siinä vaiheessa, kun oli aika perustaa perhe. Yhtäkkiä menojen määrä lisääntyi ja lainojakin oli maksettavana kahden ihmisen opintolainat ja sen lisäksi asuntolaina.
Opiskelijoiden terveystutkimuksiakin on mielenkiintoista plärätä ja niistä on aika helppo vetää yhteen, että opiskelu ja työssäkäynti rasittavat opiskelijoita etenkin pääkaupunkiseudulla. Koska opintolisä ja asumislisä eivät riitä elämiseen, on lisätuloja keksittävä jostakin. Lainaa kun ei oikein viitsi ottaa, kun tulevaisuudesta ei ole tietoa. Niin ja ainakaan siinä tilanteessa ei kannata ottaa, jos aikoo hankkia lapsia opintojen päättyessä. Silloin, kun menojen määrä lisääntyy yllättävän paljon ja palkasta käteen jäävä osuus palkasta ei ole häävi, kun siitä vähennellään päivähoitomaksut ja kaikenmaailman toppapuvut, jotka vain on hankittava.
Visakorttikin näyttää saaneen vakiopaikan perheessämme. Ennen saatoimme elää puuro- ja makaronilinjalla, mikäli rahat olivat vähissä tai loppu. Nyt samaa ei voi ajatellakaan. Pienimies varmaan eläisi jopa mielellään pelkällä makaronilla, mutta ainakaan minä en halua opettaa herralle sellaisia ruokatottumuksia. Nyt siis jos rahat on finiitto, kauppaan suunnataan ostamaan niin hedelmät kuin vihannekset visa kourassa. Kyseinen toimintatapa ei olisi ennen tullut mieleenkään, mutta nyt ei juuri muuta vaihtoehtoa ole.
Toivonkin, että tulevaisuudessa poliitikot ottaisivat opiskelijoiden taloushuolet vakavasti ja ei keskittyisi perustelemaan sitä, kuinka järjestelmä on vuosien varrella kehittynyt, vaan toimisi sen puolesta, että opintolainajärjestelmä siirtyisi historiaan. Tämä helpottaisi myös lapsiperheiden taloustilannetta. Lisäksi lapsiperhekeskustelussa kaivataan konkreettisia toimia ja helpoin paikka aloittaa on kaivaa esiin lama-ajan seurauksena tehdyt heikennykset ja unohtaa päivähoidon leikkauskeskustelu. Päivähoito, kun on palveluna käsitykseni mukaan vielä suhteellisen hyvässä kunnossa. Ei siis muuta, kuin kaivelemaan esiin lama-ajan talousheikennyksiä ja uudenlaisella positiivisella asenteella parantamaan lapsiperheiden ja opiskelijoiden taloustilannetta.
Olen vieläkin sitä mieltä, että opiskelijoiden avustusjärjestelmässä on useita aukkokohtia, jotka asettavat ison haasteen tulevaisuudelle. Esimerkiksi se, että opiskelijat ovat ainut ”kansalaisryhmä”, joka joutuu elämään lainalla. Tämä käsittämättömyys kostautuu monelle, ainakin meidän perheelle, siinä vaiheessa, kun oli aika perustaa perhe. Yhtäkkiä menojen määrä lisääntyi ja lainojakin oli maksettavana kahden ihmisen opintolainat ja sen lisäksi asuntolaina.
Opiskelijoiden terveystutkimuksiakin on mielenkiintoista plärätä ja niistä on aika helppo vetää yhteen, että opiskelu ja työssäkäynti rasittavat opiskelijoita etenkin pääkaupunkiseudulla. Koska opintolisä ja asumislisä eivät riitä elämiseen, on lisätuloja keksittävä jostakin. Lainaa kun ei oikein viitsi ottaa, kun tulevaisuudesta ei ole tietoa. Niin ja ainakaan siinä tilanteessa ei kannata ottaa, jos aikoo hankkia lapsia opintojen päättyessä. Silloin, kun menojen määrä lisääntyy yllättävän paljon ja palkasta käteen jäävä osuus palkasta ei ole häävi, kun siitä vähennellään päivähoitomaksut ja kaikenmaailman toppapuvut, jotka vain on hankittava.
Visakorttikin näyttää saaneen vakiopaikan perheessämme. Ennen saatoimme elää puuro- ja makaronilinjalla, mikäli rahat olivat vähissä tai loppu. Nyt samaa ei voi ajatellakaan. Pienimies varmaan eläisi jopa mielellään pelkällä makaronilla, mutta ainakaan minä en halua opettaa herralle sellaisia ruokatottumuksia. Nyt siis jos rahat on finiitto, kauppaan suunnataan ostamaan niin hedelmät kuin vihannekset visa kourassa. Kyseinen toimintatapa ei olisi ennen tullut mieleenkään, mutta nyt ei juuri muuta vaihtoehtoa ole.
Toivonkin, että tulevaisuudessa poliitikot ottaisivat opiskelijoiden taloushuolet vakavasti ja ei keskittyisi perustelemaan sitä, kuinka järjestelmä on vuosien varrella kehittynyt, vaan toimisi sen puolesta, että opintolainajärjestelmä siirtyisi historiaan. Tämä helpottaisi myös lapsiperheiden taloustilannetta. Lisäksi lapsiperhekeskustelussa kaivataan konkreettisia toimia ja helpoin paikka aloittaa on kaivaa esiin lama-ajan seurauksena tehdyt heikennykset ja unohtaa päivähoidon leikkauskeskustelu. Päivähoito, kun on palveluna käsitykseni mukaan vielä suhteellisen hyvässä kunnossa. Ei siis muuta, kuin kaivelemaan esiin lama-ajan talousheikennyksiä ja uudenlaisella positiivisella asenteella parantamaan lapsiperheiden ja opiskelijoiden taloustilannetta.
tiistaina, lokakuuta 04, 2005
Ikävää budjettipolitiikkaa
Minua on jo jonkin aikaa ihmetyttänyt tapa, jolla Helsinki starttaa budjettikäsittelynsä. Kun kaupunginjohtaja esittelee oman esityksensä, joka vasta myöhemmin menee poliittiseen käsittelyyn, media rummuttaa, ettei budjettiesitykseen tehdä suuria muutoksia. No ei varmaan kellään ole esittää siinä vaiheessa suuria muutoksia, kun ei ole esitystäkään saanut kouraan mutusteltavaksi. Valtuustoryhmät eivät ole budjettia yksinkertaisesti voineet käsitellä, kun sitä ei ole ollut käytettävissä. Uskon ja tiedän, että budjetti voitaisiin poliitikkojen toimesta repiä auki oikein kunnolla, jos sitä kuuluisaa poliittista tahtoa olisi.
Ymmärrän kyllä, että raameja ei avata laajassa mitassa – ne kun on tehty yhteisten päätösten mukaan. Eikä avaaminen välttämättä edes toisi mitään ihmeellistä ratkaisua ongelmiin. Investointeja lisätään budjetissa noin 7,7%, mikä saattaisi saada ihmettelemään, että eikö rahoja pitäisi pikemmin ohjata heikentyneiden palvelujen paikkauksiin. Investointien lisääminen on kuitenkin vain murto-osa siitä suuresta leikkauksesta, joka niihin viime vuonna kohdistettiin. Enemmän pitää kantaa huolta siitä, mihin investoidaan. Ulkosivuihin ja ilmeen kohentamiseen käytettäviä rahoja pitäisi kääntää nopeuttamaan esim. uusien asuntoalueiden palveluiden rakentamista.
Lisäksi minua huolestuttaa se, että Helsingin taloudellisen tilanteen heikkeneminen saatiin pysähtymään vuonna 2003 ja talouden tasapainoinen kehitys siitä eteenpäin on jatkunut. Tästä huolimatta monet tärkeät palvelut ovat joutuneet tai olleet vaarassa joutua talousgiljotiinin leikkelemiksi. Esimerkkinä tulee mieleen leikki- ja asukaspuistojen kesäsulkemiset ja läheltä piti, ettei kotihoidontuen Helsinkilisää pienennetty. Mielestäni nyt pitäisi pysähtyä miettimään, kuinka kehityssuunta käännettäisiin ja palvelutason kehittäminen pystyttäisiin käynnistämään täydellä teholla. Yksi vaihtoehto voisi olla kunnallisveroprosentin tason uudelleenarviointi.
Valoisaan tulevaisuuteen ei kuitenkaan kannata tuudittautua ja siksi on hyvä, ettei Helsingin lainakantaa olla lisäämässä. Laina pitää aina maksaa takaisin ja takaisinmaksun näkökulmasta ei valoa tunnelinpäässä riittävästi ole. Toivonkin todella, että valtuutetut käsitellessään budjettiesitystä, pysähtyvät todenteolla miettimään, kuinka palveluiden ajoittain heikkotaso saadaan muutettua tasapuolisen asuinalueesta riippumatta. Alueelliset erot kaupunginosien välillä kun vaihtelevat nykyisin käsittämättömän paljon.
Nyt siis punakynä kauniiseen käteen ja kirjoittamaan ehdotuksia siitä, kuinka budjetista saataisiin paremmin kuntalaisten hyvinvointia ja tasa-arvoa edistävä. Terveiset kannattaa kirjoittaa samalla päättäjille asti. Valtuutettujen olisi syytä todistaa vääräksi se, ettei kaupunginjohtajan budjettiesitystä voida oleellisilta osiltaan muuttaa. Kysyn, että milloin sitä sitten voisi muuttaa, jos ei nyt?
Ymmärrän kyllä, että raameja ei avata laajassa mitassa – ne kun on tehty yhteisten päätösten mukaan. Eikä avaaminen välttämättä edes toisi mitään ihmeellistä ratkaisua ongelmiin. Investointeja lisätään budjetissa noin 7,7%, mikä saattaisi saada ihmettelemään, että eikö rahoja pitäisi pikemmin ohjata heikentyneiden palvelujen paikkauksiin. Investointien lisääminen on kuitenkin vain murto-osa siitä suuresta leikkauksesta, joka niihin viime vuonna kohdistettiin. Enemmän pitää kantaa huolta siitä, mihin investoidaan. Ulkosivuihin ja ilmeen kohentamiseen käytettäviä rahoja pitäisi kääntää nopeuttamaan esim. uusien asuntoalueiden palveluiden rakentamista.
Lisäksi minua huolestuttaa se, että Helsingin taloudellisen tilanteen heikkeneminen saatiin pysähtymään vuonna 2003 ja talouden tasapainoinen kehitys siitä eteenpäin on jatkunut. Tästä huolimatta monet tärkeät palvelut ovat joutuneet tai olleet vaarassa joutua talousgiljotiinin leikkelemiksi. Esimerkkinä tulee mieleen leikki- ja asukaspuistojen kesäsulkemiset ja läheltä piti, ettei kotihoidontuen Helsinkilisää pienennetty. Mielestäni nyt pitäisi pysähtyä miettimään, kuinka kehityssuunta käännettäisiin ja palvelutason kehittäminen pystyttäisiin käynnistämään täydellä teholla. Yksi vaihtoehto voisi olla kunnallisveroprosentin tason uudelleenarviointi.
Valoisaan tulevaisuuteen ei kuitenkaan kannata tuudittautua ja siksi on hyvä, ettei Helsingin lainakantaa olla lisäämässä. Laina pitää aina maksaa takaisin ja takaisinmaksun näkökulmasta ei valoa tunnelinpäässä riittävästi ole. Toivonkin todella, että valtuutetut käsitellessään budjettiesitystä, pysähtyvät todenteolla miettimään, kuinka palveluiden ajoittain heikkotaso saadaan muutettua tasapuolisen asuinalueesta riippumatta. Alueelliset erot kaupunginosien välillä kun vaihtelevat nykyisin käsittämättömän paljon.
Nyt siis punakynä kauniiseen käteen ja kirjoittamaan ehdotuksia siitä, kuinka budjetista saataisiin paremmin kuntalaisten hyvinvointia ja tasa-arvoa edistävä. Terveiset kannattaa kirjoittaa samalla päättäjille asti. Valtuutettujen olisi syytä todistaa vääräksi se, ettei kaupunginjohtajan budjettiesitystä voida oleellisilta osiltaan muuttaa. Kysyn, että milloin sitä sitten voisi muuttaa, jos ei nyt?
tiistaina, syyskuuta 27, 2005
Vastuuton vanhemmuus?
Jatkuvasti keskustellaan siitä, kuinka nykyvanhemmat epäonnistuvat lastenkasvatuksessa. Tarinoita siitä, kuinka lapsi on jätetty heitteille pursuaa iltapäivälehdissä. Lisäksi vanhemmat nähdään ajoittain päivähoidon suurkuluttajina, vaikka tarvetta päivähoidon käyttöön ei edes ole. Uskon kyllä sen, että vahemmuus on joillakin hukassa, mutta syyt vanhemmuuden epätoivoiseen etsintään tuskin ovat laiskuus ja vastuuttomuus. Vanhempien parissa aikaa viettäessäni, en ole törmännyt yhteenkään vanhempaan, jolle lapsen etu ei olisi se, mitä tavoitellaan. Kuitenkin se, että pysähtyisi miettimään lapsen etua, on joillekin liian vaativaa syystä tai toisesta.
Lasten ehdoilla eletään useissa perheissä. Kuitenkin se, mitä se perheen sisällä tarkoittaa vaihtelee runsaasti ja sitä ulkopuolisen on mahdotonta arvioida ilman, että viettää runsaasti aikaa perheen parissa. Toisissa elämäntilanteissa kotihoito on lapsen kannalta paras vaihtoehto, kun vaikkapa vanhemman sairastuessa synnytyksen jälkeiseen masennukseen ainakin vanhempien lasten etu voi olla se, että hoito järjestetään päivähoidossa.
Monesti puhtaan myös vanhempien rooleista ja siitä, mitä on vanhemmuus. Onko vanhemmuus automaatio vai pitääkö rooliin kasvaa? Jossakin määrin se on automaatio. Minä olen lapseni ainut äiti, joka voi jakaa hänen kanssaan toivottavasti koko elämän alkutaipaleen. Ainakin minun kohdallani, joka olen työskennellyt lasten kanssa, vanhemmuuteen on tarvinnut kasvaa ja kasvu jatkuu joka päivä. Suurimpana haasteenani tunnen olevan oman epätäydellisyyden. Monessa tilanteessa, joissa lapsi kokeilee rajoja, tarvitaani reagointia heti ja vasta sitten ehtii miettiä tarkemmin. Lisäksi ympäristöstä tulevat paineet esimerkiksi siistiyteen liittyen, herättää miettimään olenko huono äiti, kun olen päivät kotona ja kuitenkin kotityöt ovat jääneet illaksi.
Perhe-elämän starttaaminen vaatii uudenlaista ajattelua. Kuinka tiukan taloudellisen tilanteen kanssa on viisainta menetellä. Ilta- ja yösähköstä on tullut uusi ystävä ja kaupan vastuullinen kuluttaminen on siirtynyt jossakin määrin meiltä muiden vastuulle. Todellisuudessa kun kiitää pitkin kauppaa väsyneen lapsen kanssa, ei jaksa miettiä jokaisen tuotteen alkuperämaata saatika sitä, kuinka tuote on mahdollisesti tuotettu - kun vielä rahatilanne rajaa ulos osan tuotteista. Joka tapauksessa en koe olevani vastuuntunnottomin kuluttaja, vaikkakaan en ole yhtä vastuullinen kuluttaja kuin ennen, joka valinnassa vaan ei voi kuluttaa aikaa samoin kuin ennen.
Vanhemmuuteen liittyy nykyään uudenlaisia haasteita. Yhteiskuntamme suorittamiskeskeisyys ja rajattomuus asettavat uudenlaisia haasteita myös vanhemmuudelle. Vanhempien kun on pysähdyttävä miettimään millainen vanhempi haluaa olla ja mikä on oman lapsen etu missäkin tilanteessa. Enää on turha pyrkiä olemaan superihminen, joka toimii vastuullisena kuluttajana, hyvänä työntekijänä, joka venyy työelämän vaatimusten tasolle ja pitää huolta omasta kilpailukyvystään työmarkkinoilla.
Rohkaisenkin vanhempia pysähtymään ja nauttimaan ajasta perheen ja lasten parissa. Touhuta voi monenlaista, mikä on turhanpäiväisiä maailman markkinoiden tai reilumman elämän puolesta, mutta tärkeitä asioita oman perheen näkökulmasta. Ylenmääräinen suorittamisen ei tarvitse kuulua lasten elämään eikä syyllistämistä kannata ottaa itseensä. Fakta on kaiketi se, ettei päivähoidon subjektiivisuutta leikkaamalla pystytä suuria säästöjä saamaan aikaan. Saatikka, että se tukisi niitä vanhempia, jotka etsivät itseään vanhempana. Vanhemmuuteen satsaaminen pitäisikin aloittaa ihan muilla keinoin.
Lasten ehdoilla eletään useissa perheissä. Kuitenkin se, mitä se perheen sisällä tarkoittaa vaihtelee runsaasti ja sitä ulkopuolisen on mahdotonta arvioida ilman, että viettää runsaasti aikaa perheen parissa. Toisissa elämäntilanteissa kotihoito on lapsen kannalta paras vaihtoehto, kun vaikkapa vanhemman sairastuessa synnytyksen jälkeiseen masennukseen ainakin vanhempien lasten etu voi olla se, että hoito järjestetään päivähoidossa.
Monesti puhtaan myös vanhempien rooleista ja siitä, mitä on vanhemmuus. Onko vanhemmuus automaatio vai pitääkö rooliin kasvaa? Jossakin määrin se on automaatio. Minä olen lapseni ainut äiti, joka voi jakaa hänen kanssaan toivottavasti koko elämän alkutaipaleen. Ainakin minun kohdallani, joka olen työskennellyt lasten kanssa, vanhemmuuteen on tarvinnut kasvaa ja kasvu jatkuu joka päivä. Suurimpana haasteenani tunnen olevan oman epätäydellisyyden. Monessa tilanteessa, joissa lapsi kokeilee rajoja, tarvitaani reagointia heti ja vasta sitten ehtii miettiä tarkemmin. Lisäksi ympäristöstä tulevat paineet esimerkiksi siistiyteen liittyen, herättää miettimään olenko huono äiti, kun olen päivät kotona ja kuitenkin kotityöt ovat jääneet illaksi.
Perhe-elämän starttaaminen vaatii uudenlaista ajattelua. Kuinka tiukan taloudellisen tilanteen kanssa on viisainta menetellä. Ilta- ja yösähköstä on tullut uusi ystävä ja kaupan vastuullinen kuluttaminen on siirtynyt jossakin määrin meiltä muiden vastuulle. Todellisuudessa kun kiitää pitkin kauppaa väsyneen lapsen kanssa, ei jaksa miettiä jokaisen tuotteen alkuperämaata saatika sitä, kuinka tuote on mahdollisesti tuotettu - kun vielä rahatilanne rajaa ulos osan tuotteista. Joka tapauksessa en koe olevani vastuuntunnottomin kuluttaja, vaikkakaan en ole yhtä vastuullinen kuluttaja kuin ennen, joka valinnassa vaan ei voi kuluttaa aikaa samoin kuin ennen.
Vanhemmuuteen liittyy nykyään uudenlaisia haasteita. Yhteiskuntamme suorittamiskeskeisyys ja rajattomuus asettavat uudenlaisia haasteita myös vanhemmuudelle. Vanhempien kun on pysähdyttävä miettimään millainen vanhempi haluaa olla ja mikä on oman lapsen etu missäkin tilanteessa. Enää on turha pyrkiä olemaan superihminen, joka toimii vastuullisena kuluttajana, hyvänä työntekijänä, joka venyy työelämän vaatimusten tasolle ja pitää huolta omasta kilpailukyvystään työmarkkinoilla.
Rohkaisenkin vanhempia pysähtymään ja nauttimaan ajasta perheen ja lasten parissa. Touhuta voi monenlaista, mikä on turhanpäiväisiä maailman markkinoiden tai reilumman elämän puolesta, mutta tärkeitä asioita oman perheen näkökulmasta. Ylenmääräinen suorittamisen ei tarvitse kuulua lasten elämään eikä syyllistämistä kannata ottaa itseensä. Fakta on kaiketi se, ettei päivähoidon subjektiivisuutta leikkaamalla pystytä suuria säästöjä saamaan aikaan. Saatikka, että se tukisi niitä vanhempia, jotka etsivät itseään vanhempana. Vanhemmuuteen satsaaminen pitäisikin aloittaa ihan muilla keinoin.
maanantaina, syyskuuta 26, 2005
Asiakasmaksuja korotetaan?
Sosiaali -ja terveysministeriön kuntien asiakasmaksuja pohtinut työryhmä on jättänyt raporttinsa (http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tervh/thpal/maksutr-linkit.htx) ja tehnyt koko joukon esityksiä. Esityksiä lukiessa en voinut olla miettimättä, kuinka taasen samaan aikaan on tarkoitus heikentää ja parantaa vallitsevia käytäntöjä.
On hyvä ja myönteistä, että asiakasmaksuista säädettäisiin lailla niin kuin työryhmä esittää. Se lopettaisi kuntien kirjavan maksukäytännön. Pidän myös oikein perusteltuna alle 18-vuotiaiden vapauttamista asiakasmaksuista kokonaan - silloin hoidettaisiin kasvavien sukupolvien terveyttä ja tällä voisi olla myös ennaltaehkäisevä vaikutus.
Mutta, hyvin iso MUTTA, sille että työryhmä esittää päivähoitomaksujen rajua korottamista, niin että jos esitys toteutuu niin ensimmäisestä lapseta perittävä maksi maksu nousisi 250 euroon ja toisesta 200 euroon. Eli kaksilapsinen keskituloinen perhe maksaisi 450 eur/kk lasten päivähoidosta. Miksi ihmeessä korotukset pitää ohjata kaikkein suurimpina juuri lapsiperheisiin? Siinä porukassa kuitenkin jo nyt ollaaan taloudellisesti kaikkein tiukimmilla, tämä on käsittämätöntä niin inhimillisesti katsoen kuin kotimaisen kysynnän ylläpitämisen näkökulmasta.
Ongelmallista on myös työryhmän esittämä asiakasmaksujen indeksisidonnaisuus, eli niiden korottaminen jatkossa elinkustannusindeksin mukaisesti. Maksut eivät ole olleet mikään sovittu prosenttiosuus palveluiden todellisesta hinnasta, vaan määrätty omavastuu, jonka suuruus voi vaihdellakin. Tätä ei pidä muuttaa. Jos johonkin pitäisi sitoa niin oikea kohde olisi käytettävissä olevien tulojen määrän kehitys, jotta ihmisten ostovoimaa ei leikata.
Ja vielä kritiikkiä voi kohdistaa terveyskeskusten päivystysmaksujen korotuksiin. Vaikka ne suhteellisen pieniä ovatkin, niin nyt jo on satunnaista näyttöä siitä, että kaikkein huono-osaisimmat jättävät käyntejä väliin maksujen takia. Ei viitsittäisi potkia enää enempää potkittuja.
On hyvä ja myönteistä, että asiakasmaksuista säädettäisiin lailla niin kuin työryhmä esittää. Se lopettaisi kuntien kirjavan maksukäytännön. Pidän myös oikein perusteltuna alle 18-vuotiaiden vapauttamista asiakasmaksuista kokonaan - silloin hoidettaisiin kasvavien sukupolvien terveyttä ja tällä voisi olla myös ennaltaehkäisevä vaikutus.
Mutta, hyvin iso MUTTA, sille että työryhmä esittää päivähoitomaksujen rajua korottamista, niin että jos esitys toteutuu niin ensimmäisestä lapseta perittävä maksi maksu nousisi 250 euroon ja toisesta 200 euroon. Eli kaksilapsinen keskituloinen perhe maksaisi 450 eur/kk lasten päivähoidosta. Miksi ihmeessä korotukset pitää ohjata kaikkein suurimpina juuri lapsiperheisiin? Siinä porukassa kuitenkin jo nyt ollaaan taloudellisesti kaikkein tiukimmilla, tämä on käsittämätöntä niin inhimillisesti katsoen kuin kotimaisen kysynnän ylläpitämisen näkökulmasta.
Ongelmallista on myös työryhmän esittämä asiakasmaksujen indeksisidonnaisuus, eli niiden korottaminen jatkossa elinkustannusindeksin mukaisesti. Maksut eivät ole olleet mikään sovittu prosenttiosuus palveluiden todellisesta hinnasta, vaan määrätty omavastuu, jonka suuruus voi vaihdellakin. Tätä ei pidä muuttaa. Jos johonkin pitäisi sitoa niin oikea kohde olisi käytettävissä olevien tulojen määrän kehitys, jotta ihmisten ostovoimaa ei leikata.
Ja vielä kritiikkiä voi kohdistaa terveyskeskusten päivystysmaksujen korotuksiin. Vaikka ne suhteellisen pieniä ovatkin, niin nyt jo on satunnaista näyttöä siitä, että kaikkein huono-osaisimmat jättävät käyntejä väliin maksujen takia. Ei viitsittäisi potkia enää enempää potkittuja.
torstaina, syyskuuta 22, 2005
Ison mahan hipelöintihimo
Raskaus tuo eteen monenlaisia kummallisia ilmiöitä. Kun itse kokee itsensä isoksi ja kömpelöksi, moni ihminen ihastelee raskauden energisyyttä ja sitä ”ison mahan ihmettä”. Moni haluaa koskettaa vatsaa ja useat tutut pyytelevät ilmoittamaan, jos vauva potkii, niin hekin haluaisivat tuntea sen. Jotkut tulevat äidit kokevat koskettelun epämiellyttäväksi. Minua vimma lähinnä ihmetyttää. Mistä into mahan silittelyyn tulee? Liittyykö asiaan syntymän ihmeellisyys vai onko raskausmaha toisista kaunis ja toisista ei. Siis onko kauneus vain katsojan silmässä.
Suomalaiseen kulttuuriin koskettelu ei niin vahvasti kuulu. Mutta jostakin syystä raskaus herättää halun tulla lähemmäksi kuin yleensä. Kerran häkellyin, kun ala-asteeltani tuttu opettajani tuli halaamaan ja onnittelemaan minua, kun odotin Neoa. Minä kun muistin tuon opettajan parhaiten siitä, että hän oli laittanut minutkin jokusenkerran tiilenpäitä lukemaan rehtorin kanslian eteen. Tosin syytä näihin seikkoihin en kykene muistavaan – ne eivät kaiketi olleet minussa…. ;)
Mistä tämä mahan hipelöintihimo oikein tulee? Hyviä selityksiä saa esittää.
Suomalaiseen kulttuuriin koskettelu ei niin vahvasti kuulu. Mutta jostakin syystä raskaus herättää halun tulla lähemmäksi kuin yleensä. Kerran häkellyin, kun ala-asteeltani tuttu opettajani tuli halaamaan ja onnittelemaan minua, kun odotin Neoa. Minä kun muistin tuon opettajan parhaiten siitä, että hän oli laittanut minutkin jokusenkerran tiilenpäitä lukemaan rehtorin kanslian eteen. Tosin syytä näihin seikkoihin en kykene muistavaan – ne eivät kaiketi olleet minussa…. ;)
Mistä tämä mahan hipelöintihimo oikein tulee? Hyviä selityksiä saa esittää.
keskiviikkona, syyskuuta 21, 2005
Liikepalvelulautakunta päätti vaihtaa puhelinoperaattorin
Eilen illalla oli liikepalvelulautakunnan kokous, missä vietiin Helsingin puhelinoperaattorin kilpailutusprosessi päätökseen. Keskustelua käytiin laajasti niin hankintakeskuksen johtajan kuin asian parissa työskennelleen juristin kanssa. Prosessi näyttää huolellisesti valmistellulta, kilpailun voittaja oli selvästi kokonaistaloudellisesti edullisin ja Espoon ikävästä esimerkistä vastaavassa vaihdossa oli otettu oppia.
Asiaa valmisteltiin useamman vuoden ajan, joten lautakuntamme hyppäsi viimeistelemään hankkeen ja olimme huolellisia, jotta syytä käsitellä asiaa markkinaoikeudessa ei tulisi eteen. Joka tapauksessa kilpailutustilanteissa valittaminen markkinaoikeuteen tuntuu olevan suorastaan vakiokäytäntö. Toivottavasti kuitenkin tämä kulttuuri ei saa pitkällä juoksulla elintilaa..
Joka tapauksessa lautakunta päätti yksimielisesti vaihtaa operaattorin Elisasta TeliaSoneraan. TeliaSonera oli kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto. Toivottavasti siirtymävaihe sujuu hyvin ja kaupungin yhteistyö Elisan kanssa muissa kuin puhelinoperaattoriasioissa toimii jatkossakin hyvin. Eikä markkinaoikeutta tarvitse tällä asialla työllistää.
Lue lisää,
LTK:n pöytäkirja:
http://www.hel2.fi/liplk/lisalista2009.doc
Asiaa valmisteltiin useamman vuoden ajan, joten lautakuntamme hyppäsi viimeistelemään hankkeen ja olimme huolellisia, jotta syytä käsitellä asiaa markkinaoikeudessa ei tulisi eteen. Joka tapauksessa kilpailutustilanteissa valittaminen markkinaoikeuteen tuntuu olevan suorastaan vakiokäytäntö. Toivottavasti kuitenkin tämä kulttuuri ei saa pitkällä juoksulla elintilaa..
Joka tapauksessa lautakunta päätti yksimielisesti vaihtaa operaattorin Elisasta TeliaSoneraan. TeliaSonera oli kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto. Toivottavasti siirtymävaihe sujuu hyvin ja kaupungin yhteistyö Elisan kanssa muissa kuin puhelinoperaattoriasioissa toimii jatkossakin hyvin. Eikä markkinaoikeutta tarvitse tällä asialla työllistää.
Lue lisää,
LTK:n pöytäkirja:
http://www.hel2.fi/liplk/lisalista2009.doc
tiistaina, syyskuuta 20, 2005
Osallistu tutkimukseen perheen ja työn yhteensovittamisesta
Tämän päivän vietimme sisällä. Päätin näin jo eilen, kun lapsellani todettiin keuhkoputken tulehdus. Tosin parantuminen saattaa vaatia useampiakin sisäpäiviä. Eipä auta muu kuin seurailla tilannetta ja keksiä ajanvietettä itselleni ja lapselleni.
Nyt vuorossa oli netissä surffaamista ja törmäsinkin Kaksplussan sivuilla mielenkiintoiseen tutkimukseen perheen ja työn yhteensovittamisesta. Olen miettinyt tätä asiaa usein, nyt kun arjen luonne on tullut uudella tavalla eteeni ja vaatinut ratkaisuja, jotta aikaa perheelle riittää.
Tuntuuko työn ja perheen yhteensovittaminen joskus hankalalta ja ristiriitaiselta? Pohditko joskus, miten saisit kodin ja työn vaatimukset pysymään tasapainossa? Ongelmakohtia tulee vastaan jatkuvasti, nyt on mahdollisuus nostaa niitä näkyville ja toivottavasti tutkimustulokset avaavat päättäjien silmiä siitä, miten perheiden tilannetta voisi parantaa.
Nyt kaikki perheelliset vastailemaan kysymyksiin ja toivotaan, että tutkimustuloksista olisi jotakin hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Tutkimus löytyy Kaks Plussan sivujen kautta tai sitten suoraan tästä linkistä. www.kolumbus.fi/anssi.keskinen/hanna/lomake.html
Nyt vuorossa oli netissä surffaamista ja törmäsinkin Kaksplussan sivuilla mielenkiintoiseen tutkimukseen perheen ja työn yhteensovittamisesta. Olen miettinyt tätä asiaa usein, nyt kun arjen luonne on tullut uudella tavalla eteeni ja vaatinut ratkaisuja, jotta aikaa perheelle riittää.
Tuntuuko työn ja perheen yhteensovittaminen joskus hankalalta ja ristiriitaiselta? Pohditko joskus, miten saisit kodin ja työn vaatimukset pysymään tasapainossa? Ongelmakohtia tulee vastaan jatkuvasti, nyt on mahdollisuus nostaa niitä näkyville ja toivottavasti tutkimustulokset avaavat päättäjien silmiä siitä, miten perheiden tilannetta voisi parantaa.
Nyt kaikki perheelliset vastailemaan kysymyksiin ja toivotaan, että tutkimustuloksista olisi jotakin hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Tutkimus löytyy Kaks Plussan sivujen kautta tai sitten suoraan tästä linkistä. www.kolumbus.fi/anssi.keskinen/hanna/lomake.html
sunnuntaina, syyskuuta 18, 2005
Politiikkaa EVVK
Olen törmännyt usein asenteeseen: ”politiikkaa, ei voi vähempää kiinnostaa”. Kun sitten istuu alas ja kuuntelee mikä politiikasta tekee niin kiinnostamattoman, vastaukseksi saa muun muassa kuulla selityksiä epäreiluista vallanhaluisista ihmisistä, mahdottomuudesta vaikuttaa ja siitä, että ei se, kuinka maamme makaa kuulu mulle. ”Eikö?”, olen usein ihmetellyt mielessäni. Kun istuu esimerkiksi ravintolapöydässä ja kysyn, ottaako tuopin hinta päähän vai pitäisikö sen maksaa vielä enemmän, niin jokaisella kuitenkin tuntuu olevan mielipide - ja asiassa on kyse politiikasta. Monen, etenkin nuoren, olisikin hyvä pysähtyä miettimään, mitä tuo ”könttäsana” ’politiikka’ pitää sisällään. Osa vastuusta on mielestäni myös pisatutkimuksissa pärjäävillä kouluillamme. Siinä kuinka sana ’politiikka’ nuorille avataan.
Minä törmäsin arjessa asioiden puolesta politiikkaan. Olut-tuopin hinnan lisäksi, työskennellessäni hoitajana Maunulan kotipalvelussa, törmäsin usein Helsingin sosiaalilautakunnan, kaupunginhallituksen ja– valtuuston päätöksiin, jotka eivät useinkaan miellyttäneet. Eikä asioiden muuttamiseen ollut muuta keinoa kuin tuoda näkemyksiäni esiin valtuutetuille ja muille vaikuttajille sekä yrittää itse päästä mukaan tekemään työtä asioiden paremman hoidon puolesta. En voi uskoa, että joku suomalainen ei olisi törmännyt politiikkaan useita kertoja arjessaan. Se että näkee metsän puilta vaatii pysähtymisen, joka avaa silmät.
Pakko myöntää, ettei se minullekaan ollut itsestäänselvää lukion jälkeen, mitä tuo politiikka kokonaisuudessa pitää sisällään; saatikka kuinka politiikan prosessit vaikuttavat arkeeni. Tänä päivänäkin yrityksissään ratkoa ongelmia, joutuu välillä miettimään, milläs tasolla tämä ongelma tulisi ratkaista. Tarkoitan siis Euroopassa, Suomessa, Helsingissä vai pitäisikö ratkaisu etsiä vieläkin globaalimmalla tasolla. Lisäksi usein joutuu miettimään, onko paikka johon asian haluan käsittelyyn puoluehallitus, puoluevaltuusto tai puoluekokous. Aikamoista hepreaa, olisin todennut aikaisemmin. Tosin nykyään nämä käsitteet ovat käyneet tutuiksi, mutta onhan aikaanikin kulunut poliittisen toiminnan parissa bauttia rallaa seitsemän vuotta. Eli eipä tämä yhden kurssin mittaisella yhteiskuntaoppisatsauksella päähän voikaan mennä.
Toivonkin, että kouluissa ja opintojen varrella, oppilaille ja opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus perustella sitä, kuinka politiikka ei voisi vähempää kiinnostaa sekä tuotaisiin esiin sitä, kuinka esimerkiksi eduskunnan päätökset kieltää tai sallia jokin, vaikuttaa jokaisen meidän suomalaisten arkielämään. Ehkäpä silmät aukeaisivat varhaisemmassa vaiheessa kuin nyt. Politiikkaa ei pääse karkuun, vaikka äänestysuurnalle ei vaivautuisikaan.
Minä törmäsin arjessa asioiden puolesta politiikkaan. Olut-tuopin hinnan lisäksi, työskennellessäni hoitajana Maunulan kotipalvelussa, törmäsin usein Helsingin sosiaalilautakunnan, kaupunginhallituksen ja– valtuuston päätöksiin, jotka eivät useinkaan miellyttäneet. Eikä asioiden muuttamiseen ollut muuta keinoa kuin tuoda näkemyksiäni esiin valtuutetuille ja muille vaikuttajille sekä yrittää itse päästä mukaan tekemään työtä asioiden paremman hoidon puolesta. En voi uskoa, että joku suomalainen ei olisi törmännyt politiikkaan useita kertoja arjessaan. Se että näkee metsän puilta vaatii pysähtymisen, joka avaa silmät.
Pakko myöntää, ettei se minullekaan ollut itsestäänselvää lukion jälkeen, mitä tuo politiikka kokonaisuudessa pitää sisällään; saatikka kuinka politiikan prosessit vaikuttavat arkeeni. Tänä päivänäkin yrityksissään ratkoa ongelmia, joutuu välillä miettimään, milläs tasolla tämä ongelma tulisi ratkaista. Tarkoitan siis Euroopassa, Suomessa, Helsingissä vai pitäisikö ratkaisu etsiä vieläkin globaalimmalla tasolla. Lisäksi usein joutuu miettimään, onko paikka johon asian haluan käsittelyyn puoluehallitus, puoluevaltuusto tai puoluekokous. Aikamoista hepreaa, olisin todennut aikaisemmin. Tosin nykyään nämä käsitteet ovat käyneet tutuiksi, mutta onhan aikaanikin kulunut poliittisen toiminnan parissa bauttia rallaa seitsemän vuotta. Eli eipä tämä yhden kurssin mittaisella yhteiskuntaoppisatsauksella päähän voikaan mennä.
Toivonkin, että kouluissa ja opintojen varrella, oppilaille ja opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus perustella sitä, kuinka politiikka ei voisi vähempää kiinnostaa sekä tuotaisiin esiin sitä, kuinka esimerkiksi eduskunnan päätökset kieltää tai sallia jokin, vaikuttaa jokaisen meidän suomalaisten arkielämään. Ehkäpä silmät aukeaisivat varhaisemmassa vaiheessa kuin nyt. Politiikkaa ei pääse karkuun, vaikka äänestysuurnalle ei vaivautuisikaan.
torstaina, syyskuuta 08, 2005
Heinäluoma hallitukseen
SDP:n tuore puheenjohtaja Eero Heinäluoma nousee odotetusti hallitukseen ja yhtä odotetusti valtiovarainministeriksi. Up-Demarin tiedote aiheesta tässä.
Muu kierrätys onkin sitten yllättävää. Haatainen ilmeisesti siirtyy sosiaali- ja terveysministeriksi, mikä on ihan hyvä juttu. Hänen olisi jo alunperin voitu laittaa siihen paikalle. Toivottavasti Haatainen helsinkiläisenä saa asioita ajettua myös pääkaupungin näkökulmasta.
Susanna Huovisen nosto liikenneministeriksi on hienoa, koska hän on kuitenkin edelleen iältään suhteellisen nuori omaten silti samalla jo aika pitkän kokemuksen. Vähän jännittää, että miten Kalliomäki toimii opetusministerinä, sitä on jo niin tottunut näkemään hänet rahasalkun päällä istumassa.
Muu kierrätys onkin sitten yllättävää. Haatainen ilmeisesti siirtyy sosiaali- ja terveysministeriksi, mikä on ihan hyvä juttu. Hänen olisi jo alunperin voitu laittaa siihen paikalle. Toivottavasti Haatainen helsinkiläisenä saa asioita ajettua myös pääkaupungin näkökulmasta.
Susanna Huovisen nosto liikenneministeriksi on hienoa, koska hän on kuitenkin edelleen iältään suhteellisen nuori omaten silti samalla jo aika pitkän kokemuksen. Vähän jännittää, että miten Kalliomäki toimii opetusministerinä, sitä on jo niin tottunut näkemään hänet rahasalkun päällä istumassa.
tiistaina, syyskuuta 06, 2005
Terveyspalvelujen tarve ei ainakaan vähene
Viime viikolla uutisoitiin, että 15 helsinkiläistä terveysasemaa saattaa olla lakkautettavana. Uutinen yllätti minut, vaikka Helsingin talousvaikeudet hyvin tiedänkin. Kuitenkin viime kunnallisvaalit käytiin täällä Helsingissä palveluidenpuolustusvaaleina ja lupauksissa puhuttiin palveluiden kehittämisestä. Mielessäni herääkin kysymys, onko tässä taustalla jokin viisas suunnitelma, jonka avulla palvelut voidaan tuottaa laadukkaammin ja/tai tehokkaammin vai unohdetut vaalilupaukset?
Joka tapauksessa väestön ikääntyminen aiheuttaa sen, että terveyspalveluiden tarve kasvaa ja palveluiden tuottaminen uudella tavalla ja lisääntyvä palveluntarve vaatii joka tapauksessa uusia investointeja. Kun jo nyt ollaan tilanteessa, jossa lääkäriin pääsy joillakin alueilla on vaikeaa, niin kysymykseksi jää voivatko suuremmat yksiköt antaa tasa-arvoisemman mahdollisuuden hoitoon riippumatta siitä asuuko Jakomäessä, Kalliossa tai jossakin muualla Helsingissä. Toinen vaihtoehtona keskittäminen voi aiheuttaa vain sen, että kaikkien hoitomahdollisuudet heikkenevät tasapuolisesti.
Jos suuremmat yksiköt, hyvien kulkuyhteyksien päässä, takaavat laadukkaiden palveluiden saatavuuden, niin en vastusta niitä. Silloin järjestelmä ei lakkautuksilla heikkenisi. Suuriin yksiköihin tarvitaan kuitenkin investointeja, jotta ne pystyisivät hoitamaa kasvavan asiakas- eli potilasmääränsä. Jos näitä ei tehdä, vaan keskitetään nykyisillä resursseilla, en voi kehitystä olla kannattamassa. Palveluiden laatua ja määrää on lisättävä, ei heikennettävä ja vähennettävä.
Tilanne suunnittelun kannalta on jo nyt vaikea. Kaupunkisuunnittelu kaavoittaa uusille alueille kaikki palvelut olemassa olevien strategioiden mukaan. Mutta sitten palvelupisteiltä viedään rahat pois investointisuunnitelmista tai niitä ei oteta suunnitelmiin edes mukaan. Palveluiden suunnittelussa tarvitaan uusi vaihe, jossa koko kaupunki otetaan tarkasteluun ja tehdään se poliittinen valinta, että haluammeko keskitettyä järjestelmää vai nykyisenkaltaista paikallista ja hajautettua. Sitten eletään sen päätöksen mukaan.
Keskitetyn järjestelmän rakentaminen vaatii niin liikenneyhteyksien tarkastelua palvelupisteisiin kuin niiden resurssien mitoitustakin. Nykyisen järjestelmän kehittäminen puolestaan vaatii sekin tarkempaa suunnittelua. Nyt olisikin aika pysähtyä miettimään, miten vaalilupaukset palveluiden turvaamisesta toteutetaan.
Joka tapauksessa väestön ikääntyminen aiheuttaa sen, että terveyspalveluiden tarve kasvaa ja palveluiden tuottaminen uudella tavalla ja lisääntyvä palveluntarve vaatii joka tapauksessa uusia investointeja. Kun jo nyt ollaan tilanteessa, jossa lääkäriin pääsy joillakin alueilla on vaikeaa, niin kysymykseksi jää voivatko suuremmat yksiköt antaa tasa-arvoisemman mahdollisuuden hoitoon riippumatta siitä asuuko Jakomäessä, Kalliossa tai jossakin muualla Helsingissä. Toinen vaihtoehtona keskittäminen voi aiheuttaa vain sen, että kaikkien hoitomahdollisuudet heikkenevät tasapuolisesti.
Jos suuremmat yksiköt, hyvien kulkuyhteyksien päässä, takaavat laadukkaiden palveluiden saatavuuden, niin en vastusta niitä. Silloin järjestelmä ei lakkautuksilla heikkenisi. Suuriin yksiköihin tarvitaan kuitenkin investointeja, jotta ne pystyisivät hoitamaa kasvavan asiakas- eli potilasmääränsä. Jos näitä ei tehdä, vaan keskitetään nykyisillä resursseilla, en voi kehitystä olla kannattamassa. Palveluiden laatua ja määrää on lisättävä, ei heikennettävä ja vähennettävä.
Tilanne suunnittelun kannalta on jo nyt vaikea. Kaupunkisuunnittelu kaavoittaa uusille alueille kaikki palvelut olemassa olevien strategioiden mukaan. Mutta sitten palvelupisteiltä viedään rahat pois investointisuunnitelmista tai niitä ei oteta suunnitelmiin edes mukaan. Palveluiden suunnittelussa tarvitaan uusi vaihe, jossa koko kaupunki otetaan tarkasteluun ja tehdään se poliittinen valinta, että haluammeko keskitettyä järjestelmää vai nykyisenkaltaista paikallista ja hajautettua. Sitten eletään sen päätöksen mukaan.
Keskitetyn järjestelmän rakentaminen vaatii niin liikenneyhteyksien tarkastelua palvelupisteisiin kuin niiden resurssien mitoitustakin. Nykyisen järjestelmän kehittäminen puolestaan vaatii sekin tarkempaa suunnittelua. Nyt olisikin aika pysähtyä miettimään, miten vaalilupaukset palveluiden turvaamisesta toteutetaan.
torstaina, syyskuuta 01, 2005
Operaatio kitarisojen poisto
Rutiinikäynnillämme terveyskeskuslääkärillä mainitsin, että Poikamme Neo kuorsaa nukkuessaan äänekkäästi – kovempaa kuin isänsä. Lääkäri kuunteli minua ja totesi laittavansa lähetteen silmä- ja korvasairaalaan. Olin yllättynyt, koska en pitänyt kuorsaamista suurena ongelmana pojalla, joka kärsi jatkuvasti korvatulehduksista. Otin kuitenkin hoidon vastaan ja pohdin, että saattaahan taipumus olla perinnöllinen, onhan mieheltänikin ylisuuret kitarisat ja nielurisat poistettu.
Eipä mennyt kauankaan, kun Hus:ista tuli kutsu tarkempiin tutkimuksiin, joissa havaittiin, että pojan nielurisat ovat kooltaan normaalit. Kitarisasta ei voinut varmasti sanoa. Kova kuorsaaminen saattaa johtua siitä, että vajaan vuoden ikäisellä pojalla hengitystiet saattavat olla pienet. Meitä kehotettiin odottamaan puolisen vuotta ja sen jälkeen pohtimaan tilannetta uusiksi. Lupa leikkaukseen kirjoitettiin ja pallo heitettiin meille.
Kesällä kuorsausta kuunnellessani, pyöritin palloa käsissäni stressipallon lailla. Viimeinen niitti mielessäni asiaan tuli, kun olimme kesälomareissulla ja pyörin sängyssä kuunnellen kuorsausta ja ajoittain katkonaista hengitystä. Nyt oli aika heittää pallo eteenpäin.
Kotiin päästyäni tongin Internetistä tietoa operaatiosta ja varasimme ajan leikkaukseen. Ilokseni huomasin, että kitarisaleikkauksella voisi tulla helpotusta korvatulehduksiin. Kuitenkin vielä viimeisenä yönä ennen leikkausta löysin itseni pyörittelemästä asiaa mielessäni: Mitä jos tuotan turhaa tuskaa lapselleni? Mitä jos leikkaus tehdään turhaan? Niin ja ainahan voi tapahtua hoitovirhe. Miksi lääkäri ei vaan antanut hoitosuositusta tai sanonut, että sitä ei tarvita? Miksi pallo on minulla?
Kun suuntasimme Meilahteen ja päiväkirurgiseen osastoon, minulla oli kärpäsiä vatsassa – aivan kuten yleensäkin jännittäessä. Syyllisyys saapuu mieleeni, kun poika hihkuu onnellisena sairaalan pitkiä käytäviä ja kaivaa eri leikkihuoneista leluja, minä epäreilu äiti, kun olen tuonut pojan tänne ja ehkä turhaan… Tai ehkä tässä tulee helpotus korvatulehduksiin, ehkä se ei satukaan niin paljoa niinpä, selitystä selityksen perään. Joka tapauksessa operaatio starttasi suunnitelmien mukaan ja nukutuskin sujui paremmin kuin viime kerralla, kun pikkuherralle asennettiin putket korviin.
Operaatioon aikana kävin kahvilla ja mietin, että pallo ei ole enää millään tavalla minulla. Lisäksi positiivista oli se, kun operaation suorittava lääkäri kävi jutustelemassa pojan korvista ja putkien tilanteesta. Jos tarvetta olisi, putketkin vaihdettaisiin samalla kertaa. Kippasin kahvini ja palasin osastolle, missä lähes välittömästi sain heräilevän lapseni syliin. Hiukan itkuisena, hitaasti käyvänä ja vahvempien aineiden vaikutuksen alaisena, mutta tiesin, että kaikki oli mennyt hyvin.
Poikani itki, mutta oli rauhallisempi kuin viimeksi nukutuksesta herättyään. Silloin hän raivosi puolituntia heittäytyen lattialle, kiipeillen minua vasten ja taas heittäytyen. Minä puolestani yritin pelastaa häntä, jotta hän ei satuttaisi itseään. Nyt pojan itku ei laantunut ennen kuin keksin videot ja kysyin olisiko yhdelläkään kasetilla musiikkia. Onneksemme siellä oli ja välittömästi, kun video alkoi pyöriä, poikani rauhoittui.
Tunnin istuskelimme ja hoitajat toivat pojalleni herkkuja (pillimehua ja jäätelöä), kunnes herra halusi jaloilleen. Pikku hiljaa käytävällä kuului sama hihkuminen kuin aamupäivällä ja lääkäri antoi minulle synninpäästön kertoen, että kitarisa oli aiheellista poistaa ja vasemman korvan putki oli tulossa ulos, joten siihen vaihdettiin uusi putki.
Ilokseni huomasin, että hihkuva, vilkas ja sosiaalinen vesseli oli oma itsensä jo kotiinpääsypäivän iltana. Herralla ei ollut kuumetta, hän söi hyvin ja puuhaili kaikenlaista. Haasteen muodosti se, kun vilkas vesseli käyttäytyy kuin terve ja hänen kanssaan pitää olla sisällä ja levätä. Siinä on ollut vanhempien mielikuvitukselle käyttöä – videoita, leipomista, piirtämistä, leikkimistä… ja kello ei tunnu menevän eteenpäin. Tosin se vasta iloista onkin, etenkin kitarisanpoiston jälkeen, että lapsi touhottaa tavallaan.
Eipä mennyt kauankaan, kun Hus:ista tuli kutsu tarkempiin tutkimuksiin, joissa havaittiin, että pojan nielurisat ovat kooltaan normaalit. Kitarisasta ei voinut varmasti sanoa. Kova kuorsaaminen saattaa johtua siitä, että vajaan vuoden ikäisellä pojalla hengitystiet saattavat olla pienet. Meitä kehotettiin odottamaan puolisen vuotta ja sen jälkeen pohtimaan tilannetta uusiksi. Lupa leikkaukseen kirjoitettiin ja pallo heitettiin meille.
Kesällä kuorsausta kuunnellessani, pyöritin palloa käsissäni stressipallon lailla. Viimeinen niitti mielessäni asiaan tuli, kun olimme kesälomareissulla ja pyörin sängyssä kuunnellen kuorsausta ja ajoittain katkonaista hengitystä. Nyt oli aika heittää pallo eteenpäin.
Kotiin päästyäni tongin Internetistä tietoa operaatiosta ja varasimme ajan leikkaukseen. Ilokseni huomasin, että kitarisaleikkauksella voisi tulla helpotusta korvatulehduksiin. Kuitenkin vielä viimeisenä yönä ennen leikkausta löysin itseni pyörittelemästä asiaa mielessäni: Mitä jos tuotan turhaa tuskaa lapselleni? Mitä jos leikkaus tehdään turhaan? Niin ja ainahan voi tapahtua hoitovirhe. Miksi lääkäri ei vaan antanut hoitosuositusta tai sanonut, että sitä ei tarvita? Miksi pallo on minulla?
Kun suuntasimme Meilahteen ja päiväkirurgiseen osastoon, minulla oli kärpäsiä vatsassa – aivan kuten yleensäkin jännittäessä. Syyllisyys saapuu mieleeni, kun poika hihkuu onnellisena sairaalan pitkiä käytäviä ja kaivaa eri leikkihuoneista leluja, minä epäreilu äiti, kun olen tuonut pojan tänne ja ehkä turhaan… Tai ehkä tässä tulee helpotus korvatulehduksiin, ehkä se ei satukaan niin paljoa niinpä, selitystä selityksen perään. Joka tapauksessa operaatio starttasi suunnitelmien mukaan ja nukutuskin sujui paremmin kuin viime kerralla, kun pikkuherralle asennettiin putket korviin.
Operaatioon aikana kävin kahvilla ja mietin, että pallo ei ole enää millään tavalla minulla. Lisäksi positiivista oli se, kun operaation suorittava lääkäri kävi jutustelemassa pojan korvista ja putkien tilanteesta. Jos tarvetta olisi, putketkin vaihdettaisiin samalla kertaa. Kippasin kahvini ja palasin osastolle, missä lähes välittömästi sain heräilevän lapseni syliin. Hiukan itkuisena, hitaasti käyvänä ja vahvempien aineiden vaikutuksen alaisena, mutta tiesin, että kaikki oli mennyt hyvin.
Poikani itki, mutta oli rauhallisempi kuin viimeksi nukutuksesta herättyään. Silloin hän raivosi puolituntia heittäytyen lattialle, kiipeillen minua vasten ja taas heittäytyen. Minä puolestani yritin pelastaa häntä, jotta hän ei satuttaisi itseään. Nyt pojan itku ei laantunut ennen kuin keksin videot ja kysyin olisiko yhdelläkään kasetilla musiikkia. Onneksemme siellä oli ja välittömästi, kun video alkoi pyöriä, poikani rauhoittui.
Tunnin istuskelimme ja hoitajat toivat pojalleni herkkuja (pillimehua ja jäätelöä), kunnes herra halusi jaloilleen. Pikku hiljaa käytävällä kuului sama hihkuminen kuin aamupäivällä ja lääkäri antoi minulle synninpäästön kertoen, että kitarisa oli aiheellista poistaa ja vasemman korvan putki oli tulossa ulos, joten siihen vaihdettiin uusi putki.
Ilokseni huomasin, että hihkuva, vilkas ja sosiaalinen vesseli oli oma itsensä jo kotiinpääsypäivän iltana. Herralla ei ollut kuumetta, hän söi hyvin ja puuhaili kaikenlaista. Haasteen muodosti se, kun vilkas vesseli käyttäytyy kuin terve ja hänen kanssaan pitää olla sisällä ja levätä. Siinä on ollut vanhempien mielikuvitukselle käyttöä – videoita, leipomista, piirtämistä, leikkimistä… ja kello ei tunnu menevän eteenpäin. Tosin se vasta iloista onkin, etenkin kitarisanpoiston jälkeen, että lapsi touhottaa tavallaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
