Politiikkaa EVVK

Olen törmännyt usein asenteeseen: ”politiikkaa, ei voi vähempää kiinnostaa”. Kun sitten istuu alas ja kuuntelee mikä politiikasta tekee niin kiinnostamattoman, vastaukseksi saa muun muassa kuulla selityksiä epäreiluista vallanhaluisista ihmisistä, mahdottomuudesta vaikuttaa ja siitä, että ei se, kuinka maamme makaa kuulu mulle. ”Eikö?”, olen usein ihmetellyt mielessäni. Kun istuu esimerkiksi ravintolapöydässä ja kysyn, ottaako tuopin hinta päähän vai pitäisikö sen maksaa vielä enemmän, niin jokaisella kuitenkin tuntuu olevan mielipide - ja asiassa on kyse politiikasta. Monen, etenkin nuoren, olisikin hyvä pysähtyä miettimään, mitä tuo ”könttäsana” ’politiikka’ pitää sisällään. Osa vastuusta on mielestäni myös pisatutkimuksissa pärjäävillä kouluillamme. Siinä kuinka sana ’politiikka’ nuorille avataan.

Minä törmäsin arjessa asioiden puolesta politiikkaan. Olut-tuopin hinnan lisäksi, työskennellessäni hoitajana Maunulan kotipalvelussa, törmäsin usein Helsingin sosiaalilautakunnan, kaupunginhallituksen ja– valtuuston päätöksiin, jotka eivät useinkaan miellyttäneet. Eikä asioiden muuttamiseen ollut muuta keinoa kuin tuoda näkemyksiäni esiin valtuutetuille ja muille vaikuttajille sekä yrittää itse päästä mukaan tekemään työtä asioiden paremman hoidon puolesta. En voi uskoa, että joku suomalainen ei olisi törmännyt politiikkaan useita kertoja arjessaan. Se että näkee metsän puilta vaatii pysähtymisen, joka avaa silmät.

Pakko myöntää, ettei se minullekaan ollut itsestäänselvää lukion jälkeen, mitä tuo politiikka kokonaisuudessa pitää sisällään; saatikka kuinka politiikan prosessit vaikuttavat arkeeni. Tänä päivänäkin yrityksissään ratkoa ongelmia, joutuu välillä miettimään, milläs tasolla tämä ongelma tulisi ratkaista. Tarkoitan siis Euroopassa, Suomessa, Helsingissä vai pitäisikö ratkaisu etsiä vieläkin globaalimmalla tasolla. Lisäksi usein joutuu miettimään, onko paikka johon asian haluan käsittelyyn puoluehallitus, puoluevaltuusto tai puoluekokous. Aikamoista hepreaa, olisin todennut aikaisemmin. Tosin nykyään nämä käsitteet ovat käyneet tutuiksi, mutta onhan aikaanikin kulunut poliittisen toiminnan parissa bauttia rallaa seitsemän vuotta. Eli eipä tämä yhden kurssin mittaisella yhteiskuntaoppisatsauksella päähän voikaan mennä.

Toivonkin, että kouluissa ja opintojen varrella, oppilaille ja opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus perustella sitä, kuinka politiikka ei voisi vähempää kiinnostaa sekä tuotaisiin esiin sitä, kuinka esimerkiksi eduskunnan päätökset kieltää tai sallia jokin, vaikuttaa jokaisen meidän suomalaisten arkielämään. Ehkäpä silmät aukeaisivat varhaisemmassa vaiheessa kuin nyt. Politiikkaa ei pääse karkuun, vaikka äänestysuurnalle ei vaivautuisikaan.