Haaveet kaatuu?

Minulla on paljon haaveita itseni, perheeni ja yleensä tulevaisuuteni suhteen. Jo toteutuneita haaveita ovat esimerkiksi perhe, auto ja asunto. Niiden tilalle on tullut uusia, kuten lomamatkat, arjen säännöllisyys ja muita asioita. Kun jokin haave jää toteutumatta, se sattuu. Tulee mieleen kannattaako mistään ylipäätään haaveilla, jos tuloksena on vain pettymystä ja henkistä kärsimystä itselle?

Haaveet ovat kuitenkin elämää. Haaveet antavat suuntaa omalla toiminnalle. Jos ei haaveile siitä, missä haluaa olla esimerkiksi viiden vuoden kuluttua, sitä vain elää arkea päivästä toiseen - ilman suuntaa. Haaveet ovat elämää - ilman haaveita ei ole enää tulevaisuutta, vain tämä päivä ja menneisyys.

Haaveilu ei ole haihattelua tai päiväunien näkemistä. Osa haaveista on konkreettisimmin käsillä juuri nyt ja niiden toteuttamiseksi on tehtävä paljon työtä. Osa on kauempana ja niistä haaveillaan tyyliin, sitten kun on rahaa teemme keittiöremontin...

Sama pätee yhteiskunnalliseen toimintaan ja haaveisiin sillä saralla. Jos kukaan ei haaveile paremmasta tulevaisuudesta ei sitä tapahdu. Jos emme haaveile siitä, miten kaikki voisi olla toisella tolalla, eivät asiat muutu. Jos puhutaan vain siitä, mikä on mahdollista juuri tänään, ei mikään suuri ole mahdollista. Toteutuneita yhteiskunnallisia suuria haaveita on esimerkiksi kunnallinen päivähoito, joka ei olisi ollut mahdollista ilman tulevaisuuten katsomista.

Haaveillaan rohkeasti, vaikka välillä haaveet kaatuu.