Suolaista ja makeaa

”Ihanaa meillä on vapaa viikonloppu, josta todellakin aiomme nauttia”, kuului ajatukseni vielä keskiviikkona. Käymme koko perheen voimin pulkka-ajelulla, vuokraamme leffoja, nostamme jalat kohti kattoa ja nautiskelemme. Todellakin makeaa elämää oli edessämme. Kunnes tuli torstaiyö, jonka pikkuherra päätti huutaa läpeensä ja seuraavana aamun huuto vain paheni ja oli paras suunnata kohti lääkärin vastaanottoa. ”Korvatulehdus”, kuului lääkärin tuomio.

Näin siis me nautimme itsenäisyyspäiväviikonlopusta, korvatulppia kaipaillen. Tosin onneksi antibiootit vaikuttavat suhteellisen nopeasti ja paraneminen on silmin nähtävissä. Toisena bonuksena vaan taitaa olla hampaiden tuleminen. Joku vielä sanoi, että tämä on elämän onnellisinta aikaa. Hetkessä onni muodostuu kyllä aivan erilaisista asioista.

Kodin neljä seinää alkaa viimeistään silloin ahdistamaan, kun pieni herramme vajaa 8 kk.seisoo vaikka ei kunnolla osaa. Ryömii 20 kertaa minuutissa häpläämään videoita, horjuu suuntaan jos toiseenkin seisten tukea vasten ja taistelee taukoamatta unta vastaan. Miten tuon toiminnan miehen saa edes hetkeksi pysähtymään? Välillä olisi niin mukava vaan loikoilla poika kainalossa, mutta ei.

Makeasta viikonlopusta taisikin tulla suolainen. Eli ei alkuunkaan sellainen kuin oli tarkoitus. Saatikka, että katastrofin hallinnasta olisi nauttinut täysin siemauksin. Kuitenkin päässäni pyöri useita makeita ajatuksia ja oivallus siitä, että onni ei elä hetkessä. Hetkessä kaiken kyllä onnistuu pilaamaan, mutta pitkällä juoksulla yhdessä perheeni kanssa rakennettu onnellinen elämä on ja tulee olemaan pitkän työntulosta, jossa on uskallettava elää jokainen hetki ja ymmärrettävä se, ettei onni tule hetkessä. Suolainenkin muuttuu pitkällä aikavälillä makeaksi.