Jo riittää pallottelu

Helsingin vammaiskuljetuspalvelun tilanteella on nyt palloteltu oikeastaan koko syksy. On tehty esityksiä, palautettu niitä valmisteluun, pyydetty lisätietoja, puhuttu ja taas pyydetty lisätietoja. Eilen asia oli taas sosiaalilautakunnassa päätettävänä, mutta palautettiin valmisteluun, haluttiin lisätietoja…

Kyllä se nyt on niin, että täytyy olla tiedossa jo kaikki mikä asiaan liittyy. En yksinkertaisesti usko, että mitään – ainakaan ratkaisevia – tiedonmurusia enää puuttuu. Oleellisia asioita ei näistä selvityksistä ehkä enää tule, mutta pilkunpaikat toki lisääntyvät. Valmisteluihin olisi jo aiemmin voinut laittaa saatteeksi kokouksissa sellaiset asiat, että asioista oltaisiin voitu tehdä halutut selvitykset. Lisätiedon tarvitsijat olisivat voineet lisäksi soittaa virkamiehille saadessaan paperit kotiinsa. Nyt on vain kyse siitä, että kaikki päätöksentekijät eivät näytä uskaltavan lähteä asiasta päättämään..

On käyttäjien kannalta kohtuutonta, ettei päätöksiä uskalleta tehdä. Olisi jo aika saada asialle loppuvihellys ja lopettaa vastuunpakoilu. Sitten voitaisiin taas välillä keskittyä jo muihinkin asioihin. Asia on tärkeä, mutta ei todellakaan ainoa sosiaalisektorilla mihin pitäisi paneutua, esimerkiksi päivähoidossa, lastensuojelussa ja vanhustenhoidossa olisi tehtävää.