Pakkokäyntejä yksityislääkärillä

Julkinen terveyden huolto odottaa pelastajaa. Kun minä olin lapsi ja oli tapahtunut haaveri, terveysasemalle (Suutarilan) saattoi poiketa välitunnilla. Toista on meininki tänään. Poika oli tässä reilun kuukauden korvatulehduksessa. Söi kolme antibioottikuuria putkeen, ei auttanut. Nyt joulun alla, eilen, kävimme taas korvalääkärissä, jonka seurauksena pojallemme asennettiin putket korviin. Hyvä niin, nyt asian pitäisi olla kunnossa.

Moni asia on herättänyt ajatuksia tässä prosessissa. Suurimpana se, että jokaisella lääkärikäyntikerralla olemme pyrkineet normaalissa järjestyksessä terveysasemalle korvia näyttämään. Emme ole päässeet. Puhelimessa on kerrottu, että odottakaa nyt vielä ja soitelkaa huomenna uudestaan. Jokusen kerran on myös kehotettu antamaan särkylääkettä.

Meille ei ole mielestäni jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä yksityiselle terveysasemalle hoitamaan asia kuntoon. Minulla kun ei ainakaan sydän kestä katsoa pienen ihmisen turhaa tuskaa eikä hänen sitä mielestäni kuulukaan joutua kärsimään. Lisäksi epätietoisuus tilanteesta aiheuttaa ylimääräistä stressiä. Saimme laadukkaan hoidon, mutta toisaalta perheemme taloustilanteen solmuun siihen asti kunnes vakuutusrahat tulevat. Luojan kiitos, että päätimme ottaa pojallemme vakuutuksen.

Yksityiseltä saamassamme palvelussa ei ole ollut mitään vikaa. Ei toki ole myöskään siinä palvelussa, jonka julkiselta puolelta olemme onnistuneet saamaan – esimerkiksi neuvolakäynneillä. Saamastamme palvelusta huolimatta tuntuu siltä, ettei ole oikein käyttää yksityisiä palveluita sillä niitten asemaa vahvistamalla rapautamme kunnallista terveysjärjestelmäämme. Mieluummin kävisimme julkisessa terveyskeskuksessa; mutta minkäs teet. Asiat kun ovat kunnanvaltuutettujen ja -virkamiesten käsissä.

Samalla minulle vahvistui käsitys siitä, että voiton tekeminen ihmisten terveydellä on yksinkertaisesti väärin. Työntekijät ansaitsevat toki palkkansa ja niin edelleen, mutta että joku vetää rahat välistä, kun on kysymys ihmisten terveydestä; se ei ole oikein. Julkinen terveydenhoito takaa tai sen olisi tarkoitus taata se, että kaikilla – varallisuudesta riippumatta – on mahdollisuus saada hoitoa samoilla ehdoilla. Tosin nyt vallitseva tilanne aiheuttaa sen, että ne joilla on varaa maksaa ainakin vakuutus, hakeutuvat yksityiselle puolelle. Eihän tämä tasa-arvoista tai oikein ole.

Terveyspalvelujen järjestäminen kuntoon julkisella puolella on kuitenkin vain tahdosta kiinni. Halutaanko että palvelut toimivat, vai eivät? Kyse ei ole vain siitä, että pitäisi kaataa rahaa terveyssektorin budjettiin tai rassata organisaatiota kevyemmäksi. Rahaakin tarvitaan, mutta paljon on kysymys siitä miten työt järjestetään ja miten luodaan viihtyisä työympäristö, johon työntekijät haluavat tulla töihin.