Viikko, joka vain katosi jonnekin

Vaalit on nyt takana ja on aika pysähtyä ajattelemaan… tai niin sitä luulisi. Todellisuudessa vaalit kummittelevat joka paikassa. Kuin unessa, väsyneenä vaaleista aherran kotona: ohjelmassa on pojan hoitoa ja kotitöitä. Nyt on aika palata arkeen ajattelen, vaikka on helppo havaita, ettei paluu arkeen tapahdu päivässä tai edes kahdessa. No ainakaan vaalitoimiston roolia kodillamme ei enää ole.

Puhelimeni soi koko ajan ja jokainen soittelee asioista, jotka olin sopinut hoitavani vaalien jälkeen - ja nythän on vaalien jälkeen. Vaikka itsestä tuntuu, että loma olisi paikallaan, ei auta: On aika hoitaa Helsingin Demarinuorten seuraavan koulutustapahtuman ohjelma kokoon, aloittaa neuvottelut lautakuntapaikoista, arvioida kuinka helsinkiläiset demarinuoret pärjäsivät jne.

Vihdoin jotkut asiat selkenevät, nuorilla on mennyt kokonaisuudessaan paremmin kuin kunnallisvaaleissa edellisellä kertaa. Ääniä tuli yli 2000 enemmän kuin aikaisemmin eli yhteistyö todellakin kannatti. Neuvotteluissakin näkyy valoa. Ehdokkaiden toiveet poikkeavat oleellisesti toisistaan ja lisäksi neuvotteluasetelma näyttää hyvältä, voitimmehan me demarit nämä vaalit täällä Helsingissä.

Ainiin… ja sitten on vuorossa sosiaalilautakunta, jossa käsittelyssä on kaksi minusta tärkeää asiaa. Ensimmäinen koskee puistojen roolia ja sitä, mihin puistot sijoitetaan sosiaaliviraston tulevassa organisaatiossa. Päivähoidon vai perhepalveluiden alle? Olen saanut asian tiimoilta useita yhteydenottoja. Kuitenkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että siirto on tarpeen. Puistot ovat oleellinen osa perheiden palveluita ja etenkin tulevaisuudessa on tärkeää, että yhteistyö tulee lisääntymään juuri perheiden palveluiden kanssa. Ei kuitenkaan pidä vähätellä yhteistyötä päivähoidon ja puistojen kanssa, mutta esimerkiksi kehittämishankkeissa uskon, että kaikki osapuolet hyötyvät tästä muutoksesta.

Toinen asia ovat vammaiskuljetukset, joista on saatu lukea paljon lehdistä. Todellisuudessa tilanne on erityisen ongelmallinen. Asiasta keskusteltiinkin niin sosiaalilautakunnassa kuin valtuustossakin. Tosin lautakunnassa keskustelu käytiin sen osalta, kuinka asiakkaille taataan laadukas palvelu eli toimivat, turvalliset kuljetukset sinne, mihin he ikinä ovatkin matkalla ja mikä tahansa on vammaisuuden taso. Kaupungin tasolla keskusteltiin puolestaan siitä, kuinka kilpailutus hoidettiin ja firma perustettiin.

Joka tapauksessa tässä on kinkkinen kysymys, jota en ainakaan minä pysty yhdessä yössä ratkaisemaan. Jos sinulla on viisasten kivi, ohjaa se ihmeessä minulle. Välitän sen niille, jotka tämän syksyn istuvat valtuustossa tai sosiaalilautakunnassa. Paljon on jo tehty kuljetusten toimivuuden parantamiseksi ja paljon tullaan varmasti tekemään. No mutta tämä asia jätettiin sosiaalilautakunnassa pöydälle ja käsitellään vasta kahden viikon päästä uusiksi. Eli viisasten kiveä odotellaan tässä asiassa.

Ainiin … taas … ja koska toimin useissa luottamustoimissa nyt on aika raapustaa toimintasuunnitelmat ensi vuodelle. Voihan räkä. Paperit esiin ja ei muuta kuin kirjoittelemaan. Aloitus Demarinuorten sosiaalipoliittisen jaoston toimintasuunnitelmasta, jonka puheenjohtajana toimin. Elikä ohjelmistossa oli seminaaria, tutustumiskäyntiä ja maahanmuuttaja asiakirjan kirjoittamisen aloittelua ensi vuonna. Sitten Helsingin demarinuorten sama paperi. No se meni onneksi jo rutiinilla

Viikonloppu lähestyy ja kotona on vielä hävityksen kauhistus. Pojallakin taitaa tulla hampaita, kun pitää sellaista kitinää. Voi reppanaa. Äidin elämän keskipistettä. Kaikki muu jää taka-alalle. Nyt valvotaan taas yökin pojan rinnalla, elämän ensimmäisissä vastoinkäymisissä.. HAMPAITA –Todellakin.

No kotihommat saavat odottaa viikonloppua, joka on ihan viettää perheen kanssa siivotessa. Onneksi yhdessä saadaan enemmän aikaan ja ei siihen koko päivää tuhraannu. Siivoamisen jälkeen voidaan nauttia ihanasta ansaitusta vapaasta, vaikka puhelimet vaimennettuina