Arjen arvovalintoja

Vuosi 2008 starttasi perheessämme pohdinnalla. Kuinka paletti saadaan toimimaan? Koska kotimme lähtee myyntiin? Miten yhteensovitan elämäni ja työni niin, että arjessa on aikaa rauhoittua? Missä asumme? Miten elämme tulevaisuudessa? Mitä toivomme?

Selvää oli se, että jatkamme Jonen ja poikien kanssa saman katon alla. Asuinalue, asumismuoto , päivähoitokuviot sekä käytännön toteutus olivat auki. Lisäksi tiesimme, että auto lähtee myyntiin ja jotenkin asiat pitää vielä toteuttaa käytännössä niin, että arkemme on rauhallisen tasapainoista.

Helmikuussa päätin ottaa elämässäni aikalisän. Irtisanouduin lastentarhanopettajan tehtävästä ja aloitin Seuressa keikkalaisena. Olen nyt siis vuokratyöntekijä - tuttavallisemmin keikkalainen. Päätin, että elän arvojärjestykseni mukaan ja koska keikkaa riittää, teen töitä sen verran, että aikaa jää riittävästi perheelleni ja lapsilleni. Lisäksi halusin varmistaa, että pojillani on joka viikko mahdollisuus rauhoittua kotona.

Nyt härdelli on pahimmassa vaiheessa päällä. Asunto ja auto ovat myynnissä. Me odottelemme, koska asunnosta tulee tarjouksia, jotta voimme vastaan ottaa uuden asunnon, mikäli sellainen siten siihen hätään löytyy. Varasuunnitelmia on luotu, mutta hyviä ei ole olemassakaan.

Joka tapauksessa meillä ei stressata, paitsi hetkittäin. Tavallinen arki on rauhallista, aikuiset tekevät töitä oman arvion mukaan ja palkkaa tulee sen verran, ettei nälkää tarvitse nähdä, vaikkakaan mihinkään ylimääräseen ei ole juurikaan varaa. Me olemme valineet aikaa rahan ja jatkuvan kiireen tilalle tässä tilanteessa. Kun tilanne muuttuu, teemme valintoja uudelleen.

P.S. Tässä elämän käännekohdassa on huomannut, että aika menee arjen organisointiin eikä sitä aina riitä kirjoitteluun sekä kirjoitusten ajatteluun. Yritystä edelleen löytyy.