Tänään sain sähköpostitse Heli Puuran tiedotteen Lauttasaaren Sosialidemokraatit ry syysvuosikokouksensa yhteydessä puheista.
Ilokseni huomasin, että valtuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Heli Puura haluaa ennakoivia ratkaisuja Helsingin henkilöstön riittävyyteen ja jaksamiseen. Todellakin näitä ratkaisuja tarvitaan. Saatan kyllä olla väärässäkin, mutta käsitykseni käsitykseni mukaan Heli on
valtuustoryhmässämmekin ollut rohkea kyseenalastaja, joka on tuonut keskusteluihin usein tuulahduksen uudenlaisia ajatuksia. tuonut sopivasti. Tarmokas, fiksu ja ahkera. Minun ja monen muun harmiksi, Heli päätti jättää kaupungin hallituksen. Edelleen käsitykseni ja kokemukseni mukaan olen havainnut, ettei ikävä kyllä työssäkäyvällä, vastuuntuntoisella
perheellisellä aikuisella vain yksinkertaisesti ole mahdollisuutta työskennellä Helsingissä vastuullisena valtuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Nimimerkillä kaupungin hallituksen varajäsenyyskin työllisti monesti niin paljon, ettei siihenkään aika meinannut riittää.
Tuossa siis myös Helin tiedote kokonaisuudessaan - minäkin voin helposti sen asian
allekirjoittaa, mikäli joku nyt tuohon minun puumerkkini haluaa...
tiistaina, lokakuuta 31, 2006
Toisenlainen aamu kuin eilen
Toisenlainen aamu kuin eilen. Kun eilen heräsin pirteänä kuin peipponen, ja hehkutin mukavaa jopa piristävää sadepäivän aamua blogissanikin. Niin, siitähän seurasi se, että tänään olotila oli päinvastainen. Yö meni pyörien ja vuorotellen poikien sänkyjen luona juosten. Ehtihän herra kakspuolvee nukkua jokusen tunnin vieressäni kunnes kolahti huudon kanssa sängyltä lattialle.
Aamulla kävi mielessä, että siinä olisikin komiikkaa ja tositeeveetä kerraksee
n, kun seuraisi meidän yötoimintaa kärpäsenä katossa tai sitten kakskytneljäseittemän.. Niin ja toivon mukaan en ole ainoa, joiden yöt kuluvat välillä lasten kanssa temmeltäessä. Loppujen lopuksi yö loppui kesken ja herätys oli tänään –kiitos kellojen siirtämisen- taas ennen kuutta.
Eipä auttanut muu kuin keittää iso pannullinen kahvia ja laittaa video pyörimään, joka tänään ei ollut joogaa, vaikka ehkä juuri tänään olisi kannattanut startata joogalla, mutta kun ei voinut vähempää kiinnostanut aloittaa koko aamua. No, pikku hiljaa alan pääsemään voiton puolelle ja hiukan lohduttaa sekin, että minulla on tänään aika Jakomäen leikkipuistossa hierojalle. Eipäs siis muuta kuin uuteen päivään ja toivotaan, ettei tämä nyt ennen puolta päivää muutu räntäsateeksi…
Aamulla kävi mielessä, että siinä olisikin komiikkaa ja tositeeveetä kerraksee
n, kun seuraisi meidän yötoimintaa kärpäsenä katossa tai sitten kakskytneljäseittemän.. Niin ja toivon mukaan en ole ainoa, joiden yöt kuluvat välillä lasten kanssa temmeltäessä. Loppujen lopuksi yö loppui kesken ja herätys oli tänään –kiitos kellojen siirtämisen- taas ennen kuutta.Eipä auttanut muu kuin keittää iso pannullinen kahvia ja laittaa video pyörimään, joka tänään ei ollut joogaa, vaikka ehkä juuri tänään olisi kannattanut startata joogalla, mutta kun ei voinut vähempää kiinnostanut aloittaa koko aamua. No, pikku hiljaa alan pääsemään voiton puolelle ja hiukan lohduttaa sekin, että minulla on tänään aika Jakomäen leikkipuistossa hierojalle. Eipäs siis muuta kuin uuteen päivään ja toivotaan, ettei tämä nyt ennen puolta päivää muutu räntäsateeksi…
maanantaina, lokakuuta 30, 2006
Hyvinvoiva talous ei automaattisesti lisää hyvinvointia
Lueskelin tuossa verkosta Hesaria ja taas kerran törmäsin ajatukseen siitä, että vaikka talous ja hyvinvointi kulkevatkin käsikädessä, ne eivät tee sitä automaattisesti. Vaan politiikan keinoin on pidettävä huolta siitä, että taloudellinen hyvinvointi näkyy meidän tavallisten ihmisten arjessa.
Suomen ja Helsingin taloudellinen tilanne on nyt ollut jo jokusen vuoden parempi. Kuitenkin lama-aikaisia palveluleikkauksia ei ole palautettu. Moni meistä helsinkiläisistä on saanut törmätä yhteen jos toiseenkin palveluturvaverkossa olevaan reikään, jotka pitäisi pikapikaa kuroa umpeen. Kuitenkin me tiedämme, että hyvä sosiaaliturva ja laadukkaat peruspalvelut eivät ole vain kuluerä, vaan investointi tulevaisuuteen.
Me sosialidemokraatit olemme kantaneet huolta työllisyyskehityksestämme ja etsineet välillä jopa epätoivoisesti ratkaisuja työttömyystilanteen parantamiseksi. Työllisyyskehityksemme onkin ollut positiivista, vaikka kuten maailmalla, myös meillä on syytä olla huolestunut nuorisotyöttömyydestä.
No, joka tapauksessa kaikkea ei mitata rahassa, vaikka taloudellinen hyvinvointi pitäisikin saada heijastumaan Matti Meikäläisten arjen hyvinvointiin.
Suomen ja Helsingin taloudellinen tilanne on nyt ollut jo jokusen vuoden parempi. Kuitenkin lama-aikaisia palveluleikkauksia ei ole palautettu. Moni meistä helsinkiläisistä on saanut törmätä yhteen jos toiseenkin palveluturvaverkossa olevaan reikään, jotka pitäisi pikapikaa kuroa umpeen. Kuitenkin me tiedämme, että hyvä sosiaaliturva ja laadukkaat peruspalvelut eivät ole vain kuluerä, vaan investointi tulevaisuuteen.
Me sosialidemokraatit olemme kantaneet huolta työllisyyskehityksestämme ja etsineet välillä jopa epätoivoisesti ratkaisuja työttömyystilanteen parantamiseksi. Työllisyyskehityksemme onkin ollut positiivista, vaikka kuten maailmalla, myös meillä on syytä olla huolestunut nuorisotyöttömyydestä.
No, joka tapauksessa kaikkea ei mitata rahassa, vaikka taloudellinen hyvinvointi pitäisikin saada heijastumaan Matti Meikäläisten arjen hyvinvointiin.
Aurinkotervehdys syksyn pimeydessä
Kerrankin kellon siirto onnistui vähentämään väsymystä ja jollain tavoin helposti. Yleensä, kun on aika vääntää kelloa ja totutella uuteen aikaan, lapset hyppivät pirteänä keskellä yötä ja minä puolestani olen kuin nukkuneen rukous. No, tällä kertaa kävi toisin. Aamuni alkoi klo 5.30 ja olin pirteä kuin peipponen. Aamustartti tapahtui joogan tahdissa, jonka jälkeen minä ja pienempi poikani söimme aamupalaa, muiden nukkuessa. Aamupalana nautimme ihanan terveellistä kaurapuuroa. Hmm…
Tänä aamuna taisin tehdä rentoutumisen ja terveysintoilun oman ennätyksen… Ainakin, jos kysytään niiltä, jotka tietävät millainen aamuihminen olen – valotettakoon siis: aivan kuin peffaan ammuttu karhu ja joka aamu yleensä. Vaikka edessä on synkkä ja masentava talviaika, jollakin tavoin tänä syksynä olen nauttinut hymyssä suin syksyn väriloisteesta, ulkoilusta ja jumpasta.
Me kaupunkilaiset rutkutamme liian helposti kurjaa ja kylmää säätä suunnaten kauppakeskusksiin tai istahtaen teeveen ääreen. Pakko myöntää, että liian usein myös minä. Suosittelenkin lämpimästi kunnollisia aamun aurinkotervehdyksiä, ekstreme myrskylenkkeilyä ja sateessa hulluttelua! Näin kellokin kääntyy pimeään aikaan helpommin ja mieli on virkeämpi, vaikka pimein aika vuodesta onkin edessä. Ottakaahan aikaa itsellenne!
Tänä aamuna taisin tehdä rentoutumisen ja terveysintoilun oman ennätyksen… Ainakin, jos kysytään niiltä, jotka tietävät millainen aamuihminen olen – valotettakoon siis: aivan kuin peffaan ammuttu karhu ja joka aamu yleensä. Vaikka edessä on synkkä ja masentava talviaika, jollakin tavoin tänä syksynä olen nauttinut hymyssä suin syksyn väriloisteesta, ulkoilusta ja jumpasta.
Me kaupunkilaiset rutkutamme liian helposti kurjaa ja kylmää säätä suunnaten kauppakeskusksiin tai istahtaen teeveen ääreen. Pakko myöntää, että liian usein myös minä. Suosittelenkin lämpimästi kunnollisia aamun aurinkotervehdyksiä, ekstreme myrskylenkkeilyä ja sateessa hulluttelua! Näin kellokin kääntyy pimeään aikaan helpommin ja mieli on virkeämpi, vaikka pimein aika vuodesta onkin edessä. Ottakaahan aikaa itsellenne!
keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006
Vaalityössä
Kuten jo aikaisemmin kirjoittelin Jhl:n vaalikampailu on nyt täysillä käynnissä. Kuten jo kirjoittelinkin olen ehdolla numerolla 31 ja tänään päiväni kului ammattiliittoani esitellen Kolmen Sepän patsaalla. Mukavaa oli ja odotan jo innolla kevään keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa eduskuntavaalikentällä.
Keskusteluja käytiin suoritusyhteiskunnasta, asenteista, työelämän epäinhimillistymisestä, liiallisesta valinnan vapaudesta ja sitä myöten yksilön vastuusta, palveluiden puutteesta ja köyhänä kitkuttelusta. Elikäs epäkohtia nousi esiin enemmän kuin tarpeeksi ja monien tarinat koskettivat. Eipä voi muuta kuin toivoa, että viestit ahdistuksesta, epävarmuudesta ja epätoivosta kantautuvat Arkadianmäelle ja sieltä eteenpäin Eurooppaan.
Tässä joitakin kuvia tositoiminnasta ja vaikka mukavaa olikin, kylmä keli teki tehtävänsä. Vaaliautoilun jälkeen kuuma kaakao tuli tarpeeseen. :)
JHL Edustajistovaalit - ehdokkaana numerolla 31
Edustajistovaalit 25.10. - 10.11.2006 - Olen ehdokkaana numerolla 31.
Inhimillisyys on turvattava työelämässä ja tästä asista haluan huolehtia. Kolmikantayhteistyö on hyvä tapa edistää työelämän inhimillisyyttä ja työntekijöiden hyvinvointia. Muun muassa näistä syystä olen ehdolla Jhl:n edustajistoon.
Ratkaisut on sovitettava ihmisen mukaan, ei järjestelmien. Kaikki ei voi olla kaupan. Ihminen tulee AINA ensin. Ei ole mitään syytä, miksi julkinen palvelu olisi kalliimpaa tai tehottomampaa kuin yksityinen. Palkalla on tultava toimeen.
MIRKA OKSA
(lähihoitaja, sosionomi (amk), kahden pikkumiehen äiti)
*************
Julkisten ja hyvinvoitiliiton helsinkiläisten ehdokkainden vaaliohjelma
JHL:N EDUSTAJISTO PÄÄTTÄÄ TÄRKEISTÄ ASIOISTA – ÄÄNESTÄ POSTIVAALISSA 25.10-15.11.2006
Julkisten ja hyvinvointialojen liitto - JHL on maamme suurin ammattiliitto. JHL:n toimintaperiaatteen voisi tiivistää: ”Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta.” Ihan kuin jalkapallo-ottelussa, yhdessä hyvällä joukkuehengellä tuomme voiton kotiin. JHL:n edustajiston vaalit ovat nyt ovella, joten kynä käteen, raapusta ehdokkaasi numero vaalilippuun ja laita vaalilippu postiin. Ei ole vaikeaa, joten toimi!
1. Ahneus on syvältä
Yksityistäminen ei ole tie onnelaan - pikemminkin päinvastoin. Markkinoiden armoilla eläminen ja jatkuva voitontavoittelu vaikuttavat työntekijöiden elämään kiirettä ja suorittamista lisäten - usein laadun kustannuksella. JHL:n tuleekin hillitä ahneutta suomalaisilla työmarkkinoilla ja edistää samalla solidaarisuutta. Naapurin pahoinvointi vaikuttaa väkisinkin meihin. Kaikki ei ole kauppatavaraa – Kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut.
2. Tavoitteena kiireetön työpaikka
Työhyvinvointi on keskeinen vastaus tulevaisuuden haasteisiin ja niihin vastaamiseen. JHL:n tulee olla vaikuttamassa työhyvinvointiin ja –ilmapiirin, vaatien hoivaa hoitajalle, laatua ja resursseja. Työpaikoilla ei voida toimia vain talouden ehdoilla. Sijaiset kehään! Yhden ihmisen ei tarvitse tehdä kolmen töitä – ei nyt eikä tulevaisuudessa. Selviydytään kunnialla – pistetään päättäjät kuuntelemaan suomalaisen hyvinvoinnin ääntä, JHL:n ääntä!
3. Perseet penkkiin, jos tilanne vaatii
Kansainvälisesti vertaillen Suomessa asiat ovat suhteellisen hyvin. Kuten olemme nähneet, niin rohkeus ratkaisee vaikuttamistyössä. JHL:lle on erityisen tärkeää toimia niin, että sopimusyhteiskunta säilyy. Yhteistyö ja sopiminen turvaavat oleellisesti alojemme työntekijöiden tulevaisuuden. Kuitenkin jos yhteistyö tarkoittaa, että todellisuudessa työntekijöitä ei kuunnella ja asiat vain heikkenevät, on otettava ikävämmät keinot käyttöön. Vastuullista on olla joskus vastuuton, kun puolustetaan hyvinvointia. On muistettava, että liian kiltit tytöt eivät saa mitään. Ilman hampaita ei voi purra ja JHL ei saa olla tulevaisuudessa hampaaton. Tarpeen vaatiessa me puremme.
Jokainen jhl:läinen on ammattilainen. Laita ammattilainen asialle ja äänestä Jhl:n edustajisto vaaleissa 25.10-15.11.2006. Nää ei ole arpajaiset, arpa ei ratkaise vaan vaaliliput. KÄYTÄ ÄÄNTÄSI!
Inhimillisyys on turvattava työelämässä ja tästä asista haluan huolehtia. Kolmikantayhteistyö on hyvä tapa edistää työelämän inhimillisyyttä ja työntekijöiden hyvinvointia. Muun muassa näistä syystä olen ehdolla Jhl:n edustajistoon.
Ratkaisut on sovitettava ihmisen mukaan, ei järjestelmien. Kaikki ei voi olla kaupan. Ihminen tulee AINA ensin. Ei ole mitään syytä, miksi julkinen palvelu olisi kalliimpaa tai tehottomampaa kuin yksityinen. Palkalla on tultava toimeen.
MIRKA OKSA
(lähihoitaja, sosionomi (amk), kahden pikkumiehen äiti)
*************
Julkisten ja hyvinvoitiliiton helsinkiläisten ehdokkainden vaaliohjelma
JHL:N EDUSTAJISTO PÄÄTTÄÄ TÄRKEISTÄ ASIOISTA – ÄÄNESTÄ POSTIVAALISSA 25.10-15.11.2006
Julkisten ja hyvinvointialojen liitto - JHL on maamme suurin ammattiliitto. JHL:n toimintaperiaatteen voisi tiivistää: ”Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta.” Ihan kuin jalkapallo-ottelussa, yhdessä hyvällä joukkuehengellä tuomme voiton kotiin. JHL:n edustajiston vaalit ovat nyt ovella, joten kynä käteen, raapusta ehdokkaasi numero vaalilippuun ja laita vaalilippu postiin. Ei ole vaikeaa, joten toimi!
1. Ahneus on syvältä
Yksityistäminen ei ole tie onnelaan - pikemminkin päinvastoin. Markkinoiden armoilla eläminen ja jatkuva voitontavoittelu vaikuttavat työntekijöiden elämään kiirettä ja suorittamista lisäten - usein laadun kustannuksella. JHL:n tuleekin hillitä ahneutta suomalaisilla työmarkkinoilla ja edistää samalla solidaarisuutta. Naapurin pahoinvointi vaikuttaa väkisinkin meihin. Kaikki ei ole kauppatavaraa – Kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut.
2. Tavoitteena kiireetön työpaikka
Työhyvinvointi on keskeinen vastaus tulevaisuuden haasteisiin ja niihin vastaamiseen. JHL:n tulee olla vaikuttamassa työhyvinvointiin ja –ilmapiirin, vaatien hoivaa hoitajalle, laatua ja resursseja. Työpaikoilla ei voida toimia vain talouden ehdoilla. Sijaiset kehään! Yhden ihmisen ei tarvitse tehdä kolmen töitä – ei nyt eikä tulevaisuudessa. Selviydytään kunnialla – pistetään päättäjät kuuntelemaan suomalaisen hyvinvoinnin ääntä, JHL:n ääntä!
3. Perseet penkkiin, jos tilanne vaatii
Kansainvälisesti vertaillen Suomessa asiat ovat suhteellisen hyvin. Kuten olemme nähneet, niin rohkeus ratkaisee vaikuttamistyössä. JHL:lle on erityisen tärkeää toimia niin, että sopimusyhteiskunta säilyy. Yhteistyö ja sopiminen turvaavat oleellisesti alojemme työntekijöiden tulevaisuuden. Kuitenkin jos yhteistyö tarkoittaa, että todellisuudessa työntekijöitä ei kuunnella ja asiat vain heikkenevät, on otettava ikävämmät keinot käyttöön. Vastuullista on olla joskus vastuuton, kun puolustetaan hyvinvointia. On muistettava, että liian kiltit tytöt eivät saa mitään. Ilman hampaita ei voi purra ja JHL ei saa olla tulevaisuudessa hampaaton. Tarpeen vaatiessa me puremme.
Jokainen jhl:läinen on ammattilainen. Laita ammattilainen asialle ja äänestä Jhl:n edustajisto vaaleissa 25.10-15.11.2006. Nää ei ole arpajaiset, arpa ei ratkaise vaan vaaliliput. KÄYTÄ ÄÄNTÄSI!
tiistaina, lokakuuta 24, 2006
Inhimillinen työelämä lisää hyvinvointia - Sijoitetaan siihen
Kuuntelin taas eilen tuttavani, kolmen lapsen äidin, tilannetta siitä, kuinka haasteellista elämä on ja kun palkalla ei perhettään elätä, on keksittävä uusia ratkaisuja. Ystäväni pohti opiskelun aloittamista ja pitkän päivän tekemistä opiskeluaikaan - niin sitten joskus näkyy valoa haasteellisen arjen tunnelin päässä. Jäin pohtimaan: "Onko todellakin niin, että yksilön on tehtävä tämän kaltaisia uhrauksia ajasta, jotta leipä löytää tiensä ruokapöytään."
Työelämä on koventunut ja pirstaloitunut työura on useiden ammattimiesten ja -naisten todellisuutta. Työnantajien asenteet kovenevat ja samaan aikaan monilla aloilla työvoimapula pakottaa nämä ammattilaiset paiskimaan työtä yhä kovenevalla tahdilla oman uupumisen uhalla. Niin, ja joillakin on vielä pokkaa puhua siitä, ettei ay-liikettä, näiden ammattimiesten ja –naisten tukijaa tarvita - vielä mitä. Kolmikantasopiminen ja yhteistyö ovat myös tulevaisuutta. Se vaan pitäisi laajentaa koko toimintatavaksi myös Euroopan Unionin tasolle.
Työssäkäyvät ammattimiehet ja naiset ovat yhteiskuntamme peruspilari, jota ei voi arvostaa liian korkealle. Kunnon ammattimiehet ja –naiset ottavat loparit ja etsivät uusia tapoja inhimillistää arkea, kun eivät jaksa työssään. Enkä ihmettele yhtään, jos työtä pitää tehdä kohtuuttomissa olosuhteissa liian pienillä resursseilla ja surkealla palkalla. Suomalainen kolmikannassa sopiminen ja etenkin ammattimiesten ja naisten äänen kuuluminen on ehdottoman tärkeää, jotta saamme hyvinvointiyhteiskuntamme todelliset reiät paikattua. Huraa kolmikantayhteistyö, joka voisi olla Suomen vientivaltti maailmalle…
No, takaisin tuttavaani. Ymmärrän hyvin, että joskus mitta tulee täyteen ja uusia ratkaisuja on tehtävä. Kuitenkin olen surullinen siitä, että nämä hänen pikkuihmisensä saavat osansa siitä, kun äiti painaa vuoroin duunia ja vuoroin opiskelua. Ihan kuin silloin, kun pienten lasten isit raatavat ylitöissä. Perheaika on tärkeää ja sitä ei vaan voi arvostaa liian korkelle, mutta leipää on pöytään saatava ja toisaalta ei ole mukavaa, jos menoja on enemmän kuin tuloja. Silloin on pakko keksiä jotakin -toinen duuni tai duunin lisäksi opiskelu, jotta joskus koittaa parempi arki..
Työelämä on koventunut ja pirstaloitunut työura on useiden ammattimiesten ja -naisten todellisuutta. Työnantajien asenteet kovenevat ja samaan aikaan monilla aloilla työvoimapula pakottaa nämä ammattilaiset paiskimaan työtä yhä kovenevalla tahdilla oman uupumisen uhalla. Niin, ja joillakin on vielä pokkaa puhua siitä, ettei ay-liikettä, näiden ammattimiesten ja –naisten tukijaa tarvita - vielä mitä. Kolmikantasopiminen ja yhteistyö ovat myös tulevaisuutta. Se vaan pitäisi laajentaa koko toimintatavaksi myös Euroopan Unionin tasolle.
Työssäkäyvät ammattimiehet ja naiset ovat yhteiskuntamme peruspilari, jota ei voi arvostaa liian korkealle. Kunnon ammattimiehet ja –naiset ottavat loparit ja etsivät uusia tapoja inhimillistää arkea, kun eivät jaksa työssään. Enkä ihmettele yhtään, jos työtä pitää tehdä kohtuuttomissa olosuhteissa liian pienillä resursseilla ja surkealla palkalla. Suomalainen kolmikannassa sopiminen ja etenkin ammattimiesten ja naisten äänen kuuluminen on ehdottoman tärkeää, jotta saamme hyvinvointiyhteiskuntamme todelliset reiät paikattua. Huraa kolmikantayhteistyö, joka voisi olla Suomen vientivaltti maailmalle…
No, takaisin tuttavaani. Ymmärrän hyvin, että joskus mitta tulee täyteen ja uusia ratkaisuja on tehtävä. Kuitenkin olen surullinen siitä, että nämä hänen pikkuihmisensä saavat osansa siitä, kun äiti painaa vuoroin duunia ja vuoroin opiskelua. Ihan kuin silloin, kun pienten lasten isit raatavat ylitöissä. Perheaika on tärkeää ja sitä ei vaan voi arvostaa liian korkelle, mutta leipää on pöytään saatava ja toisaalta ei ole mukavaa, jos menoja on enemmän kuin tuloja. Silloin on pakko keksiä jotakin -toinen duuni tai duunin lisäksi opiskelu, jotta joskus koittaa parempi arki..
sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006
Pienempiä ei saa kiusata! -Vetoomus väkivallattoman lapsuuden puolesta
Olen yllättynyt siitä, kuinka usein lapset joutuvat kohtaamaan lähisuhdeväkivaltaa. Yleensäkin hyvin harva tilanne on sellainen, jossa väkivallan käyttö on perusteltua. Lähisuhdeväkivallassa osutaan aina arkaan paikkaan, niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja tätä ilmeisestikin monet aikuiset eivät kykene ymmärtämään.
Fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen on aina vakava juttu ja rikos ihmisoikeuksia vastaan. Lisäksi lähisuhdeväkivalta on omalla tavallaan väkivallan kovin muoto. Kun rakas ihminen lyö, se on aivan eri juttu kuin, että teon tekisi joku tuntematon ihminen.
Lopetetaan läheisten hakkaaminen ja keksitään muita keinoja ratkoa ristiriitatilanteita. Aloitetaan perheen pienimmistä -heissä on tulevaisuus. Allekirjoita vetoomus!
Fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen on aina vakava juttu ja rikos ihmisoikeuksia vastaan. Lisäksi lähisuhdeväkivalta on omalla tavallaan väkivallan kovin muoto. Kun rakas ihminen lyö, se on aivan eri juttu kuin, että teon tekisi joku tuntematon ihminen.
Lopetetaan läheisten hakkaaminen ja keksitään muita keinoja ratkoa ristiriitatilanteita. Aloitetaan perheen pienimmistä -heissä on tulevaisuus. Allekirjoita vetoomus!
maanantaina, lokakuuta 16, 2006
Totuus armoa tunne ei!
Monesti puhutaan sujuvasti, että se mitä ei tiedä, ei satuta. Kuitenkin jos sen, mitä ei tiedä, saa tietää vasta vuosien kuluttua, se satuttaa satavarmasti. Esimerkiksi eräs ystäväni adoptoitiin lapsena ja hänelle asia kerrottiin murrosiän kynnyksellä. Totuus satutti ja satuttaa vieläkin, tiedä kuinka kauan. Onneksi vaikeiden asioiden kanssa oppii ajan kanssa elämään ja totuuden esiin putkahtaminen selittää usein monta asiaa, jota ei aikaisemmin oikein ymmärtänyt.
Sama totuuden armottomuus iskee usein politiikassa. Kun vaikeaa asiaa kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, asian kohtaaminen ja hoitaminen ei helpotu vaan vaikeutuu. Jos ajatellaan vaikka maahanmuuttopolitiikkaa, josta puoluejohtajat ovat hyvin hiljaa tai sitten vastaavat jotakin ympäripyöreää, siihen liittyvät haasteet ja ongelmat saavat kyteä rauhassa. Minusta onkin jotenkin pöyristyttävää se, että vaikeat asiat yritetään ajoittain lakaista maton alle ja odotellaan viisasten kiven löytymistä. Voin olla varma, että sitä ei löydy ja ainut tapa vastata vaikeiden asioiden tuomiin haasteisiin on räjäyttää aiheista kunnon keskustelu. Puhukaa pliis hyvät ihmiset.
Totuuden välttely toimii lumipalloefektinä. Elikäs, kun totuutta vältellään tarpeeksi kauan, asiat vääristyvät ja kasautuvat. Etenkin jos välttely menee niin pitkälle, että se vaatii jatkuvia valkoisia valheita ja selittelyä. Vaikka välillä totuus sattuukin, ainakin minä kärsin mieluummin ja tiedän, että eteenpäin pääsee luottavaisin mielin.
Monesti maailmaa miettiessä tuntuu, että totuuden etsintä on loputonta puuhaa. Olen varma siitä, että lähestulkoon löytynyt totuuskin saa asiat rullaamaan helpommin ja eläminen sujuu helpommin.
Sama totuuden armottomuus iskee usein politiikassa. Kun vaikeaa asiaa kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, asian kohtaaminen ja hoitaminen ei helpotu vaan vaikeutuu. Jos ajatellaan vaikka maahanmuuttopolitiikkaa, josta puoluejohtajat ovat hyvin hiljaa tai sitten vastaavat jotakin ympäripyöreää, siihen liittyvät haasteet ja ongelmat saavat kyteä rauhassa. Minusta onkin jotenkin pöyristyttävää se, että vaikeat asiat yritetään ajoittain lakaista maton alle ja odotellaan viisasten kiven löytymistä. Voin olla varma, että sitä ei löydy ja ainut tapa vastata vaikeiden asioiden tuomiin haasteisiin on räjäyttää aiheista kunnon keskustelu. Puhukaa pliis hyvät ihmiset.
Totuuden välttely toimii lumipalloefektinä. Elikäs, kun totuutta vältellään tarpeeksi kauan, asiat vääristyvät ja kasautuvat. Etenkin jos välttely menee niin pitkälle, että se vaatii jatkuvia valkoisia valheita ja selittelyä. Vaikka välillä totuus sattuukin, ainakin minä kärsin mieluummin ja tiedän, että eteenpäin pääsee luottavaisin mielin.
Monesti maailmaa miettiessä tuntuu, että totuuden etsintä on loputonta puuhaa. Olen varma siitä, että lähestulkoon löytynyt totuuskin saa asiat rullaamaan helpommin ja eläminen sujuu helpommin.
tiistaina, lokakuuta 10, 2006
Voihan maanantai!
Ajoittain minulle iskee kissa Karvisen maanantaikammo. Kun maanantaiaamu jo alkaa päin prinkkalaa, niin en edes uskalla haaveilla mukavasta päivästä. No, joskus ajankulku yllättää, mutta niin ei käynyt eilen.
Jo aamu enteili pahaa. Itse heräsin väsyneenä, koska olin lauantaina ulkoilemassa ystävieni kanssa, enkä nykyään osaa nukkua aamulla pitkään. Kakspuolveellä puolestaan oli noussut sunnuntai-iltana kuume ja hänkin heräsi väsyneenä ja kipeänä. No yhdeksänkuukautinen virnuilija puolestaan oli keksinyt oman ”uuden piristyksen” – puremisen. Vesseli taapersi tavallaan, vuoroin puremassa minua ja vuoroin veljeään. Luonnollisestikin reaktiomme nelihampaisen puremiin vaihtelevat ja pikkumies joko nauraa kikatti tai raivosi vihaisena. Toivottavasti tämä haukkailuinnostus menee nopeasti ohi.
Eikä siinä vielä kaikki. Aamulla päätäni jomotti, jotenkin kummalla tavalla ja poski tuntui jotenkin oudolta. Aamupalapöydässä huomaisin, ettei toisella puolella kyennyt puremaan ollenkaan. Eipä auttanut muu kuin soittaa hammaslääkäriin ja sieltä ohjattiin suuntaamaan Ruskeasuolle hammaslääkäriin. Edessä oli lastenhoito-ongelma, joka onneksi ratkesi niin, että Petteri tuli hoitamaan lapsia, jotta minä pääsin hammaslääkäriin. No, siellä sitä sitten jonotettiin parisen tuntia ja loppujen lopuksi hammas saatiin jotenkin – ainakin väliaikaisesti pelittämään.
Ilta meni kotosalla hujauksella kunnes nukkumaanmenoaika koitti. Nukkumaan meneminen kesti eilen sellaisen parituntia vuorovedoin. Elikäs kun toinen simahti, toinen starttasi untavastaan taistelun ja sai toisenkin piristymään.. ”Huh huh”, ajattelin talomme hiljennyttyä ja toivoin mielessäni, ettei seuraava tuskamaanantai tai ihan mikä tahansa tuskapäivä koita ihan pikaa uusiksi.
Jo aamu enteili pahaa. Itse heräsin väsyneenä, koska olin lauantaina ulkoilemassa ystävieni kanssa, enkä nykyään osaa nukkua aamulla pitkään. Kakspuolveellä puolestaan oli noussut sunnuntai-iltana kuume ja hänkin heräsi väsyneenä ja kipeänä. No yhdeksänkuukautinen virnuilija puolestaan oli keksinyt oman ”uuden piristyksen” – puremisen. Vesseli taapersi tavallaan, vuoroin puremassa minua ja vuoroin veljeään. Luonnollisestikin reaktiomme nelihampaisen puremiin vaihtelevat ja pikkumies joko nauraa kikatti tai raivosi vihaisena. Toivottavasti tämä haukkailuinnostus menee nopeasti ohi.
Eikä siinä vielä kaikki. Aamulla päätäni jomotti, jotenkin kummalla tavalla ja poski tuntui jotenkin oudolta. Aamupalapöydässä huomaisin, ettei toisella puolella kyennyt puremaan ollenkaan. Eipä auttanut muu kuin soittaa hammaslääkäriin ja sieltä ohjattiin suuntaamaan Ruskeasuolle hammaslääkäriin. Edessä oli lastenhoito-ongelma, joka onneksi ratkesi niin, että Petteri tuli hoitamaan lapsia, jotta minä pääsin hammaslääkäriin. No, siellä sitä sitten jonotettiin parisen tuntia ja loppujen lopuksi hammas saatiin jotenkin – ainakin väliaikaisesti pelittämään.
Ilta meni kotosalla hujauksella kunnes nukkumaanmenoaika koitti. Nukkumaan meneminen kesti eilen sellaisen parituntia vuorovedoin. Elikäs kun toinen simahti, toinen starttasi untavastaan taistelun ja sai toisenkin piristymään.. ”Huh huh”, ajattelin talomme hiljennyttyä ja toivoin mielessäni, ettei seuraava tuskamaanantai tai ihan mikä tahansa tuskapäivä koita ihan pikaa uusiksi.
sunnuntaina, lokakuuta 08, 2006
Piirikokouksen päätökset - Haluamme reilua menoa ja välittämistä
Helsingin sosialidemokraattien eilinen piirikokous päätti siis eduskuntavaaliehdokkaistaan ja Helsingin sosialidemokraattien Eduskuntavaalijulistuksesta. Käykääpähän katsastamassa. :)
lauantaina, lokakuuta 07, 2006
perjantaina, lokakuuta 06, 2006
Huh, huh mikä kiire
Olen monesti naureskellut ikäihmisten kanssa siitä, kuinka eläkkeellä kiire vasta alkaa. Kun esimerkiksi ajattelen omia isovanhempiani, heillä on jatkuvasti jotakin menoa. Saman homman olen huomannut itselläni. Se mikä erottaa kotiäidin ja eläkeläisen kiireen, työntekijän ja opiskelijan kiireestä on se, että kiire on itseaiheutettua. Toisaalta sen läsnäolo saa ihmisen näyttämään aktiiviselta, mutta siihen ei liity samanlaista vastuuta kuin työelämässä.
Työelämän tahti on koventunut ja kyllä kohtuuttomalta tuntuu kuunnella, kun ystäväni psykiatrisgeriatrisella osastolla venyttävät työpäiviä ja tekevät töitä vajaalla, kun sijaisia ei ole saatavilla. Kohtuutonta ja todellakin, töitä tehdään usein suorittaen. Mutta jos työelämässä on joka illat ja viikonloput kiireen täyteisiä, silloin kiire on usein vähän samanlaista kuin eläkeläisen tai kotiäidin. Tosin suorilta pois voi lukea opiskelijat, jotka saavat raataa yötä päivää ja heille vaan todetaan, että kyllähän nuori jaksaa – Kohtuutonta ja lukekaahan nuorten burn outien määrät niin eivät nuoretkaan aina jaksa, sanon minä.
Positiivinen kiire, joka saa itseni touhuamaan ja nautiskelemaan, monesti vain parantaa suoriutumistani. Tällä viikolla minua kyllä vähän huvitti, kun lueskelin kalenteriani ja joka päivällä oli ohjelmaa. Mietin mielessäni, onpa kiireinen viikko. Tarkemmin katsottuani huomasin, että iltaisin oli jokunen kokous, mutta päivällä oli jumppaa, soppakerhoa ja hierontaa joiden lisäksi siis pitää tarjoilla lapsille ruuat ja laittaa ne päiväunille. Onpa siinäkin suorittamista. Tosin liikunta ja kunnon lihashuolto auttavat jaksamaan ja selviämään paremmin kotiäityden tai oikeammin pientenlasten vanhemmuuden varjopuolista, kuten pätkässä nukutuista öistä ja kokoajan tehtävistä ylläritehtävistä –kuten kakkavaipoista tai vaikka tyhjennetyn kaapin uudelleen täyttämisistä.
No, joka tapauksessa kiire on kaiketi niin in, että kaikilla se pitää olla, josko vaikka keksittynä. Olen kuitenkin luvannut läheisilleni pitää älyttömän kiireen kurissa niin nyt kotona ollessa kuin työelämään palattuani. Ainakin viikonloput ja useat myös illat ovat pyhitettyjä tärkeille ihmisille, muuten turha touhottaminen vie voimat ja silloin, ei enää asiat edisty ja kukaan voi hyvin.
Työelämän tahti on koventunut ja kyllä kohtuuttomalta tuntuu kuunnella, kun ystäväni psykiatrisgeriatrisella osastolla venyttävät työpäiviä ja tekevät töitä vajaalla, kun sijaisia ei ole saatavilla. Kohtuutonta ja todellakin, töitä tehdään usein suorittaen. Mutta jos työelämässä on joka illat ja viikonloput kiireen täyteisiä, silloin kiire on usein vähän samanlaista kuin eläkeläisen tai kotiäidin. Tosin suorilta pois voi lukea opiskelijat, jotka saavat raataa yötä päivää ja heille vaan todetaan, että kyllähän nuori jaksaa – Kohtuutonta ja lukekaahan nuorten burn outien määrät niin eivät nuoretkaan aina jaksa, sanon minä.
Positiivinen kiire, joka saa itseni touhuamaan ja nautiskelemaan, monesti vain parantaa suoriutumistani. Tällä viikolla minua kyllä vähän huvitti, kun lueskelin kalenteriani ja joka päivällä oli ohjelmaa. Mietin mielessäni, onpa kiireinen viikko. Tarkemmin katsottuani huomasin, että iltaisin oli jokunen kokous, mutta päivällä oli jumppaa, soppakerhoa ja hierontaa joiden lisäksi siis pitää tarjoilla lapsille ruuat ja laittaa ne päiväunille. Onpa siinäkin suorittamista. Tosin liikunta ja kunnon lihashuolto auttavat jaksamaan ja selviämään paremmin kotiäityden tai oikeammin pientenlasten vanhemmuuden varjopuolista, kuten pätkässä nukutuista öistä ja kokoajan tehtävistä ylläritehtävistä –kuten kakkavaipoista tai vaikka tyhjennetyn kaapin uudelleen täyttämisistä.
No, joka tapauksessa kiire on kaiketi niin in, että kaikilla se pitää olla, josko vaikka keksittynä. Olen kuitenkin luvannut läheisilleni pitää älyttömän kiireen kurissa niin nyt kotona ollessa kuin työelämään palattuani. Ainakin viikonloput ja useat myös illat ovat pyhitettyjä tärkeille ihmisille, muuten turha touhottaminen vie voimat ja silloin, ei enää asiat edisty ja kukaan voi hyvin.
keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006
Kirjahaaste
Jaana heitti minullekin kirjahaasteen ja yritän nyt kaivella mielestäni kirjoja, joita on tullut luettua. Valitettavasti lähiaikoina olen lukenut pääasiassa lastenkirjoja, kokouspapereita ja tietenkin sanomalehtiä. Mutta siinäpä se sitten on ollutkin.
1. Kirja, joka muutti elämäni
Ekana tulee mieleeni Pekka Hämäläisen "Myönteisyyden mahtava voima", jonka jälkeen tulikin luettua herran edellisetkin ja lähestulkoon kaikki seuraavatkin teokset.
2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
Edellistä kirjaa on tullut selattua kerran jos toisenkin, kun on jotenkin ollut pakko löytää valoa tunnelin päähän. Niin, ja usein, kun siirtyy sammakko perspektiivistä lintulperspektiiviin, ongelmatkin näyttävät pienemmiltä.
3. Kirja mukaan autoille saarelle
Varmaankin kirjapino, josta voisin kaivaa aina sopivan kirjan fiiliksen mukaan. Elikäs jotain kevyempää, jotain psykologis-filosofista, jotakin tosielämästä… jne.
4. Kirja, joka teki minusta hupakon
Hmm… Nyt leikkaa tyhjää. Sellaista kirjaa en ole vielä tainnut lukea :=/
5. Kirja, joka sai minut kyyneliin
Raskas elämä, lähisuhdeväkivalta, pakoilu ja ahdistus, jota Liza Marklundin "Uhatut" kirjassa oli, sai minut todellakin kyyneliin. Kuinka maailmaan voi mahtua noin ikäviä asioita.
6. Kirja, jonka toivoisin tulevan kirjoitetuksi
Jotenkin toivoisin, että vaikeista asioista uskallettaisiin puhua rohkeammin ja avoimemmin. Itseasissa olen keskustellut aiheesta aika monen ihmisen kanssa ja siitä syystä nyt tulee mieleen vain ajatus nyky-yhteiskunnan etenkin politiikan tabuista.
7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta
Jaa ah - sellaista toivetta minulla ei ole. Sitä paitsi ilmaisun vapaus on mielestäni erityisen tärkeää ja siitä syystä myös se, että kunnioitetaan sitä, mitä ihmiset ovat paperille raapustaneet.
8. Kirja, jota luen parhaillaan
Heh –yritän ymmärtää miesten tai etenkin poikieni maailmaa ja siksi yöpöytäni laatikosta löytyy Jari Sinkkosen kirja "Elämäni poikana". Ehkä sitä oppii edes vähän enemmän ymmärtämään tuota vastakkaisen sukupuolen maailmaa, jos se kerran on niin eri juttu. Tai joka tapauksessa ainakin oma ajattelu kehittyy johonkin suuntaan…
9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Mende Nazer teki minuun vaikutuksen yhdessä haastattelussa. Hankin jo aikoja sitten hänen kirjansa "Orja". Tosin ensimmäinen lukemisyritys kaatui, kun päällä oli sen luokan synnytyksen jälkeinen hormoonihärdelli, ettei niin raskasta kirjaa pystynyt lukemaan. Ehkä kohta voisi olla sen aika.
10. Haastan viisi bloggaajaa
Osaltani haaste menee Annalle, Mirvalle, Sadulle, Katrille ja Janille.
1. Kirja, joka muutti elämäni
Ekana tulee mieleeni Pekka Hämäläisen "Myönteisyyden mahtava voima", jonka jälkeen tulikin luettua herran edellisetkin ja lähestulkoon kaikki seuraavatkin teokset.
2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
Edellistä kirjaa on tullut selattua kerran jos toisenkin, kun on jotenkin ollut pakko löytää valoa tunnelin päähän. Niin, ja usein, kun siirtyy sammakko perspektiivistä lintulperspektiiviin, ongelmatkin näyttävät pienemmiltä.
3. Kirja mukaan autoille saarelle
Varmaankin kirjapino, josta voisin kaivaa aina sopivan kirjan fiiliksen mukaan. Elikäs jotain kevyempää, jotain psykologis-filosofista, jotakin tosielämästä… jne.
4. Kirja, joka teki minusta hupakon
Hmm… Nyt leikkaa tyhjää. Sellaista kirjaa en ole vielä tainnut lukea :=/
5. Kirja, joka sai minut kyyneliin
Raskas elämä, lähisuhdeväkivalta, pakoilu ja ahdistus, jota Liza Marklundin "Uhatut" kirjassa oli, sai minut todellakin kyyneliin. Kuinka maailmaan voi mahtua noin ikäviä asioita.
6. Kirja, jonka toivoisin tulevan kirjoitetuksi
Jotenkin toivoisin, että vaikeista asioista uskallettaisiin puhua rohkeammin ja avoimemmin. Itseasissa olen keskustellut aiheesta aika monen ihmisen kanssa ja siitä syystä nyt tulee mieleen vain ajatus nyky-yhteiskunnan etenkin politiikan tabuista.
7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta
Jaa ah - sellaista toivetta minulla ei ole. Sitä paitsi ilmaisun vapaus on mielestäni erityisen tärkeää ja siitä syystä myös se, että kunnioitetaan sitä, mitä ihmiset ovat paperille raapustaneet.
8. Kirja, jota luen parhaillaan
Heh –yritän ymmärtää miesten tai etenkin poikieni maailmaa ja siksi yöpöytäni laatikosta löytyy Jari Sinkkosen kirja "Elämäni poikana". Ehkä sitä oppii edes vähän enemmän ymmärtämään tuota vastakkaisen sukupuolen maailmaa, jos se kerran on niin eri juttu. Tai joka tapauksessa ainakin oma ajattelu kehittyy johonkin suuntaan…
9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Mende Nazer teki minuun vaikutuksen yhdessä haastattelussa. Hankin jo aikoja sitten hänen kirjansa "Orja". Tosin ensimmäinen lukemisyritys kaatui, kun päällä oli sen luokan synnytyksen jälkeinen hormoonihärdelli, ettei niin raskasta kirjaa pystynyt lukemaan. Ehkä kohta voisi olla sen aika.
10. Haastan viisi bloggaajaa
Osaltani haaste menee Annalle, Mirvalle, Sadulle, Katrille ja Janille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
